† Kuollut 18.03.2018, löytynyt aamulla karsinastaan pois nukkuneena. Kiitos kuluneista vuosista, oi hairahduksistani ensimmäinen ♥
koskamiksiei
suomenhevonen, ori
153cm, tummanrautias syntynyt 18.04.2014, 26-vuotias ikääntyy satunnaisesti |
rekisterinumero VH14-018-0732
kasvattaja Susiraja omistaja mori-mori (VRL-11325) yleispainotteinen, he A / 110cm / CIC1 |
15.03.2018 palkittu KRJ II pistein 8 + 40 + 25 + 10 + 15 = 98p
31.05.2017 palkittu ERJ I pistein 7 + 40 + 25 + 20 + 15 = 107p
20.05.2017 palkittu SLA I pistein 12 (3-3-3-3) + 18 + 25 + 22 + 19 = 96p
20.05.2017 palkittu KTK III R-suunnalle pistein 16 + 16 + 15 + 16 = 63p
15.05.2014 palkittu SV II pistein rakenne 8, suku 10, käytöskoe 10 = 28p
31.05.2017 palkittu ERJ I pistein 7 + 40 + 25 + 20 + 15 = 107p
20.05.2017 palkittu SLA I pistein 12 (3-3-3-3) + 18 + 25 + 22 + 19 = 96p
20.05.2017 palkittu KTK III R-suunnalle pistein 16 + 16 + 15 + 16 = 63p
15.05.2014 palkittu SV II pistein rakenne 8, suku 10, käytöskoe 10 = 28p
Jalat käyvät ja pää tulee kolmisenkymmentä metriä jäljessä. Sellainen on Kossu. Ori on perinyt vanhempiensa pahimmat ominaisuudet, se on emänsä lailla kaikesta enemmän innoissaan kuin teinipoika joka näki tissit ensi kertaa, mutta sen piuhat ovat yhtä pitkät kuin isällään. Kossulle ei meinaa mennä jakeluun yksinkertaisinkaan asia ja se yleensä unohtaa senkin parin sekunin päästä. Pahantahtoinen hevonen ori ei ole missään tapauksessa, mutta eipä siinä paljoa ehdi jotain ihmistä tai tämän varpaita huomata, kun pitää hypätä pystyyn esittääkseen tuolle nätille tammalle, että MIES on paikalla. Kossu tottelee käskyä kyllä, jos ymmärtää sen, ja unohtaa sen heti aloitettuaan sen noudattamisen.
Periaatteessa raudikko on helppo, kuuliainen hoidokki, mutta käytännössä asia ei ole näin yksioikoinen. Mikäli ori on käytävällä ketjuissa, eikä lähistöllä ole häiriötekijöitä (tammoja turhan lähellä, ruokaa), Kossu on asiallinen, vaikkakin utelias, hoidokki. Kossu tunkee turpaansa sinne ja tänne, tahtoo haistella harjat ja suojat eikä millään nosta kavioitaan, ennen kuin on saanut tutkailla kaviokoukkua tarkemmin. Ohi kulkeville tammoille Kossu meinaa - valitettavasti - pörhistellä siihen malliin, että sotkee itsensä ketjuihin. Pöljä mikä pöljä. Hoitotoimenpiteet, varustaminen, peseminen ja klippaus, lääkitykset, eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit sujuvat kuitenkin rutiinilla, Kossua pitää korkeintaan komentaa lopettamaan kuopiminen, jos raudikon kärsivällisyys meinaa loppua. Talutettaessa Kossu on malttamaton vierellätanssija, joka ei meinaa uskoa, ettei ole mikään kiire ja kävellenkin kerkeää perille. Talutettaessa ori ei aina muista vieressään olevaa ihmistä, ja voikin talloa varpaat tai tuupata taluttajansa kumoon alkaessaan esiintyä tammoille tai juostessaan tallikissan tai herkullisen ruohotupsun perään. Lastaus, kuljetus ja purku sentään sujuvat rutiinilla ilman mitään väliaikaesityksiä.
Vaikka Kossulta löytyy ratsuna myös taitoa, innostusta ja yritystä on enemmän kuin ymmärrystä. Kossu ei aina ymmärrä - tai ainakaan ehdi käsitellä - saamiaan apuja, minkä vuoksi pohkeenväistön sijaan ori saattaa esittää jotain etäisesti lisättyä ravia muistuttavaa koikkelehdintaa. Esteillä meno on jo jotain aivan muuta, kun intopiukeana etenevä ori saattaa hypätä kahden esteen välistä raudikon omatoimisen ohjausvirheen vuoksi.
Kaikki helppojen luokkien asiat osaava suomenhevonen vaikuttaa välillä enemmän keskeneräiseltä remontilta, kun se juoksee komeaa alakaulaa kehittäen ympäri kenttää keskittymättä mihinkään muuhun kuin omiin kuvioihinsa. Raudikko haluaa miellyttää, muttei yleensä malta kuunnella ohjeita loppuun. Intoa ja tekemisen riemua on naapureille asti, orin oma pää vain ei pysy jalkojen perässä. Kun ratsastaja pyytää pohkeenväistöä, Kossu tekee jotain aivan muuta ja parin kunniakierroksen jälkeen palaa käsittelemään tätä pohkeenväistöasiaa. Tässä on hevonen, joka vaatii useamman päivän hikeenratsastuksen ja tehotreenin, ennen kuin siitä saa kunnon koulusuorituksia irti.
Esteillä ori voi olla mitä tahansa menestystarinan ja katastrofin väliltä. Kossulla on hyvä hyppytekniikka ja kivasti kapasiteettia, mutta se yli-innokkuus ja pitkät piuhat.. Ori ei kykene itsenäiseen toimintaa (ponnistuspaikan valinta, tasapainon korjaaminen huonon hypyn jälkeen), vaan ratsastajan on tehtävä aivan kaikki. Tästä syystä ori onkin vain kokeneen ihmisen hyppykaveri, sillä osaamattomissa käsissä raudikko on vain ja ainoastaan vaarallinen, joskaan ei missään nimessä tarkoituksella. Kossun meno kuvastaa hyvin ratsastajan taitoja saada hevonen keskittymään ja rauhoittumaan, sekä ratateknisten asioiden ymmärrykseen. Jos ratsastaja ei osaa säädellä laukkaa radalle sopivaksi tai arvioi ponnistuspaikan pieleen, paketti leviää käsiin. Ori ei kyttää, kiellä tai säpsy, vaan tekee kuuliaisesti ja innokkaasti kaiken siltä pyydetyn.
Maastossa Kossu on samanlainen kuin muutenkin; menevä, tekevä, hidas ajattelemaan (jos ajattelee ollenkaan). Sinällään maastovarma - ei säiky yhtään mitään edes siinä kohtaa, kun pitäisi -, muttei todellakaan joka ratsastajan käteen sopiva.
Kisapaikoilla on jännintä koskaanikinä, kaikki on aivan upeetmahtavaahienoa eikä mikään voisi olla siistimpää. Kossu on pörheä elohiiri, joka ei ymmärrä sitäkään vähää mitä yleensä, pihat tuntuvat venymisen sijaan katkenneen ja raudikon meno on kuin koko kylän teinilaumalla perjantai-iltana. Ääntä lähtee enemmän kuin laki sallii, jalkoja tuntuu olevan enemmän kuin neljä eikä Kossu meinaa paikoillaan pysyä tai kävellä malttaa, ravaaminen olisi paljon mielekkäämpää. Orille itselleen siis, ei taluttajalle. Kisapaikoilla tarvitaan kokenut kisahoitaja ja kokenut kuski, että innostunut ori pysyy lapasessa ja keskittyy edes hetken saamiinsa tehtäviin.
Periaatteessa raudikko on helppo, kuuliainen hoidokki, mutta käytännössä asia ei ole näin yksioikoinen. Mikäli ori on käytävällä ketjuissa, eikä lähistöllä ole häiriötekijöitä (tammoja turhan lähellä, ruokaa), Kossu on asiallinen, vaikkakin utelias, hoidokki. Kossu tunkee turpaansa sinne ja tänne, tahtoo haistella harjat ja suojat eikä millään nosta kavioitaan, ennen kuin on saanut tutkailla kaviokoukkua tarkemmin. Ohi kulkeville tammoille Kossu meinaa - valitettavasti - pörhistellä siihen malliin, että sotkee itsensä ketjuihin. Pöljä mikä pöljä. Hoitotoimenpiteet, varustaminen, peseminen ja klippaus, lääkitykset, eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit sujuvat kuitenkin rutiinilla, Kossua pitää korkeintaan komentaa lopettamaan kuopiminen, jos raudikon kärsivällisyys meinaa loppua. Talutettaessa Kossu on malttamaton vierellätanssija, joka ei meinaa uskoa, ettei ole mikään kiire ja kävellenkin kerkeää perille. Talutettaessa ori ei aina muista vieressään olevaa ihmistä, ja voikin talloa varpaat tai tuupata taluttajansa kumoon alkaessaan esiintyä tammoille tai juostessaan tallikissan tai herkullisen ruohotupsun perään. Lastaus, kuljetus ja purku sentään sujuvat rutiinilla ilman mitään väliaikaesityksiä.
Vaikka Kossulta löytyy ratsuna myös taitoa, innostusta ja yritystä on enemmän kuin ymmärrystä. Kossu ei aina ymmärrä - tai ainakaan ehdi käsitellä - saamiaan apuja, minkä vuoksi pohkeenväistön sijaan ori saattaa esittää jotain etäisesti lisättyä ravia muistuttavaa koikkelehdintaa. Esteillä meno on jo jotain aivan muuta, kun intopiukeana etenevä ori saattaa hypätä kahden esteen välistä raudikon omatoimisen ohjausvirheen vuoksi.
Kaikki helppojen luokkien asiat osaava suomenhevonen vaikuttaa välillä enemmän keskeneräiseltä remontilta, kun se juoksee komeaa alakaulaa kehittäen ympäri kenttää keskittymättä mihinkään muuhun kuin omiin kuvioihinsa. Raudikko haluaa miellyttää, muttei yleensä malta kuunnella ohjeita loppuun. Intoa ja tekemisen riemua on naapureille asti, orin oma pää vain ei pysy jalkojen perässä. Kun ratsastaja pyytää pohkeenväistöä, Kossu tekee jotain aivan muuta ja parin kunniakierroksen jälkeen palaa käsittelemään tätä pohkeenväistöasiaa. Tässä on hevonen, joka vaatii useamman päivän hikeenratsastuksen ja tehotreenin, ennen kuin siitä saa kunnon koulusuorituksia irti.
Esteillä ori voi olla mitä tahansa menestystarinan ja katastrofin väliltä. Kossulla on hyvä hyppytekniikka ja kivasti kapasiteettia, mutta se yli-innokkuus ja pitkät piuhat.. Ori ei kykene itsenäiseen toimintaa (ponnistuspaikan valinta, tasapainon korjaaminen huonon hypyn jälkeen), vaan ratsastajan on tehtävä aivan kaikki. Tästä syystä ori onkin vain kokeneen ihmisen hyppykaveri, sillä osaamattomissa käsissä raudikko on vain ja ainoastaan vaarallinen, joskaan ei missään nimessä tarkoituksella. Kossun meno kuvastaa hyvin ratsastajan taitoja saada hevonen keskittymään ja rauhoittumaan, sekä ratateknisten asioiden ymmärrykseen. Jos ratsastaja ei osaa säädellä laukkaa radalle sopivaksi tai arvioi ponnistuspaikan pieleen, paketti leviää käsiin. Ori ei kyttää, kiellä tai säpsy, vaan tekee kuuliaisesti ja innokkaasti kaiken siltä pyydetyn.
Maastossa Kossu on samanlainen kuin muutenkin; menevä, tekevä, hidas ajattelemaan (jos ajattelee ollenkaan). Sinällään maastovarma - ei säiky yhtään mitään edes siinä kohtaa, kun pitäisi -, muttei todellakaan joka ratsastajan käteen sopiva.
Kisapaikoilla on jännintä koskaanikinä, kaikki on aivan upeetmahtavaahienoa eikä mikään voisi olla siistimpää. Kossu on pörheä elohiiri, joka ei ymmärrä sitäkään vähää mitä yleensä, pihat tuntuvat venymisen sijaan katkenneen ja raudikon meno on kuin koko kylän teinilaumalla perjantai-iltana. Ääntä lähtee enemmän kuin laki sallii, jalkoja tuntuu olevan enemmän kuin neljä eikä Kossu meinaa paikoillaan pysyä tai kävellä malttaa, ravaaminen olisi paljon mielekkäämpää. Orille itselleen siis, ei taluttajalle. Kisapaikoilla tarvitaan kokenut kisahoitaja ja kokenut kuski, että innostunut ori pysyy lapasessa ja keskittyy edes hetken saamiinsa tehtäviin.
sukutaulu
i. Voiei ILO KTK II, YLA2, SLA I, KRJ II, ERJ I sh, 158cm, prt |
ii. VIR MVA Ch Fiktion Rajakreivi KTK II, YLA2, SLA I, SV I, ERJ I, ERL II sh, 158cm, tprt |
iii. Ruhtinas KTK III, YLA2, SLA III sh, 158cm, trt |
iie. VIR MVA Ch Heiskun Hilkka KTK III, ERL III sh, 158cm, rt |
||
ie. Sylitanssi NP KTK II, YLA2 sh, 156cm, rt |
iei. Lollipoppi KTK II, YLA2, SLA II sh, 154cm, rt |
|
iee. Pikku Pirihuora sh, 157cm, rt |
||
e. Erimieli KTK III, YLA2, SLA I, SV I, KRJ I, ERJ I, KERJ I sph, 145cm, hprn |
ei. Säkkikuvitelma KTK III, YLA1, SLA I*, KRJ I, ERJ I sh, 156cm, trt |
eii. Säkkijärvi YLA2, SLA I, KRJ II sh, 161cm, tprt |
eie. Harhakuvitelma YLA1, SLA II, KRJ II, ERJ II sh, 153cm, rt |
||
ee. Rikkouni KTK II, SLA I, SV I, KRJ II, ERJ III sph, 144cm, hprn |
eei. Hiisirikko KTK III, YLA1, SLA I, KRJ II, ERJ I, KERJ II sph, 143cm, hpvkk |
|
eee. Selkouni KTK II, SLA I, KRJ I, ERJ I sph, 145cm, vrn |
jälkeläiset
28.11.2017 sh-t. Huvitutin Luonnonmurha (e. Luonnonhenkirikos) om. VRL-14577
29.09.2016 sh-o. Mismiunvillasukat (e. Riikinnevan Perinnejalkine) om. VRL-02815
01.09.2015 sh-o. Kaskuolin (e. Tuonenvihne) om. VRL-11325
29.09.2016 sh-o. Mismiunvillasukat (e. Riikinnevan Perinnejalkine) om. VRL-02815
01.09.2015 sh-o. Kaskuolin (e. Tuonenvihne) om. VRL-11325
KILPAILUKALENTERI
KRJ 40 sijoitusta, 01 VSR Cup -sijoitusta
23.11.2014 Taikakuun kartano he B 05/50 17.11.2014 Taikakuun kartano he B 06/50 01.11.2014 Sinnesro he B 04/30 24.10.2014 Sinnesro he B 01/30 16.10.2014 Deathrow Stables he A 03/36 10.10.2014 Spoonriver he B 07/51 07.10.2014 Zurück he A 03/30 06.10.2014 Vaapukka he B 05/40 04.10.2014 Vaapukka he B 04/40 03.10.2014 Zurück he A 01/30 25.09.2014 Harder he A 02/40 24.09.2014 Vaapukka heB 01/40 21.09.2014 Vaapukka he B 06/40 18.09.2014 Stal Lycan he A 09/100 16.09.2014 Petäjävaara he B 04/50 04.09.2014 Aaveen he A 01/79 03.09.2014 Marvel Ponies he A 03/40 02.09.2014 Whispering H he B 06/50 01.09.2014 Marvel Ponies he A 06/40 31.08.2014 VSR Cup he B 08/119 13.08.2014 Susiraja he A 02/30 17.07.2014 Susiraja he A 04/40 17.07.2014 Susiraja he A 01/40 16.07.2014 Susiraja he A 04/40 20.06.2014 Vennamo he A 07/50 12.06.2014 Fiktio he B 03/40 12.06.2014 Marike he B 03/60 03.06.2014 al Najya he A 05/60 01.06.2014 al Najya he A 07/60 01.06.2014 al Najya he A 06/60 01.06.2014 Kuuralehdon ht he A 04/40 01.06.2014 Fiktio he C 06/53 01.06.2014 Oak Hill Event Park he A 04/44 30.05.2014 Kuuralehdon ht he A 04/40 30.05.2014 al Najya he B 02/60 29.05.2014 al Najya he B 02/60 29.05.2014 Pirunportti he B 03/27 29.05.2014 Haavelaakso he B 05/30 26.05.2014 Haavelaakso he B 01/30 26.05.2014 Fiktio he B 05/40 |
ERJ 40 sijoitusta
17.09.2015 Trio Conn 110cm 05/30 17.09.2015 Bellgrove 100cm 01/15 14.09.2015 Bellgrove 100cm 02/15 11.09.2015 Heili 110cm 04/33 10.09.2015 Kuuralehto 110cm 05/35 09.09.2015 Kuuralehto 110cm 03/35 08.09.2015 Kuuralehto 110cm 04/35 03.09.2015 Kuuralehto 100cm 02/32 02.09.2015 Kuuralehto 100cm 01/32 30.08.2015 Yentel 100cm 02/14 30.08.2015 KK Reiter 100cm 04/30 29.08.2015 KK Reiter 100cm 03/30 26.08.2015 KK Reiter 100cm 03/30 24.08.2015 KK Reiter 100cm 04/30 22.08.2015 KK Stewart 110cm 07/78 17.08.2015 KK Stewart 100cm 07/78 11.11.2014 Deathrow 110cm 05/30 07.11.2014 Deathrow 110cm 01/30 06.11.2014 Deathrow 110cm 05/30 14.11.2014 Taikakuun 110cm 07/50 10.11.2014 Taikakuun 110cm 03/50 10.10.2014 Rosebay 100cm 06/29 09.10.2014 Kadotetut Sht 110cm 03/30 05.10.2014 Yemene 110cm 06/40 03.10.2014 Kadotetut Sht 110cm 04/30 02.10.2014 KK Bailador 100cm 07/60 01.10.2014 Vanima 110cm 03/30 27.09.2014 Zurück 110cm 07/50 04.09.2014 Heartland 110cm 06/50 01.09.2014 Whispering H 110cm 06/50 12.07.2014 Ultimate 110cm 07/50 11.07.2014 Ultimate 110cm 02/50 27.06.2014 Team Obnoxious 100cm 04/30 21.06.2014 Team Obnoxious 100cm 02/30 08.06.2014 Muiston Sht 1 10cm 01/40 07.06.2014 Ponipallero 110cm 01/50 06.06.2014 Ponipallero 110cm 04/50 05.06.2014 Muiston Sht 110cm 05/40 03.06.2014 Susiraja 100cm 05/30 02.06.2014 Nuppula 110cm 05/29 |
KERJ 40 sijoitusta, 01 cup sij, 01 VSR cup sij
03.11.2015 Peikkola helppo 03/19 28.11.2015 Rohkelikko CIC1 05/40 22.11.2015 KK Lamoca CIC1 04/30 21.11.2015 KK Lamoca CIC1 03/30 21.11.2015 Peikkola CIC1 04/40 19.11.2015 Huvitutti CIC1 04/30 18.11.2015 Rohkelikko CIC1 01/40 13.11.2015 Susiraja CIC1 02/21 08.11.2015 Susiraja CIC1 04/21 07.11.2015 Mörkövaara CIC1 01/30 04.11.2015 Mörkövaara CIC1 01/30 23.09.2015 Mörkövaara CIC1 03/40 09.09.2015 Prime Sporthorses CIC1 01/30 25.11.2014 Rasco Sportponies CIC1 06/40 23.11.2014 Rasco Sportponies CIC1 02/40 12.11.2014 Dainty CIC1 03/36 09.11.2014 Taikakuun kartano helppo 05/39 08.11.2014 Dainty CIC1 06/36 07.11.2014 Rasco Sportponies helppo 03/35 07.11.2014 Mörkövaara CIC1 04/40 05.11.2014 Mörkövaara CIC1 03/40 01.11.2014 Littleness CIC1 02/50 31.10.2014 Whispering Heaven CIC1 04/30 07.10.2014 KK Reiter CIC1 04/30 03.10.2014 Rasco Sportponies CIC1 04/30 01.10.2014 Deathrow Stable CIC1 01/30 27.09.2014 Deathrow Stable CIC1 04/30 17.09.2014 Rasco Sportponies CIC1 04/30 31.08.2014 VSR Cup CIC1 03/49 11.07.2014 Tuulenpesä CIC1 01/24 28.06.2014 Kadotetut Sht CIC1 05/30 15.06.2014 Vennamo CIC1 04/76 11.06.2014 Kuuralehto CIC1 05/30 11.06.2014 Muiston Sht helppo 03/27 10.06.2014 Muiston Sht helppo 01/27 09.06.2014 Marike helppo 02/40 08.06.2014 Susiraja CIC1 05/50 31.05.2014 Susiraja CIC1 01/38 30.05.2014 KERJ Cup CIC1 02/55 27.05.2014 Kärmeniemi CIC1 06/45 |
päiväkirja & valmennukset
20.04.2017 päiväkirjamerkintä 282s, kirjoitti Crimis
Keväiseen keskiviikkoaamuun oli sovittu treffit Kossun kanssa. Ei, en sentään ottanut varaslähtöä pikkulauantaihin, vaikka niin voisi luulla. Kossulla oli neljä jalkaa ja sileä turpa. Olin luvannut mori-morille liikuttaa hänen orinsa tänään, ja tarkoitus oli mennä vähän rennommin humputtelemaan. Jos sellaisen tohelon kanssa voisi ottaa rennosti, siis. Olin kuullut oikein lupaavia tarinoita orin yli-innokkuudesta ja hitaista aivoista. Miten sellainen yhdistelmä oli edes mahdollinen?
Kun saavuin tarhoille, oli pirteä suomenhevosori jo uteliaana portilla vastassa. ”No hei komistus”, mutisin tervehdystä hevoselle ja kiedoin ketjun leuan alta ja riimuun kiinni. Orilla ei ollut ongelmia antaa kiinni, mutta auta armias, kun tehtiin lähtöä tarhasta. Kossu yritti heti rynnätä portin välistä ja tönäisi samalla melkoisella voimalla meikäläistä kylkeen. Kiivas kirosanaryöppy ja matkaan varulle otetun raipan kohottaminen sai orin hidastamaan ja tilanne oli taas hallinnassa. Tanssahdellen ja päätösvallasta tahdin suhteen taistellen pääsimme kuin pääsimmekin pesarille, jossa ori rauhoittui kummasti. Se leikki harjoilla, mutta ainakaan ei enää tarvinnut tapella, kun annoin sen touhuta omiaan.
Harjaus ja varusteiden laitto sujui ilman sen kummempia välikohtauksia, ja pian olimmekin jo valmiita matkaan. Keli oli mitä mainioin, joten mikä olisikaan parempaa kuin hyväntuulinen maastolenkki? Kossu ainakin oli hyvin innoissaan (näin lievästi sanottuna). Ori tepasteli sinne tänne ja heilutteli päätään, mutta pääsin kuitenkin nopealla ponnistuksella pienehkön suomenhevosen selkään.
No, ehkä sitä eivät muut olisi sanoneet maastoreissuamme niinkään rennoksi humputteluksi. Kossu kaahotti menemään pää viidentenä jalkana, ja minä nauroin selässä. Olin aina pitänyt enemmän ruutitynnyreistä kuin laiskanpulskeista nössyköistä, joten tämä oli suorastaan hauskaa. Laukkasuoralla kiisimme tuhatta ja sataa, ja muuten meno näytti aikalailla kiimaisen tamman tanssilta: Kossu olisi halunnut mennä nytäkkiähetitonne ja minä tein kikatuksen lomassa pidätteitä. Meillä oli kivaa, ja meillä tuli kuuma. Tallilla hikinen Kossu sai jäädä karsinaan jäähtymään, ja minä suuntasin kotiin suihkuun.
01.06.2016 päiväkirjamerkintä 308s, kirjoitti omistaja
Alkuverryttelyistä saakka tuntui, kuin allani olisi ollut kasa räjähtämätöntä ruutia tynnyrissä. Vertaus ei johtunut siitä, että Kossu oli kevään aikana saanut muutaman ylimääräisen kilon, vaan siitä, että orilla oli tänään aivan liikaa vauhtia hyppäämiseen. Pikkuhiljaa sain jotain taottua hevosen kalloon ja verryttely alkoi sujumaan haluamassani askellajissa. Pätkittäin raudikko ratsuni kulki jopa siveellisen mukavasti, mutta vain pätkittäin. Eipä mennyt aikaakaan, kun tottakai ori keksi ruveta kyttäämään maneesin sadetinta ja meni jälleen muutama kierros siinä hyppiessä ja pomppiessa, eikä suinkaan esteiden yli.. Lopulta, juuri ennen kuin olin luopumassa toivosta kokonaan hyppäämisen suhteen, alkoi orin kaaliin upota ajatus siitä, että ehkä tuo tummansininen hirviö keskellä maneesia (jonka ori siis valehtelematta oli nähnyt jo ainakin sata kertaa aiemmin) ei syönytkään hevosia lounaakseen, tai loppujen lopuksi kai ollut kovin pelottavakaan.
Aloittelimme varsinaisen työnteon laukkapuomeilla erilaisilla harjoituksilla, jotka ahkera katselijatyttö kävi sitten hetken päästä nostamassa kavalettien korkeudelle. Kossu meinasi ekoilla kerroilla seota jalkoihinsa nostellessaan niitä kuin singeri puomien yli. Lopulta se tottui ajatukseen, että kavalettien ylitse voi tosiaan VAIN ravata. Tuossa kohtaa oma ketutuksen määrä ja hikikarpalot otsalla olivat sitä mieltä, että tarvittiin pieni välibreikki. Kävelyn aikana kasasin ajatuksiani ja hengittelin syvään. Sitten aloin tekemään puomiharjoituksia lyhennetyllä välillä laukassa. Tehtävä sujui yllättävän hyvin, kunhan muisti katsoa, että laukka oli oikea ennen ympyrällä sijaitsevia puomeja. Aluksi lyhentämistehtävä ei sujunut niin hyvin, koska Kossu heitti mielenosoituksellisesti päätään, mutta ymmärsi kuitenkin pian mistä tässä oli kyse.
Lopuksi tulimme kolmen esteen vaativampaa rataa, joka koostui yksittäisestä pystystä ja kahden esteen sarjasta, jonka jälkimmäinen oli okseri. Tehtävä sujui ongelmitta, kun muisti tarkistaa, että laukka tosiaan vaihtui ensimmäisen esteen jälkeen suunnan mukana. Rata sujui niin hyvin, että sain nostaa esteet pian metriin. Toisella suorituskerralla ori yritti mennä okserin ohi toisesta sivusta, mutta hyppäsi kuitenkin. Muilla kerroilla ei ongelmaa enää ollutkaan ja olin todella tyytyväinen oriin, vaikka se olisikin halunnut vielä kaahailla loppuraveissa, koska olin riisunut niiden ajaksi satulan hikisestä selästä.
30.12.2015 kouluvalmennus 211s, valmensi Naxu
Pääsin valmentamaan jo toista kertaa Kossu-nimistä suomenhevosoria ja mori-moria. Tällä kertaa ohjelmassa oli kouluvalmennus, jonka aiheeksi olin ajatellut laukanvaihtoja ravin ja käynnin kautta. Kossu oli ihan pörhönä, kun se ravaili maneesin uraa pitkin verrytellen itseään ja ratsastajaansa. Se ei ollut kuulemma saanut pariin päivään mitään kunnon treeniä, joten tehtävien onnistuminen olisi sen mukaista.
Alkutunnista ratsukko teki paljon laukka- ja ravityöskentelyä ympyröillä sekä suoralla uralla tempon muutoksien myötä. Kossu teki yllättävästi parhaansa, mutta pian sitä alkoi tympäistä jatkuva tehtävä ja ori alkoi protestoida nakkelemalla päätään. Vaihdoimme tehtävän laukkatyöksi, joka tapahtui pääasiassa keskiympyrällä jalustimet kaulalla keikkuen. Ideana oli saada laukka mukavaksi ja helpoksi istuttavaksi ennen vaihtotehtäviä Tämän jälkeen jalustimet jätettiin kaulalle ja pidettiin välikäynnit, joiden aikana selitin seuraavan tehtävän.
Tehtävänä oli tulla kolmikaarista kiemurauraa laukassa ravivaihdoilla ilman jalustimia, joka toi tähän hieman lisähaastetta. Muutaman kerran jälkeen vaihdot tuli suorittaa käynnin kautta. Tämä onnistui ihan hyvin, vaikka välillä Kossu meinasikin vain jäädä touhottamaan ravia. Käynnissä se vähän intoili liikaa, mutta rauhoittui pikkuhiljaa ja vaihdoista tuli onnistuneita.
Päätimme lopettaa kaarien puurtamisen ja siirtää vaihdot pituushalkaisijalle. Kossu innostui nähtävästi ideasta paljon ja yritti lähteä taas touhottelemaan omiaan, mutta mori piti sen tiukassa kurissa ja palautti orin maan pinnalle suorittamaan tehtävää. Vaihdoista tuli lopulta ihan mukavan näköisiä, joten raviympyröiden ja palautteiden jälkeen lähdin kotia kohti tyytyväisenä. Kiitos!
26.12.2015 estevalmennus 268s, valmensi Naxu
Aloittelimme Kossun ja mori-morin estevalmennusta eräänä joulukuisena pakkasaamuna Littlenessin maneesissa. Kokosin esterataa ratsukon vielä verrytellessä. Aiheenamme olivat tänään ratalaukka ja ponnistuspaikat. Rakentamani rata sisälsi paljon haastavia teitä ja kaarteita, joissa laukka ei saisi hyytyä. Raudikko suomenhevosori esitteli taitojaan minulle ja unohti vähän väliä yli puolet ratsastajansa ohjeista. Jo alkuverryttelyhypyistä lähtien huomasin, että morin tuli tehdä kaikki, katsoa hevosen ponnistuspaikka ja korjata tasapaino huonon hypyn jälkeen, muuten tämä leviäisi käsiin. Kaasu ja jarru toimivat kuitenkin ihan kiitettävästi, joten ihan toivoton tapaus ei Kossukaan ollut.
Siirtyessämme hyppäämään kasikympin rataa alkoi Kossussa näkyä innokkuus ja yritteliäisyys. Siltikään se ei osannut toimia esteen edessä tai sen jälkeen, vaikka ponnua ja kapasiteettia löytyi. Ratsastajaraukka joutui tekemään paljon töitä ennen kuin sai ratsustaan jotain hyvää esille. Ratalaukka oli ensimmäisestä kerrasta lähtien sujuvaa ja rullaavaa, joten siihen ei tarvinnut puuttua, mutta mielestäni Kossu hyppäsi vähän turhan kaukaa, vaikka mori sitä kovasti avustikin. Pyysin häntä kokeilemaan vähän lyhyempää hyppyetäisyyttä, mutta silloin Kossu vain läsähti suoraan esteen päälle. Ponnistuspaikka sai siis pysyä samana.
Seuraavaksi nostin esteet 95-100cm. Alkurata sujui ihan hyvin, mutta sitten Kossulle tuli joku omatoiminen ohjausvirhe ja se ponkaisi sarjan välistä okserille, joka tuli vasta sarjan jälkeen. Ohjausvirhe kuitenkin hävisi, kun sarjaa yritettiin toiseen kertaan. Nyt viimeiselle pystylle tuli hieman huono alastulo, Kossu menetti tasapainonsa ja kävi polvillaan morin kanssa. He kuitenkin selviytyivät tärskystä hyvin ja hyppäsivät samaisen pystyn vielä uudestaan paremmalla laskeutumisella.
Nostin esteet 110cm -tasolle ja ratsukko lähti selvittämään rataa. Jotenkin ihmeellisesti he siitä myös selviytyivät, mutta Kossu alkoi näyttää jo uupumisen merkkejä, joten päätimme lopetella valmennuksen tähän ja ratsukko alkoi loppuverryttelemään itsenäisesti. Siivosin esteet pois, annoin palautteeni ja lähdin kotiin. Kiitos teille!
20.05.2014 päiväkirjamerkintä 125s, kirjoitti omistaja
Kossu vaikuttaa kotiutuneen uuteen britannian kotiinsa oiken mallikkaasti ja yllättäen Kossusta sekä pari kuukautta vanhemmasta täysiveriorista Tangosta on muodostunut erottamaton kaksikko. Ja kyllä, Kossu tarhailee täysiveristen kanssa. Ja kyllä, mietin kauan kumpaan joukkoon orin laitan, reppana kun on hieman... erilainen nuori.
Jokatapauksessa tänään päätimme lähteä hieman tutkimaan tallin lähiympäristöä maastakäsin. Tarkoituksenamme oli käydä katsastamassa ainakin tallipiha, maastoesterata sekä kesälaidunten aitojen kunto. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Varustin Kossun suitsilla joihin kiinnitin juoksutusliinan ja lähdimme matkaan. Yllättäen reissu hieman venähti, itseasiassa lähes kaksituntiseksi, ja takaisin tullessamme sain jo raahata suomenhevosta perässäni.
Päästin Kossun takaisin laitumelle kavereidensa luo ja lähdin hakemaan työkalupakkiani - lumiaura oli (jälleen) ajanut mutkaan vauhdilla ja syytänyt kesälaitumen aidan päälle lumikerroksen niin voimalla, että useampi lankku oli hajalla. Korjaushommia, siis, nythän on jo käytännössä kesä.
10.05.2014 päiväkirjamerkintä 85s, kirjoitti omistaja
"Suomenhevonen? Minulle? Älä viitsi naurattaa!" Aamukahvilla nauroin Lissulle kirjaimellisesti päin naamaa samalla kun hän yritti pitää minulle luentoa suomenhevosen monipuolisuudesta ja liipalaapalaa. En todellakaan ottaisi suomenhevosta kuumien täysiveristen ja eleganttien ratsuponien joukkoon, sitäpaitsi mitä ihmettä minä sellaisella Englannissa tekisin? Vielä puheenaiheen vaihduttua pikkuhiljaa / sulavasti / lähes huomaamatta tallissa omaa ihmistään odottelevaan, pieneen rautiaaseen orivarsaan, olin ehdottomalla EI IKINÄ -linjalla. Hetkeä myöhemmin löysin kuitenkin itseni tallista lepertelemästä pienelle Kossu-vauvvalle ja hellyydenpuuskassani lupasin ottaa sen mukaani. Ja tässä sitä nyt ollaan, briteissä suomenhevosen kanssa. Kuinka tässä näin kävi?
Keväiseen keskiviikkoaamuun oli sovittu treffit Kossun kanssa. Ei, en sentään ottanut varaslähtöä pikkulauantaihin, vaikka niin voisi luulla. Kossulla oli neljä jalkaa ja sileä turpa. Olin luvannut mori-morille liikuttaa hänen orinsa tänään, ja tarkoitus oli mennä vähän rennommin humputtelemaan. Jos sellaisen tohelon kanssa voisi ottaa rennosti, siis. Olin kuullut oikein lupaavia tarinoita orin yli-innokkuudesta ja hitaista aivoista. Miten sellainen yhdistelmä oli edes mahdollinen?
Kun saavuin tarhoille, oli pirteä suomenhevosori jo uteliaana portilla vastassa. ”No hei komistus”, mutisin tervehdystä hevoselle ja kiedoin ketjun leuan alta ja riimuun kiinni. Orilla ei ollut ongelmia antaa kiinni, mutta auta armias, kun tehtiin lähtöä tarhasta. Kossu yritti heti rynnätä portin välistä ja tönäisi samalla melkoisella voimalla meikäläistä kylkeen. Kiivas kirosanaryöppy ja matkaan varulle otetun raipan kohottaminen sai orin hidastamaan ja tilanne oli taas hallinnassa. Tanssahdellen ja päätösvallasta tahdin suhteen taistellen pääsimme kuin pääsimmekin pesarille, jossa ori rauhoittui kummasti. Se leikki harjoilla, mutta ainakaan ei enää tarvinnut tapella, kun annoin sen touhuta omiaan.
Harjaus ja varusteiden laitto sujui ilman sen kummempia välikohtauksia, ja pian olimmekin jo valmiita matkaan. Keli oli mitä mainioin, joten mikä olisikaan parempaa kuin hyväntuulinen maastolenkki? Kossu ainakin oli hyvin innoissaan (näin lievästi sanottuna). Ori tepasteli sinne tänne ja heilutteli päätään, mutta pääsin kuitenkin nopealla ponnistuksella pienehkön suomenhevosen selkään.
No, ehkä sitä eivät muut olisi sanoneet maastoreissuamme niinkään rennoksi humputteluksi. Kossu kaahotti menemään pää viidentenä jalkana, ja minä nauroin selässä. Olin aina pitänyt enemmän ruutitynnyreistä kuin laiskanpulskeista nössyköistä, joten tämä oli suorastaan hauskaa. Laukkasuoralla kiisimme tuhatta ja sataa, ja muuten meno näytti aikalailla kiimaisen tamman tanssilta: Kossu olisi halunnut mennä nytäkkiähetitonne ja minä tein kikatuksen lomassa pidätteitä. Meillä oli kivaa, ja meillä tuli kuuma. Tallilla hikinen Kossu sai jäädä karsinaan jäähtymään, ja minä suuntasin kotiin suihkuun.
01.06.2016 päiväkirjamerkintä 308s, kirjoitti omistaja
Alkuverryttelyistä saakka tuntui, kuin allani olisi ollut kasa räjähtämätöntä ruutia tynnyrissä. Vertaus ei johtunut siitä, että Kossu oli kevään aikana saanut muutaman ylimääräisen kilon, vaan siitä, että orilla oli tänään aivan liikaa vauhtia hyppäämiseen. Pikkuhiljaa sain jotain taottua hevosen kalloon ja verryttely alkoi sujumaan haluamassani askellajissa. Pätkittäin raudikko ratsuni kulki jopa siveellisen mukavasti, mutta vain pätkittäin. Eipä mennyt aikaakaan, kun tottakai ori keksi ruveta kyttäämään maneesin sadetinta ja meni jälleen muutama kierros siinä hyppiessä ja pomppiessa, eikä suinkaan esteiden yli.. Lopulta, juuri ennen kuin olin luopumassa toivosta kokonaan hyppäämisen suhteen, alkoi orin kaaliin upota ajatus siitä, että ehkä tuo tummansininen hirviö keskellä maneesia (jonka ori siis valehtelematta oli nähnyt jo ainakin sata kertaa aiemmin) ei syönytkään hevosia lounaakseen, tai loppujen lopuksi kai ollut kovin pelottavakaan.
Aloittelimme varsinaisen työnteon laukkapuomeilla erilaisilla harjoituksilla, jotka ahkera katselijatyttö kävi sitten hetken päästä nostamassa kavalettien korkeudelle. Kossu meinasi ekoilla kerroilla seota jalkoihinsa nostellessaan niitä kuin singeri puomien yli. Lopulta se tottui ajatukseen, että kavalettien ylitse voi tosiaan VAIN ravata. Tuossa kohtaa oma ketutuksen määrä ja hikikarpalot otsalla olivat sitä mieltä, että tarvittiin pieni välibreikki. Kävelyn aikana kasasin ajatuksiani ja hengittelin syvään. Sitten aloin tekemään puomiharjoituksia lyhennetyllä välillä laukassa. Tehtävä sujui yllättävän hyvin, kunhan muisti katsoa, että laukka oli oikea ennen ympyrällä sijaitsevia puomeja. Aluksi lyhentämistehtävä ei sujunut niin hyvin, koska Kossu heitti mielenosoituksellisesti päätään, mutta ymmärsi kuitenkin pian mistä tässä oli kyse.
Lopuksi tulimme kolmen esteen vaativampaa rataa, joka koostui yksittäisestä pystystä ja kahden esteen sarjasta, jonka jälkimmäinen oli okseri. Tehtävä sujui ongelmitta, kun muisti tarkistaa, että laukka tosiaan vaihtui ensimmäisen esteen jälkeen suunnan mukana. Rata sujui niin hyvin, että sain nostaa esteet pian metriin. Toisella suorituskerralla ori yritti mennä okserin ohi toisesta sivusta, mutta hyppäsi kuitenkin. Muilla kerroilla ei ongelmaa enää ollutkaan ja olin todella tyytyväinen oriin, vaikka se olisikin halunnut vielä kaahailla loppuraveissa, koska olin riisunut niiden ajaksi satulan hikisestä selästä.
30.12.2015 kouluvalmennus 211s, valmensi Naxu
Pääsin valmentamaan jo toista kertaa Kossu-nimistä suomenhevosoria ja mori-moria. Tällä kertaa ohjelmassa oli kouluvalmennus, jonka aiheeksi olin ajatellut laukanvaihtoja ravin ja käynnin kautta. Kossu oli ihan pörhönä, kun se ravaili maneesin uraa pitkin verrytellen itseään ja ratsastajaansa. Se ei ollut kuulemma saanut pariin päivään mitään kunnon treeniä, joten tehtävien onnistuminen olisi sen mukaista.
Alkutunnista ratsukko teki paljon laukka- ja ravityöskentelyä ympyröillä sekä suoralla uralla tempon muutoksien myötä. Kossu teki yllättävästi parhaansa, mutta pian sitä alkoi tympäistä jatkuva tehtävä ja ori alkoi protestoida nakkelemalla päätään. Vaihdoimme tehtävän laukkatyöksi, joka tapahtui pääasiassa keskiympyrällä jalustimet kaulalla keikkuen. Ideana oli saada laukka mukavaksi ja helpoksi istuttavaksi ennen vaihtotehtäviä Tämän jälkeen jalustimet jätettiin kaulalle ja pidettiin välikäynnit, joiden aikana selitin seuraavan tehtävän.
Tehtävänä oli tulla kolmikaarista kiemurauraa laukassa ravivaihdoilla ilman jalustimia, joka toi tähän hieman lisähaastetta. Muutaman kerran jälkeen vaihdot tuli suorittaa käynnin kautta. Tämä onnistui ihan hyvin, vaikka välillä Kossu meinasikin vain jäädä touhottamaan ravia. Käynnissä se vähän intoili liikaa, mutta rauhoittui pikkuhiljaa ja vaihdoista tuli onnistuneita.
Päätimme lopettaa kaarien puurtamisen ja siirtää vaihdot pituushalkaisijalle. Kossu innostui nähtävästi ideasta paljon ja yritti lähteä taas touhottelemaan omiaan, mutta mori piti sen tiukassa kurissa ja palautti orin maan pinnalle suorittamaan tehtävää. Vaihdoista tuli lopulta ihan mukavan näköisiä, joten raviympyröiden ja palautteiden jälkeen lähdin kotia kohti tyytyväisenä. Kiitos!
26.12.2015 estevalmennus 268s, valmensi Naxu
Aloittelimme Kossun ja mori-morin estevalmennusta eräänä joulukuisena pakkasaamuna Littlenessin maneesissa. Kokosin esterataa ratsukon vielä verrytellessä. Aiheenamme olivat tänään ratalaukka ja ponnistuspaikat. Rakentamani rata sisälsi paljon haastavia teitä ja kaarteita, joissa laukka ei saisi hyytyä. Raudikko suomenhevosori esitteli taitojaan minulle ja unohti vähän väliä yli puolet ratsastajansa ohjeista. Jo alkuverryttelyhypyistä lähtien huomasin, että morin tuli tehdä kaikki, katsoa hevosen ponnistuspaikka ja korjata tasapaino huonon hypyn jälkeen, muuten tämä leviäisi käsiin. Kaasu ja jarru toimivat kuitenkin ihan kiitettävästi, joten ihan toivoton tapaus ei Kossukaan ollut.
Siirtyessämme hyppäämään kasikympin rataa alkoi Kossussa näkyä innokkuus ja yritteliäisyys. Siltikään se ei osannut toimia esteen edessä tai sen jälkeen, vaikka ponnua ja kapasiteettia löytyi. Ratsastajaraukka joutui tekemään paljon töitä ennen kuin sai ratsustaan jotain hyvää esille. Ratalaukka oli ensimmäisestä kerrasta lähtien sujuvaa ja rullaavaa, joten siihen ei tarvinnut puuttua, mutta mielestäni Kossu hyppäsi vähän turhan kaukaa, vaikka mori sitä kovasti avustikin. Pyysin häntä kokeilemaan vähän lyhyempää hyppyetäisyyttä, mutta silloin Kossu vain läsähti suoraan esteen päälle. Ponnistuspaikka sai siis pysyä samana.
Seuraavaksi nostin esteet 95-100cm. Alkurata sujui ihan hyvin, mutta sitten Kossulle tuli joku omatoiminen ohjausvirhe ja se ponkaisi sarjan välistä okserille, joka tuli vasta sarjan jälkeen. Ohjausvirhe kuitenkin hävisi, kun sarjaa yritettiin toiseen kertaan. Nyt viimeiselle pystylle tuli hieman huono alastulo, Kossu menetti tasapainonsa ja kävi polvillaan morin kanssa. He kuitenkin selviytyivät tärskystä hyvin ja hyppäsivät samaisen pystyn vielä uudestaan paremmalla laskeutumisella.
Nostin esteet 110cm -tasolle ja ratsukko lähti selvittämään rataa. Jotenkin ihmeellisesti he siitä myös selviytyivät, mutta Kossu alkoi näyttää jo uupumisen merkkejä, joten päätimme lopetella valmennuksen tähän ja ratsukko alkoi loppuverryttelemään itsenäisesti. Siivosin esteet pois, annoin palautteeni ja lähdin kotiin. Kiitos teille!
20.05.2014 päiväkirjamerkintä 125s, kirjoitti omistaja
Kossu vaikuttaa kotiutuneen uuteen britannian kotiinsa oiken mallikkaasti ja yllättäen Kossusta sekä pari kuukautta vanhemmasta täysiveriorista Tangosta on muodostunut erottamaton kaksikko. Ja kyllä, Kossu tarhailee täysiveristen kanssa. Ja kyllä, mietin kauan kumpaan joukkoon orin laitan, reppana kun on hieman... erilainen nuori.
Jokatapauksessa tänään päätimme lähteä hieman tutkimaan tallin lähiympäristöä maastakäsin. Tarkoituksenamme oli käydä katsastamassa ainakin tallipiha, maastoesterata sekä kesälaidunten aitojen kunto. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Varustin Kossun suitsilla joihin kiinnitin juoksutusliinan ja lähdimme matkaan. Yllättäen reissu hieman venähti, itseasiassa lähes kaksituntiseksi, ja takaisin tullessamme sain jo raahata suomenhevosta perässäni.
Päästin Kossun takaisin laitumelle kavereidensa luo ja lähdin hakemaan työkalupakkiani - lumiaura oli (jälleen) ajanut mutkaan vauhdilla ja syytänyt kesälaitumen aidan päälle lumikerroksen niin voimalla, että useampi lankku oli hajalla. Korjaushommia, siis, nythän on jo käytännössä kesä.
10.05.2014 päiväkirjamerkintä 85s, kirjoitti omistaja
"Suomenhevonen? Minulle? Älä viitsi naurattaa!" Aamukahvilla nauroin Lissulle kirjaimellisesti päin naamaa samalla kun hän yritti pitää minulle luentoa suomenhevosen monipuolisuudesta ja liipalaapalaa. En todellakaan ottaisi suomenhevosta kuumien täysiveristen ja eleganttien ratsuponien joukkoon, sitäpaitsi mitä ihmettä minä sellaisella Englannissa tekisin? Vielä puheenaiheen vaihduttua pikkuhiljaa / sulavasti / lähes huomaamatta tallissa omaa ihmistään odottelevaan, pieneen rautiaaseen orivarsaan, olin ehdottomalla EI IKINÄ -linjalla. Hetkeä myöhemmin löysin kuitenkin itseni tallista lepertelemästä pienelle Kossu-vauvvalle ja hellyydenpuuskassani lupasin ottaa sen mukaani. Ja tässä sitä nyt ollaan, briteissä suomenhevosen kanssa. Kuinka tässä näin kävi?
kuvien © handepieni.kuvat.fi & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
virtuaalihevonen, a sim game horse
virtuaalihevonen, a sim game horse