† Kuollut 17.09.2018, hyvää matkaa rakas hapannaama ♥
mielikuoli
suomenhevonen, tamma
156cm, punarautias syntynyt 01.01.2016, 26-vuotias ikääntyy satunnaisesti |
rekisterinumero VH16-018-0146
kasvattaja Susiraja omistaja mori-mori (VRL-11325) yleispainotteinen, he A / 100cm / helppo |
30.07.2018 palkittu YLA2 pistein 24 (17+7) - 25 (19+6) - 17 - 15 - 7 = 88p
20.06.2018 palkittu SLA I pistein 15 (4+4+4+3) + 16 + 25 + 21 + 20 = 97p
15.06.2018 palkittu KRJ I pistein 6,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 107,5p
30.04.2018 palkittu ERJ I pistein 6,5 + 40 + 25 + 20 + 13 = 104,5p
25.04.2018 palkittu KERJ I pistein 6,5 + 41 + 22,75 + 21 + 15 = 106,25p
18.03.2018 myönnetty Champion-arvonimi
20.02.2016 palkittu KTK III R-suunnalle pistein 19 + 17 + 17 + 16 = 69p
20.06.2018 palkittu SLA I pistein 15 (4+4+4+3) + 16 + 25 + 21 + 20 = 97p
15.06.2018 palkittu KRJ I pistein 6,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 107,5p
30.04.2018 palkittu ERJ I pistein 6,5 + 40 + 25 + 20 + 13 = 104,5p
25.04.2018 palkittu KERJ I pistein 6,5 + 41 + 22,75 + 21 + 15 = 106,25p
18.03.2018 myönnetty Champion-arvonimi
20.02.2016 palkittu KTK III R-suunnalle pistein 19 + 17 + 17 + 16 = 69p
Lissusta (joka saattaa tai saattaa olla olematta toisen kasvattajansa mukaan nimetty) kasvoi aika hapan hevonen. Ja ’aika hapan’ on tässä tapauksessa naama norsunveellä murjottava kestopessimisti, jonka mielestä kaikki on lähtökohtaisesti peruuttamattoman huonosti. Kovin moni asia ei ilahduta tai motivoi tätä vastarannan kiiskeä, joskin herkut kelpaavat aina. Ruokaansa tamma ei välttämättä koske, minkä lisäksi Lissu on tolkuttoman huono juomaan, edes melassivettä. Hirveän epäkäytännöllistä, etenkin kesähelteillä.
Kestohapan punarautias ei ainakaan tee mitään ylimääräistä, kun joku hoitaa sitä. Ei tamma kyllä siirry, nosta jalkojaan, avaa suutansa tai tee oikein muutakaan. Lissua ei kiinnosta, joten eipä hän taida jaksaa vaivautua tekemään yhtään mitään. No, ainakaan tamma ei ole kiukkuinen. Hoiti suomenhevosta sitten karsinassa tai käytävällä, Lissu on periaatteessa ihan helppo kaveri. Se ei korvaansa lotkauta oikeastaan millekään, ei säpsy, säiky, uhittele tai tee oikein muutakaan, kunhan seisoo hyvin tympääntyneen oloisena. Mikäli haluaa tamman siirtävän takamustaan, nostamaan jalkansa tai muuten tekemään mitään pienintäkään vaivannäköä vaativaa, kannattaa varautua komentamaan pariinkin otteeseen. Tai lahjomaan sokeripaloilla/muilla herkuilla; vähän lahjottuna Lissu on herkästi suopeampi vähän kaikella. Joskaan ei paljoa. Loppuviimeksi tämän hevosen kanssa sujuu kaikki arkisesta harjauksesta pesemisiin, haavanhoidosta klippaamiseen, loimittasesta raspaukseen ja niin edelleen. Kengittäjästä ja eläinlääkäristä Lissu ei juurikaan perusta, mutta se näkyy vain yrmeänä ilmeenä sekä vastahankaisuutena tehdä yhtikäs mitään. Takasia kengitettäessä tamma herkästi nojaa kengittäjään, mikä ei tietenkään ole kengittäjän mieleen.
Lissun taluttamista voisi verrata kivireen vetämiseen. Joka ikinen askel on hiiiiidas ja raskas, ei puhettakaan, että raudikko reipastuisi yhtään minkään syyn vuoksi. Ainakaan tamma ei rieku tai pöljäile. Kun nyt edes kävelisi.. Lastaaminen menee vähän samaan tapaan; homma periaatteessa sujuu, mutta on hidasta ja raskassoutuista. Koppi tai rekka, ei väliä, kyllä Lissu kyytiin menee, vaikkakin hitaasti. Matkanteossa ei ole ongelmia, Lissua ei paljoa kiinnosta, oli se reissussa yksin tai kavereiden kanssa.
Hevoseksi, jonka mielestä kaikki on aina huonosti, Lissu on yllättävän pätevä ratsu. Lähinnä kapasiteettinsa puolesta, sekä maastoesteillä, sileätyöskentely tai rataesteet eivät meidän hapannaamaamme kiinnosta. Kaikesta raudikon vastahankaisuudesta huolimatta siitä on saatu irti sen kapasiteetti helppo A -kouluradoille ja metrin esteradoille.
Tämä hevonen osaa heittäytyä avuille täysin kuuroksi, kovasuiseksi ja -kylkiseksi elikoksi, joka liikkuu reippaasti kuin täi tervassa (jos liikkuu). Lissu ei hirveästi välitä, vaikka ratsastaja seisoisi satulassa päällään tai ratsastaisi jotenkin rumasti. Toisaalta Lissu ei välitä siitäkään, vaikka selässä olisi hyvin taitavasti ratsastava olympiatason ratsastaja. Tätä hevosta motivoi vain ja ainoastaan herkkupalat, jos nekään; välitön myötäys tai välikäynnit onnistuneen tehtävä jälkeen eivät paljon Lissua lohduta. Kannattaakin pitää paljon sokeripaloja takin taskuissa, niillä saa paljon enemmän aikaan kuin kannuksilla ja raipalla yhteensä.
Varsinaista eteenpäinpyrkimystä, nöyryyttä tai yhteistyöhalua Lissusta ei löydy. Tamma saattaa aivan hyvin olla tekemättä yhtikäs mitään, mutta toisinaan se suvaitsee totella todetessaan pääsevänsä sillä tavoin nopeammin talliin. Ja ne herkut auttavat myös. Onkin synti ja häpeä, että näin vastahankaisella suomenhevosella on niin upeat liikkeet; ylämäkeen rakentuneet, elastiset, tahdikkaat, irtonaiset, näyttävät, säädeltävät, mitähän vielä. Lissun vahvuus koulutyöskentelyssä on sen tappotasaisuus joka liikkeessä sekä liikkeiden yksinkertainen upeus. Siis jos neiti suvaitsee tehdä yhtikäs mitään.
Terävä, vahva ponnistus, nopea tasapainoinen pyöreä hyppy, kohtalainen kaulan ja selän käyttö, eriomainen jalkatekniikka. Ponnistaa vähän mistä sattuu, mikäli laukka alitempoista (kuten usein on), kunnon laukassa ponnistaa mistä pitää. Älykäs, ei ole moksiskaan teknisistä radoista tai haastavista lähestymisistä, taikoo itsensä esteen yli vähän hankalammastakin paikasta. Mutta kun Lissu ei jaksa eikä halua, ei rataesteillä. Tätä tammaa joutuu suostuttelemaan ja lahjomaan tosissaan, että neiti suvaitsee ylittää pienimmänkään kavaletin jossain muualla kuin maastoesteradalla. Sääli, sillä Lissu osaisi hypätä.
Maastoesteillä Lissu muuttuu kuin taikaiskusta eri hevoseksi. Tammalla on äkkiä eteenpäinpyrkimystä (se ei kuitenkaan kuumu) ja yhteistyöhalua, laiskana ja happamana möllöttäminen ei enää olekaan vaihtoehto. Perusmaastoilutkin saavat suomineidon vähän virkummaksi, mutta ah, ne maastoesteet! Hyvä hyppytyyli ja upea laukka yhdistettynä äkillisesti heränneeseen työmotivaatioon ja haluun suorittaa rata vaikka tuhat kertaa täydellisesti tekevät Lissusta melkoisen kenttätykin. Ainakin maastoesteosuudella.
Kisapaikoilla, tai muuten vieraissa paikoissa, Lissu on vielä happamamman oloinen kuin kotona. Mikään ei kiinnosta, muttei toisaalta stressaakaan. Milloin lähdetään kotiin? Käsihevosalueella tamma liikkuu, mikäli mahdollista, vieläkin hitaammin ja vaivalloisemmin kuin kotona. Verryttelyissä raudikko liikkuu vetreästi kuin jäätikköön jumahtanut rautakanki. Vaatii vieläkin enemmän suostuttelua ja lahjontaa, jotta Lissun saa kisatilanteessa tekemään yhtään mitään; mokoma tietää, että paikoilleen jumahtamalla pääsee kaikkein nopeimmin kotiin. Kenttäkisoissa tamma jaksaa nähdä vähän vaivaa, se on huomannut, että sen makuun ylimääräiset osakokeet tulevat kimpassa iki-ihanien maastoesteiden kanssa.
Lissun kanssa kisaaminen on tuskastuttavaa ja hankalaa, joskin tavattoman antoisaa puuhaa silloin, kun kaikki menee putkeen. Niistä epäonnistumisista saa kyllä ihan komeita foorumivuodatuksia, ei sillä.
Kestohapan punarautias ei ainakaan tee mitään ylimääräistä, kun joku hoitaa sitä. Ei tamma kyllä siirry, nosta jalkojaan, avaa suutansa tai tee oikein muutakaan. Lissua ei kiinnosta, joten eipä hän taida jaksaa vaivautua tekemään yhtään mitään. No, ainakaan tamma ei ole kiukkuinen. Hoiti suomenhevosta sitten karsinassa tai käytävällä, Lissu on periaatteessa ihan helppo kaveri. Se ei korvaansa lotkauta oikeastaan millekään, ei säpsy, säiky, uhittele tai tee oikein muutakaan, kunhan seisoo hyvin tympääntyneen oloisena. Mikäli haluaa tamman siirtävän takamustaan, nostamaan jalkansa tai muuten tekemään mitään pienintäkään vaivannäköä vaativaa, kannattaa varautua komentamaan pariinkin otteeseen. Tai lahjomaan sokeripaloilla/muilla herkuilla; vähän lahjottuna Lissu on herkästi suopeampi vähän kaikella. Joskaan ei paljoa. Loppuviimeksi tämän hevosen kanssa sujuu kaikki arkisesta harjauksesta pesemisiin, haavanhoidosta klippaamiseen, loimittasesta raspaukseen ja niin edelleen. Kengittäjästä ja eläinlääkäristä Lissu ei juurikaan perusta, mutta se näkyy vain yrmeänä ilmeenä sekä vastahankaisuutena tehdä yhtikäs mitään. Takasia kengitettäessä tamma herkästi nojaa kengittäjään, mikä ei tietenkään ole kengittäjän mieleen.
Lissun taluttamista voisi verrata kivireen vetämiseen. Joka ikinen askel on hiiiiidas ja raskas, ei puhettakaan, että raudikko reipastuisi yhtään minkään syyn vuoksi. Ainakaan tamma ei rieku tai pöljäile. Kun nyt edes kävelisi.. Lastaaminen menee vähän samaan tapaan; homma periaatteessa sujuu, mutta on hidasta ja raskassoutuista. Koppi tai rekka, ei väliä, kyllä Lissu kyytiin menee, vaikkakin hitaasti. Matkanteossa ei ole ongelmia, Lissua ei paljoa kiinnosta, oli se reissussa yksin tai kavereiden kanssa.
Hevoseksi, jonka mielestä kaikki on aina huonosti, Lissu on yllättävän pätevä ratsu. Lähinnä kapasiteettinsa puolesta, sekä maastoesteillä, sileätyöskentely tai rataesteet eivät meidän hapannaamaamme kiinnosta. Kaikesta raudikon vastahankaisuudesta huolimatta siitä on saatu irti sen kapasiteetti helppo A -kouluradoille ja metrin esteradoille.
Tämä hevonen osaa heittäytyä avuille täysin kuuroksi, kovasuiseksi ja -kylkiseksi elikoksi, joka liikkuu reippaasti kuin täi tervassa (jos liikkuu). Lissu ei hirveästi välitä, vaikka ratsastaja seisoisi satulassa päällään tai ratsastaisi jotenkin rumasti. Toisaalta Lissu ei välitä siitäkään, vaikka selässä olisi hyvin taitavasti ratsastava olympiatason ratsastaja. Tätä hevosta motivoi vain ja ainoastaan herkkupalat, jos nekään; välitön myötäys tai välikäynnit onnistuneen tehtävä jälkeen eivät paljon Lissua lohduta. Kannattaakin pitää paljon sokeripaloja takin taskuissa, niillä saa paljon enemmän aikaan kuin kannuksilla ja raipalla yhteensä.
Varsinaista eteenpäinpyrkimystä, nöyryyttä tai yhteistyöhalua Lissusta ei löydy. Tamma saattaa aivan hyvin olla tekemättä yhtikäs mitään, mutta toisinaan se suvaitsee totella todetessaan pääsevänsä sillä tavoin nopeammin talliin. Ja ne herkut auttavat myös. Onkin synti ja häpeä, että näin vastahankaisella suomenhevosella on niin upeat liikkeet; ylämäkeen rakentuneet, elastiset, tahdikkaat, irtonaiset, näyttävät, säädeltävät, mitähän vielä. Lissun vahvuus koulutyöskentelyssä on sen tappotasaisuus joka liikkeessä sekä liikkeiden yksinkertainen upeus. Siis jos neiti suvaitsee tehdä yhtikäs mitään.
Terävä, vahva ponnistus, nopea tasapainoinen pyöreä hyppy, kohtalainen kaulan ja selän käyttö, eriomainen jalkatekniikka. Ponnistaa vähän mistä sattuu, mikäli laukka alitempoista (kuten usein on), kunnon laukassa ponnistaa mistä pitää. Älykäs, ei ole moksiskaan teknisistä radoista tai haastavista lähestymisistä, taikoo itsensä esteen yli vähän hankalammastakin paikasta. Mutta kun Lissu ei jaksa eikä halua, ei rataesteillä. Tätä tammaa joutuu suostuttelemaan ja lahjomaan tosissaan, että neiti suvaitsee ylittää pienimmänkään kavaletin jossain muualla kuin maastoesteradalla. Sääli, sillä Lissu osaisi hypätä.
Maastoesteillä Lissu muuttuu kuin taikaiskusta eri hevoseksi. Tammalla on äkkiä eteenpäinpyrkimystä (se ei kuitenkaan kuumu) ja yhteistyöhalua, laiskana ja happamana möllöttäminen ei enää olekaan vaihtoehto. Perusmaastoilutkin saavat suomineidon vähän virkummaksi, mutta ah, ne maastoesteet! Hyvä hyppytyyli ja upea laukka yhdistettynä äkillisesti heränneeseen työmotivaatioon ja haluun suorittaa rata vaikka tuhat kertaa täydellisesti tekevät Lissusta melkoisen kenttätykin. Ainakin maastoesteosuudella.
Kisapaikoilla, tai muuten vieraissa paikoissa, Lissu on vielä happamamman oloinen kuin kotona. Mikään ei kiinnosta, muttei toisaalta stressaakaan. Milloin lähdetään kotiin? Käsihevosalueella tamma liikkuu, mikäli mahdollista, vieläkin hitaammin ja vaivalloisemmin kuin kotona. Verryttelyissä raudikko liikkuu vetreästi kuin jäätikköön jumahtanut rautakanki. Vaatii vieläkin enemmän suostuttelua ja lahjontaa, jotta Lissun saa kisatilanteessa tekemään yhtään mitään; mokoma tietää, että paikoilleen jumahtamalla pääsee kaikkein nopeimmin kotiin. Kenttäkisoissa tamma jaksaa nähdä vähän vaivaa, se on huomannut, että sen makuun ylimääräiset osakokeet tulevat kimpassa iki-ihanien maastoesteiden kanssa.
Lissun kanssa kisaaminen on tuskastuttavaa ja hankalaa, joskin tavattoman antoisaa puuhaa silloin, kun kaikki menee putkeen. Niistä epäonnistumisista saa kyllä ihan komeita foorumivuodatuksia, ei sillä.
sukutaulu
i. Kaskuolin KTK II, YLA2, SLA I, KRJ I, ERJ I, KERJ I sh, 154cm, prt |
ii. Koskamiksiei KTK III, SLA I, SV II, KRJ II, ERJ I sh, 153cm, trt |
iii. Voiei ILO KTK II, YLA2, SLA I, KRJ II, ERJ I sh, 158cm, prt |
iie. Erimieli KTK III, YLA2, SLA I, SV I, KRJ I, ERJ I, KERJ I sph, 145cm, hprn |
||
ie. Tuonenvihne KRJ I, ERJ II, KERJ I sh, 150cm, rt |
iei. Lieto-Vehka KTK III, SLA I, SV I, KRJ I, ERJ I sh, 157cm, rt |
|
iee. Tuonenlohtu SLA I, SV III, KRJ I, KERJ II sph, 145cm, vrt |
||
e. Mustamieli KTK III, YLA1, SLA I*, KRJ II, ERJ I sh, 153cm, vrt |
ei. Hulipeli KIR YLA1, SLA I, ERJ I sph, 147cm, hpm |
eii. Hippapeli KIR YLA2, ERJ III sh, 154cm, rt |
eie. VIR MVA Ch Kirveltäjän Kiukkupussi YLA3 sph, 148cm, hprn |
||
ee. Mielipaha KTK III, YLA1, SLA I*, SV I, KRJ I, ERJ I sh, 153cm, prt |
eei. VIR MVA Ch Kajon Mustasurma KTK II, KRJ I sh, 156cm, m |
|
eee. Henkiriepu YLA1, SLA I, SV II, KRJ I sh, 152cm, prt |
Isälinja Kaskuolin - Koskamiksiei - Voiei ILO - Fiktion Rajakreivi - Ruhtinas (4)
Emälinja Mustamieli - Mielipaha - Henkiriepu - Hallanvaara (4)
Katso sukukartoitus täältä.
Emälinja Mustamieli - Mielipaha - Henkiriepu - Hallanvaara (4)
Katso sukukartoitus täältä.
jälkeläiset
15.04.2017 sh-o. Kuolonpeli (i. Turmeltajan Juomapeli) om. VRL-10480
25.05.2016 sh-o. Pähkinäallergia (i. Taikamanteli) om. VRL-11325
25.05.2016 sh-o. Pähkinäallergia (i. Taikamanteli) om. VRL-11325
KILPAILUKALENTERI
08.03.2018 NJ Huvitus, suomenhevoset, tammat irtoSERT (tuom. Kati, BIS Kati)
26.04.2017 NJ Susiraja, suomenhevostammat irtoSERT (tuom. Kati, BIS Kati)
17.01.2016 NJ Huvitutti, suomenhevostammat irtoSERT (tuom. Jannica, BIS Jannica)
14.05.2017 VSN Huvitutti, suomenhevostammat CH 39p (tuom. dookie)
31.01.2016 VSN Huvitutti, suomenhevostammat RCH 35p. (tuom. taffel)
27.01.2016 VSN Satulinna, suomenhevoset, tammat CH 39,5p. (tuom. Dookie)
26.04.2017 NJ Susiraja, suomenhevostammat irtoSERT (tuom. Kati, BIS Kati)
17.01.2016 NJ Huvitutti, suomenhevostammat irtoSERT (tuom. Jannica, BIS Jannica)
14.05.2017 VSN Huvitutti, suomenhevostammat CH 39p (tuom. dookie)
31.01.2016 VSN Huvitutti, suomenhevostammat RCH 35p. (tuom. taffel)
27.01.2016 VSN Satulinna, suomenhevoset, tammat CH 39,5p. (tuom. Dookie)
KRJ 40 sijoitusta
14.03.2016 Heljävirta he A 01/40 12.03.2016 Heljävirta he A 05/40 11.03.2016 Heljävirta he A 05/40 29.02.2016 KRJ Cup he B 03/371 29.02.2016 Vindemia he B 01/40 29.02.2016 Vindemia he B 04/40 25.02.2016 Vindemia he B 04/40 23.02.2016 Vindemia he B 02/40 21.02.2016 Vindemia he B 05/40 21.02.2016 Fiktio he A 04/30 15.02.2016 Marrasvaara he A 05/30 14.02.2016 Fiktio he A 01/30 10.02.2016 Marrasvaara he A 04/30 09.02.2016 Marrasvaara he A 02/30 08.02.2016 Marrasvaara he A 04/30 07.02.2016 Härdelli he A 03/30 07.02.2016 Marrasvaara he A 03/30 07.02.2016 Marrasvaara he A 02/30 03.02.2016 Heili he A 05/70 02.02.2016 Fiktio he A 05/30 01.02.2016 Heili he A 08/70 28.01.2016 Tuiskula he A 02/30 28.01.2016 Yemene he B 01/40 28.01.2016 Heili he A 06/70 27.01.2016 Petäjävaara he A 04/30 27.01.2016 Tuiskula he A 04/30 26.01.2016 Tuiskula he A 05/30 26.01.2016 Yemene he B 04/40 24.01.2016 Fiktio he A 03/30 24.01.2016 Fiktio he A 03/80 23.01.2016 Tuiskula he A 05/30 22.01.2016 Yemene he B 02/40 21.01.2016 Yemene he B 04/40 21.01.2016 Tuiskula he A 04/30 20.01.2016 KK Stewart he A 09/100 20.01.2016 Fiktio he A 04/30 19.01.2016 Yemene he B 06/40 19.01.2016 Fiktio he A 03/30 19.01.2016 Fiktio he A 06/8 18.01.2016 Relven he B 01/40 |
ERJ 40 sijoitusta
30.04.2017 VSR Cup 100cm 03/114 16.03.2016 Mörkövaara 90cm 01/30 15.03.2016 Mörkövaara 90cm 02/30 13.03.2016 Kuuralehto 90cm 05/40 10.03.2016 Heljävirta 90cm 04/40 09.03.2016 Heljävirta 90cm 02/40 06.03.2016 Heljävirta 90cm 03/40 06.03.2016 Heljävirta 90cm 06/40 06.03.2016 Viehättävän Sht 100cm 01/30 03.03.2016 Huvitus 90cm 04/40 01.03.2016 Huvitus 90cm 06/40 01.03.2016 Heljävirta 90cm 04/40 01.03.2016 Viehättävän Sht 100cm 02/30 29.02.2016 Viehättävän Sht 100cm 01/30 27.02.2016 Huvitus 90cm 02/40 19.02.2016 Brokeback 100cm 04/30 17.02.2016 Brokeback 90cm 05/30 17.02.2016 Brokeback 100cm 05/30 17.02.2016 Petäjävaara 100cm 01/30 17.02.2016 Huvitus 90cm 04/40 16.02.2016 Huvitus 90cm 06/40 15.02.2016 Petäjävaara 100cm 01/30 15.02.2016 Brokeback 90cm 01/30 14.02.2016 Huvitus 90cm 06/40 14.02.2016 Yemene 100cm 04/40 11.02.2016 Marrasvaara 90cm 05/30 09.02.2016 Marrasvaara 90cm 01/30 08.02.2016 Yemene 100cm 04/40 08.02.2016 Kuuralehto 90cm 02/40 06.02.2016 Yemene 100cm 01/42 02.02.2016 Kuuralehto 90cm 01/40 31.01.2016 Viisikko 90cm 03/44 28.01.2016 Team Fallacy 90cm 04/30 27.01.2016 Viisikko 90cm 01/44 26.01.2016 Viisikko 90cm 02/50 26.01.2016 Heljävirta 90cm 04/40 25.01.2016 Marrasvaara 90cm 03/30 24.01.2016 Kuuralehto 90cm 06/40 22.01.2016 Marrasvaara 90cm 05/30 21.01.2016 Huvitutti 100cm 01/40 |
KERJ 40 sijoitusta
18.04.2018 Raatteen Sht helppo 04/30 14.04.2018 Raatteen Sht helppo 04/30 13.04.2018 Gealán tutustumislk 03/26 10.04.2018 Littleness tutustumislk 04/29 09.04.2018 Littleness tutustumislk 02/29 09.04.2018 Hengenvaara helppo 06/50 08.04.2018 Moana tutustumislk 01/31 03.04.2018 Hengenvaara helppo 07/50 02.04.2018 Hengenvaara helppo 03/50 31.03.2018 KERJ Cup helppo 06/119 30.03.2018 Hengenvaara helppo 03/37 25.03.2018 Hengenvaara helppo 02/37 25.03.2018 Devilsfair helppo 03/40 24.03.2018 Dainty helppo 04/22 23.03.2018 Devilsfair helppo 04/40 19.03.2018 Raatteen Sht helppo 05/30 18.03.2018 Hengenvaara helppo 05/38 17.03.2018 Hengenvaara helppo 03/38 15.03.2018 Adina helppo 03/14 15.03.2018 Edelsten Ponies helppo 02/90 15.03.2018 Raatteen Sht helppo 02/30 13.03.2018 Hengenvaara helppo 01/22 12.03.2018 Hengenvaara helppo 06/38 08.03.2018 Hengenvaara helppo 06/38 05.03.2018 Hengenvaara helppo 05/38 05.03.2018 Raatteen Sht helppo 02/30 03.03.2018 Raatteen Sht helppo 04/30 02.03.2018 Raatteen Sht helppo 05/30 28.05.2017 Ribcage's Wbs helppo 04/39 17.05.2017 Ribcage's Wbs helppo 05/39 17.05.2017 Brokeback helppo 04/30 11.05.2017 Zemniak Stud helppo 07/49 09.05.2017 Hengenvaara helppo 01/40 05.05.2017 Zurück helppo 05/30 03.05.2017 Hengenvaara helppo 01/40 29.04.2017 Zurück helppo 05/30 25.04.2017 Zurück helppo 03/30 24.04.2017 Zurück helppo 05/30 18.04.2017 Zurück helppo 03/30 17.04.2017 Zurück helppo 03/30 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
16.05.2018 päiväkirjamerkintä 272s, kirjoitti Lissu T.
”Nyt kun kerran olet täällä, niin liikutappa Lissu kans.” Katsahdin moria; juurihan minä olin juoksuttanut Kippanan! En kuitenkaan jäänyt vänkäämään vastaan, sillä laitoinhan minäkin mori-paran aika usein töihin Susirajassa. Nyökkäsin vain ja läksin takaisin tarhoille Lissua hakemaan.
Rautias hapannaama makasi tarhassaan pitkin pituuttaan, silmät ummessa, selkeästi auringosta ja helteestä nauttien.
”Kuulehan, pitäisi nousta”, huikkasin tarhan portilta. Korvakaan ei kääntynyt. Kipusin aitojen välistä tarhaan, huhuilin Lissua kävellessäni lähemmäs ja kiersin tamman eteen.
”Huhuu, ketään kotona?” Tamman korva käännähti ja silmät aukesivat.
”No niin, ylös siitä.”
Jouduin hetken houkuttelemaan ja hoputtamaan, että sain nimikaimani ylös. Lissu nousi hyyyyvin hitaasti, ja hidasta oli kävely tarhasta talliin. Harjasin hevosen perusteellisesti tarhan pölyistä, putsasin kaviot ja niin edelleen, hoidin uljaan liikutettavani kuntoon. Päätin ratsastaa ilman satulaa; Lissu (siis tämä nelijalkainen) on sen verran laiska ja haluton liikkumaan, ettei tasan pukkiloiki mihinkään. Ja onhan tamman liikkeissä ihan mukava istua, joten mikäs tässä on satulatta humputellessa.
Lissun taluttaminen kentälle oli hidasta. Lissun liikkeelle saaminen ratsaille nousun jälkeen vieläkin hitaampaa. Ilmeisesti toukohelle oli oiva (teko)syy heittäytyä vieläkin kuurommaksi avuille. Jossain vaiheessa epätoivoista potkustarttia tehdessäni kuulin kentän ohi kävelevän morin räkänaurun, ja siitä tuohtuneena sain kuin saikin Lissun liikkeelle.
Ensimmäinen vartti, jos ei jopa kakskyt minuuttia, meni rehellisesti jonkin näköisen käynnin hakemiseen etanavalumisen tilalle. Ravi saikin olla vähän hölkyttelyä, rennon letkeää sellaista. Joskin se ravin nostaminen oli taas oma operaationsa.. Ratsuni oli henkisesti edelleen kylkiasennossa keskellä tarhaansa. Laukkaa en loppujen lopuksi ottanut kuin pari hassua kierrosta molempiin suuntiin, sen verran, että saatoin sanoa laukanneeni tamman kanssa.
”No, saitkos sen liikkeelle vai hyytyikö moottori jo ennen starttia?” Näytin morille kieltäni, ettäs kehtasi!
”Todellakin sain liikkeelle! Älä Lissu välitä, ryystähän tästä vähän melassivettä.”
29.03.2018 kouluvalmennus 410s, valmensi Lissu T.
”Sulla on raippa ja kannukset ihan tarkoituksella, käytä niitä.” Tiesin kokemuksesta, ettei Lissu ollut se helpoin ratsastettava, mutta patistelin moria silti. Eihän naisen ratsu liikkuisi sitäkään vähää, mitä se liikkuu, ilman patistelua!
Alkuverryttelyt olivat sujuneet ihan mukiinmenevästi, vuorossa oleva lisätty käynti lävistäjällä taas ohi mukista. Lissu kulki hyvin hitaasti apuja vastaan haraten pysähtyen aina pikku pätkiksi. mori joutui tekemään tosissaan töitä, että sai ratsunsa liikkeelle, sitten vähän reippaampaan käyntiin, kulkemaan suorana suoralla linjalla.. Ratsastaja teki tasan tarkkaan enemmän töitä kuin vastahankainen hevonen.
”Tunnet varmasti itsekin, mutta Lissu ei liiku, askelpituus on vajaa, ja käynnin vapaus on tiessään. Harvemmin näkee, että lisätty käynti matelee kiirehtimisen sijaan.”
Ilmeisesti jonkinlainen väsytystaktiikka on ainoa, joka sai Lissun toimimaan. Tai ehkä runsaat, ylimitoitetut kiitokset ja sokeripalat jokaisesta hyvin menneestä pätkästä vähän pehmittivät. Aivan liian monennen uusintayrityksen jälkeen ratsukko suoritti lävistäjän suoralla linjalla suoralla hevosella hyvätahtisella, kaikin puolin hyvällä lisätyllä käynnillä.
”Jes, jes, JES, nyt kehut sitä kuin huomista ei olisi!”
Onnistumisen innoittamana pyysin morilta samaa tehtävää ravissa. Happaman näköinen tamma siirtyi nihkeästi raviin, eikä aluksi esittänyt lisättyä ravia, korkeintaan vähän kiireellisempää harjoitusravia turpa vähän pystyssä.
”Se juoksee apujen alta, nyt puolipidäte, pyydät sitä lisättyä ravia kunnolla. Kehut heti, kun Lissu antaa vähänkään periksi ja tekee, kuten pyydät.. Noin, alkaa paremmin.” Toistot tekivät taas terää; raudikon liike parani aina selän käytöstä jalkojen ojennukseen, askeleiden liitoon ja yleiseen muotoon. Alakaulan kehittämisen kosiskelu jäi sikseen, kun Lissu kulki sen parin lävistäjän ajan oikein nätisti.
Laukkatehtävät aloitettiin simppeleillä pääty-ympyröillä harjoituslaukassa. Tosin nekin ratsukko suoritti aluksi alitempoisesti Lissun edelleen kyseenalaistaessa, oliko sen pakko tehdä töitä. Tamma kuitenkin tajusi melko nopsaan pääsevänsä helpommalla, kun vain tekisi, mitä siltä pyydetään.
”Kahdeksikko vastalaukassa, laukanvaihto käynnin kautta liitoskohdassa. Tämä kysyy teiltä jo rutkasti enemmän, kuin simppelit lävistäjät.” Vastalaukan ei pitäisi tuottaa hyväkuntoiselle helppo A -hevoselle mitään ongelmia, eikä myöskään käynnin kautta suoritettavien laukanvaihtojen. Vastalaukkakahdeksikko toki kysyi vähän enemmän kuntoa ja tasapainoa kuin puoliympyrät tai linjat, olivat ne suoria tai kaarevia. Tämä testaisi myös morin päättäväisyyttä ja hermoja vastahankaisen ratsunsa kanssa.
Olin kuitenkin väärässä, ilmeisesti simppeleiden tehtävien kanssa tappelu oli puuduttanut raudikon niin totaalisesti, että se koki helpommaksi tehdä saman tien, kuten pyydettiin. Lissu laukkasi tahdikasta, tasapainoista vastalaukkaa, vaihtoi laukan sujuvasti ja siististi käynnin kautta eikä tehtävässä esiintynyt haparoinnin häivääkään. mitä nyt mori ratsasti kahdeksikon ympyrät melko soikioina, ilmeisesti silkasta hämmennyksestä. Muutama kierros riitti, Lissu nimittäin toimi kuten pitikin.
”Ihan loistava lopetus, aivan kuin eri hevonen! Hyvää, päättäväistä, siistiä ratsastusta sinulta, ei moitetta apujen käytöstä tai istunnasta. Loppuverkkaa parhaaksi katsomallasi tavalla, menen keittämään meille kakkukahvit.”
26.03.2018 päiväkirjamerkintä 361s, kirjoitti Lissu T.
Siinä me seisoimme, keskellä Elohiljan lumista kenttää, kuin vääränä vuodenaikana väärään paikkaan putkahtaneet tatit. Päällekkäin kasvaneet tatit. Nelijalkainen nimikaimani oli liimannut korvansa niskaan ja jalkansa maahan, eihän halunnut ottaa askeltakaan. Huokaisin raskaasti, johan tässä oli alkuverryttelyt tehty, ei voi vaatia, että arvon rouva tekisi yhtään enempää.
Mutta kun minä vaadin. Olen sillä tavalla aika ikävä ihminen.
Raippa ja kannukset ovat aika mukavat kapistukset Lissun kaltaisen hevosen kanssa, eikä aimo annos päättäväisyyttä ripauksella kiukkua ainakaan haitannut. Hyvin, hyvin happamana raudikko otti yhden, sitten toisen hiiiiitaaaaan ja vetelän käyntiaskeleen, sitten kolmannen, neljännen.. Joka ikinen askel vaati aivan kohtuuttomasti patistelua, aktiivisemman käynnin irti kiskominen meni melkein intervallitreenistä. Tai ainakin minä puuskutin siihen malliin. Ratsastaessa voi myös hengittää?
Patistellessani Lissua raviin en enää ihmetellyt morilta tullutta ”tuus ratsastaan kasvattias” -viestiä. En minäkään olisi halunnut liikuttaa näin vastahankaista elikkoa!
Olkoonkin, että sain Lissun liikkeelle, ei meno muuttunut kaksiseksi. Pieni edistys paikoillaan tönöttämiseen, mutta nimenomaan pieni. Käsijarru päällä kiemurteleva, avuille puolikuuro suomenhevonen liikkui komeasti alakaulaa kehittäen takaosa ties missä, todennäköisesti notkoselkäisenä. Jesjes. Lähdin hakemaan raudikkoon vähän rentoutta; pitkää, rentoa, vapaata muotoa, eteen-alas. Myötäystä kaulasta ja niskasta, kaula ja pää alas, muukin kroppa rennoksi. Hapan tamma kulki useamman kierroksen pitkin poikin kenttää apuja vastaan venkoillen, ennen kuin luovutti alkaen hitaasti vastata apuihini, korjaamaan kohtalaisen kauheaa muotoaan, rentoutumaan. Alakaulatreenikin loppui, käyntiin alkoi löytyä tahtia, liikkumiseen suoruutta. Annoin tammalle pidempää ohjaa sitä mukaan, kun se vastasi apuihini toivomallani tavalla.
Annoin Lissun löysäillä varmaan kymmenen minuuttia, ennen kuin aloin koota ohjia, pyytämään vähän reippaampaa käyntiä sekä herättelemään takaosaa. Edelleen hapan tamma ei onneksi vastustellut, kaipa se oli tajunnut, etten minä luovuttaisi. Mitään valtaisaa eteenpäinpyrkimystä en kuitenkaan saanut hevosesta irti, minkä lisäksi Lissu vastasi – kuin viimeisenä kiusana – apuihini vähän viiveellä ja tahmeasti.
Tein simppeleitä käynti-ravi-käynti -siirtymisiä, muutaman pysähdys-peruutus-ravi -siirtymän sekä paljon askeleen pidennyksiä lävistäjällä, isoja ympyröitä harjoituslaukassa. Mitään sen vaativampaa en jaksanut edes yrittää, sillä tahmea suomineito ei ollut erityisen suostuvaisella päällä näidenkään liikkeiden suhteen. Etenkin ohjasavuille ja istunnalle Lissu oli suorastaan hämmästyttävän kuuro, pohkeet menivät jotenkin läpi.
Palatessani kaimani kanssa talliin mulkaisin varoittavasti moria, joka viikkaili loimia tallikäytävällä. Minä en todellakaan halunnut kuulla yhtään sanaa ”susrajjaalaisesta laatukasvatuksesta”. Tämä nimeltä mainitsematon laatukasvatti näytti hirvittävä tyytyväiseltä elämäänsä heti, kun se jäi yksin karsinaansa.
”Nyt kun kerran olet täällä, niin liikutappa Lissu kans.” Katsahdin moria; juurihan minä olin juoksuttanut Kippanan! En kuitenkaan jäänyt vänkäämään vastaan, sillä laitoinhan minäkin mori-paran aika usein töihin Susirajassa. Nyökkäsin vain ja läksin takaisin tarhoille Lissua hakemaan.
Rautias hapannaama makasi tarhassaan pitkin pituuttaan, silmät ummessa, selkeästi auringosta ja helteestä nauttien.
”Kuulehan, pitäisi nousta”, huikkasin tarhan portilta. Korvakaan ei kääntynyt. Kipusin aitojen välistä tarhaan, huhuilin Lissua kävellessäni lähemmäs ja kiersin tamman eteen.
”Huhuu, ketään kotona?” Tamman korva käännähti ja silmät aukesivat.
”No niin, ylös siitä.”
Jouduin hetken houkuttelemaan ja hoputtamaan, että sain nimikaimani ylös. Lissu nousi hyyyyvin hitaasti, ja hidasta oli kävely tarhasta talliin. Harjasin hevosen perusteellisesti tarhan pölyistä, putsasin kaviot ja niin edelleen, hoidin uljaan liikutettavani kuntoon. Päätin ratsastaa ilman satulaa; Lissu (siis tämä nelijalkainen) on sen verran laiska ja haluton liikkumaan, ettei tasan pukkiloiki mihinkään. Ja onhan tamman liikkeissä ihan mukava istua, joten mikäs tässä on satulatta humputellessa.
Lissun taluttaminen kentälle oli hidasta. Lissun liikkeelle saaminen ratsaille nousun jälkeen vieläkin hitaampaa. Ilmeisesti toukohelle oli oiva (teko)syy heittäytyä vieläkin kuurommaksi avuille. Jossain vaiheessa epätoivoista potkustarttia tehdessäni kuulin kentän ohi kävelevän morin räkänaurun, ja siitä tuohtuneena sain kuin saikin Lissun liikkeelle.
Ensimmäinen vartti, jos ei jopa kakskyt minuuttia, meni rehellisesti jonkin näköisen käynnin hakemiseen etanavalumisen tilalle. Ravi saikin olla vähän hölkyttelyä, rennon letkeää sellaista. Joskin se ravin nostaminen oli taas oma operaationsa.. Ratsuni oli henkisesti edelleen kylkiasennossa keskellä tarhaansa. Laukkaa en loppujen lopuksi ottanut kuin pari hassua kierrosta molempiin suuntiin, sen verran, että saatoin sanoa laukanneeni tamman kanssa.
”No, saitkos sen liikkeelle vai hyytyikö moottori jo ennen starttia?” Näytin morille kieltäni, ettäs kehtasi!
”Todellakin sain liikkeelle! Älä Lissu välitä, ryystähän tästä vähän melassivettä.”
29.03.2018 kouluvalmennus 410s, valmensi Lissu T.
”Sulla on raippa ja kannukset ihan tarkoituksella, käytä niitä.” Tiesin kokemuksesta, ettei Lissu ollut se helpoin ratsastettava, mutta patistelin moria silti. Eihän naisen ratsu liikkuisi sitäkään vähää, mitä se liikkuu, ilman patistelua!
Alkuverryttelyt olivat sujuneet ihan mukiinmenevästi, vuorossa oleva lisätty käynti lävistäjällä taas ohi mukista. Lissu kulki hyvin hitaasti apuja vastaan haraten pysähtyen aina pikku pätkiksi. mori joutui tekemään tosissaan töitä, että sai ratsunsa liikkeelle, sitten vähän reippaampaan käyntiin, kulkemaan suorana suoralla linjalla.. Ratsastaja teki tasan tarkkaan enemmän töitä kuin vastahankainen hevonen.
”Tunnet varmasti itsekin, mutta Lissu ei liiku, askelpituus on vajaa, ja käynnin vapaus on tiessään. Harvemmin näkee, että lisätty käynti matelee kiirehtimisen sijaan.”
Ilmeisesti jonkinlainen väsytystaktiikka on ainoa, joka sai Lissun toimimaan. Tai ehkä runsaat, ylimitoitetut kiitokset ja sokeripalat jokaisesta hyvin menneestä pätkästä vähän pehmittivät. Aivan liian monennen uusintayrityksen jälkeen ratsukko suoritti lävistäjän suoralla linjalla suoralla hevosella hyvätahtisella, kaikin puolin hyvällä lisätyllä käynnillä.
”Jes, jes, JES, nyt kehut sitä kuin huomista ei olisi!”
Onnistumisen innoittamana pyysin morilta samaa tehtävää ravissa. Happaman näköinen tamma siirtyi nihkeästi raviin, eikä aluksi esittänyt lisättyä ravia, korkeintaan vähän kiireellisempää harjoitusravia turpa vähän pystyssä.
”Se juoksee apujen alta, nyt puolipidäte, pyydät sitä lisättyä ravia kunnolla. Kehut heti, kun Lissu antaa vähänkään periksi ja tekee, kuten pyydät.. Noin, alkaa paremmin.” Toistot tekivät taas terää; raudikon liike parani aina selän käytöstä jalkojen ojennukseen, askeleiden liitoon ja yleiseen muotoon. Alakaulan kehittämisen kosiskelu jäi sikseen, kun Lissu kulki sen parin lävistäjän ajan oikein nätisti.
Laukkatehtävät aloitettiin simppeleillä pääty-ympyröillä harjoituslaukassa. Tosin nekin ratsukko suoritti aluksi alitempoisesti Lissun edelleen kyseenalaistaessa, oliko sen pakko tehdä töitä. Tamma kuitenkin tajusi melko nopsaan pääsevänsä helpommalla, kun vain tekisi, mitä siltä pyydetään.
”Kahdeksikko vastalaukassa, laukanvaihto käynnin kautta liitoskohdassa. Tämä kysyy teiltä jo rutkasti enemmän, kuin simppelit lävistäjät.” Vastalaukan ei pitäisi tuottaa hyväkuntoiselle helppo A -hevoselle mitään ongelmia, eikä myöskään käynnin kautta suoritettavien laukanvaihtojen. Vastalaukkakahdeksikko toki kysyi vähän enemmän kuntoa ja tasapainoa kuin puoliympyrät tai linjat, olivat ne suoria tai kaarevia. Tämä testaisi myös morin päättäväisyyttä ja hermoja vastahankaisen ratsunsa kanssa.
Olin kuitenkin väärässä, ilmeisesti simppeleiden tehtävien kanssa tappelu oli puuduttanut raudikon niin totaalisesti, että se koki helpommaksi tehdä saman tien, kuten pyydettiin. Lissu laukkasi tahdikasta, tasapainoista vastalaukkaa, vaihtoi laukan sujuvasti ja siististi käynnin kautta eikä tehtävässä esiintynyt haparoinnin häivääkään. mitä nyt mori ratsasti kahdeksikon ympyrät melko soikioina, ilmeisesti silkasta hämmennyksestä. Muutama kierros riitti, Lissu nimittäin toimi kuten pitikin.
”Ihan loistava lopetus, aivan kuin eri hevonen! Hyvää, päättäväistä, siistiä ratsastusta sinulta, ei moitetta apujen käytöstä tai istunnasta. Loppuverkkaa parhaaksi katsomallasi tavalla, menen keittämään meille kakkukahvit.”
26.03.2018 päiväkirjamerkintä 361s, kirjoitti Lissu T.
Siinä me seisoimme, keskellä Elohiljan lumista kenttää, kuin vääränä vuodenaikana väärään paikkaan putkahtaneet tatit. Päällekkäin kasvaneet tatit. Nelijalkainen nimikaimani oli liimannut korvansa niskaan ja jalkansa maahan, eihän halunnut ottaa askeltakaan. Huokaisin raskaasti, johan tässä oli alkuverryttelyt tehty, ei voi vaatia, että arvon rouva tekisi yhtään enempää.
Mutta kun minä vaadin. Olen sillä tavalla aika ikävä ihminen.
Raippa ja kannukset ovat aika mukavat kapistukset Lissun kaltaisen hevosen kanssa, eikä aimo annos päättäväisyyttä ripauksella kiukkua ainakaan haitannut. Hyvin, hyvin happamana raudikko otti yhden, sitten toisen hiiiiitaaaaan ja vetelän käyntiaskeleen, sitten kolmannen, neljännen.. Joka ikinen askel vaati aivan kohtuuttomasti patistelua, aktiivisemman käynnin irti kiskominen meni melkein intervallitreenistä. Tai ainakin minä puuskutin siihen malliin. Ratsastaessa voi myös hengittää?
Patistellessani Lissua raviin en enää ihmetellyt morilta tullutta ”tuus ratsastaan kasvattias” -viestiä. En minäkään olisi halunnut liikuttaa näin vastahankaista elikkoa!
Olkoonkin, että sain Lissun liikkeelle, ei meno muuttunut kaksiseksi. Pieni edistys paikoillaan tönöttämiseen, mutta nimenomaan pieni. Käsijarru päällä kiemurteleva, avuille puolikuuro suomenhevonen liikkui komeasti alakaulaa kehittäen takaosa ties missä, todennäköisesti notkoselkäisenä. Jesjes. Lähdin hakemaan raudikkoon vähän rentoutta; pitkää, rentoa, vapaata muotoa, eteen-alas. Myötäystä kaulasta ja niskasta, kaula ja pää alas, muukin kroppa rennoksi. Hapan tamma kulki useamman kierroksen pitkin poikin kenttää apuja vastaan venkoillen, ennen kuin luovutti alkaen hitaasti vastata apuihini, korjaamaan kohtalaisen kauheaa muotoaan, rentoutumaan. Alakaulatreenikin loppui, käyntiin alkoi löytyä tahtia, liikkumiseen suoruutta. Annoin tammalle pidempää ohjaa sitä mukaan, kun se vastasi apuihini toivomallani tavalla.
Annoin Lissun löysäillä varmaan kymmenen minuuttia, ennen kuin aloin koota ohjia, pyytämään vähän reippaampaa käyntiä sekä herättelemään takaosaa. Edelleen hapan tamma ei onneksi vastustellut, kaipa se oli tajunnut, etten minä luovuttaisi. Mitään valtaisaa eteenpäinpyrkimystä en kuitenkaan saanut hevosesta irti, minkä lisäksi Lissu vastasi – kuin viimeisenä kiusana – apuihini vähän viiveellä ja tahmeasti.
Tein simppeleitä käynti-ravi-käynti -siirtymisiä, muutaman pysähdys-peruutus-ravi -siirtymän sekä paljon askeleen pidennyksiä lävistäjällä, isoja ympyröitä harjoituslaukassa. Mitään sen vaativampaa en jaksanut edes yrittää, sillä tahmea suomineito ei ollut erityisen suostuvaisella päällä näidenkään liikkeiden suhteen. Etenkin ohjasavuille ja istunnalle Lissu oli suorastaan hämmästyttävän kuuro, pohkeet menivät jotenkin läpi.
Palatessani kaimani kanssa talliin mulkaisin varoittavasti moria, joka viikkaili loimia tallikäytävällä. Minä en todellakaan halunnut kuulla yhtään sanaa ”susrajjaalaisesta laatukasvatuksesta”. Tämä nimeltä mainitsematon laatukasvatti näytti hirvittävä tyytyväiseltä elämäänsä heti, kun se jäi yksin karsinaansa.
kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, luonteen © Lissu T.
virtuaalihevonen, a sim game horse
virtuaalihevonen, a sim game horse