NOITURINNAARAAJA
|
suomenpienhevonen, tamma
142cm, punaruunikko syntynyt 01.02.2018, 9-vuotias ikääntyy satunnaisesti |
rekisterinumero VH18-018-0568
kasvattaja mori-mori (VRL-11325) & Lissu T. (VRL-12701) omistaja mori-mori (VRL-11325) yleispainotteinen, he A / 100cm / helppo |
31.12.2018 palkittu ERJ I pistein 6,5 + 40 + 24 + 20 + 15 = 105,5p
25.12.2018 palkittu KERJ I pistein 6,5 + 40 + 24,5 + 20 + 15 = 106p
20.04.2018 palkittu SV II pistein rakenne 6, suku 10, käytös 8 + 9,5, ratsastuskoe 6,3 + 0, luonne 20 = 59,8p
20.04.2018 palkittu KTK II P-suunnalle pistein 18 + 18 + 18 + 18 = 72p
25.12.2018 palkittu KERJ I pistein 6,5 + 40 + 24,5 + 20 + 15 = 106p
20.04.2018 palkittu SV II pistein rakenne 6, suku 10, käytös 8 + 9,5, ratsastuskoe 6,3 + 0, luonne 20 = 59,8p
20.04.2018 palkittu KTK II P-suunnalle pistein 18 + 18 + 18 + 18 = 72p
|
|
Valitettavasti Riipasta näkee, minkä emälinjan tuotoksia se on. Hapan, vahvatahtoinen ja ajoittain uppiniskainen tamma on älykäs, herkkähipiäinen kiukkupeppu, jolla on mielestään valtavasti oikeuksia muttei lainkaan velvollisuuksia. Miellyttämisenhalu ja nöyryys ovat nollassa, jos eivät jopa pakkasen puolella.
Lähtökohtaisesti pienhevonen kiukuttelee, vaikka tekisit mitä. Tamma ei pelkää suihkepulloja, arastele kaivonkansia tai saa sydäriä klippauskoneesta, se vain ei pidä siitä, mitä teet. Ihan sama, mitä teet. Kaikista mieluiten tamma olla möllöttäisi tarhassa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja aina välillä joku orja toisi ruokaa. No, hyppäämään on ihan kiva lähteä.
Riippa ei tosiaan arastele mitään hoitotoimenpidettä, mutta protestoi sitäkin enemmän. Ruunikko hoidetaan aina käytävällä ketjuissa, mahdollisimman ripeästi. Pienen tamman hampaat nakuttavat ilmaa ja korvat ovat kestoluimussa, etuset saattavat takoa lattiaa ja takasia käsitellessä tai lämpöä mitatessa Riippa voi yrittää potkaista. Ei mikään haliponi. Jämäkkä, määrätietoinen ja ripeästi toimiva ihminen pärjää kyllä, mutta ei Riippa mikään miellyttävä hoidokki ole. Kengitystä ja eläinlääkärin visiittejä varten tarvitaan aina huulipuristin, rauhoittamista ei sentään ole tarvittu. Hieroja taitaa olla ainoa, josta pienhevosneiti pitää; hierontojen aikana mustajouhinen seisoo nätisti paikoillaan vaikuttaen hyvinkin somalta ja seesteiseltä.
Talutettaessa Riipalla on paha tapa puskea lapa edellä minne tahtoo, tanssahdella puoliksi ravaten ja syöksyä ovista ja porteista sisään ja ulos. Kannattaa siis tosissaan varoa, Riippa ei väistä. Tamma talutetaan ketju suussa tai naru turvan ympärillä, kiima-aikoina raippa voi olla aiheellinen lisävaruste.
Tamman huonoa käytöstä suvaitaan, koska se on hyvä, tulosta tekevä kilparatsu. Kunhan ratsastaja on mahdollisimman eleetön, huomaamaton ratsastaja. Riippa on äärettömän tarkka ratsastajansa avuista, etenkin ohjas- ja painoavuista, eikä tämä hevonen arkaile protestoida täysstopeilla, pukkisarjoilla tai muilla tavoin, jos homma ei miellytä. Aloittelijoiden opetusmestaria tai totaaliharrastajan puskamopoa tästä ei saa.
Kunhan ratsastaa todella kevyin, pehmein avuin ja pyytää asioita jämäkästi, Riippa kyllä toimii. Kouluratsastus ei ole ruunikon suosikkilaji, mutta menettelee. Helppojen luokkien asiat osaavalla tammalla on hyvä laukka, mutta vähän keskinkertaiset käynti ja ravi. Riippa onkin parhaimmillaan laukassa, ravi menee helposti tikuttavaksi Singerkipitykseksi, ja erilaisissa taivutustehtävissä tamma helposti tekee liikaa tai liian vähän. Mutta vastalaukat, laukanvaihdot sun muut menevät ongelmitta.
Hyppäämistä Riippa rakastaa. Jos ratsastaja jää yhtään suuhun kiinni, ei ole hypyissä mukana tai jotain vastaavaa, ruunikko koettaa lingota kuskin selästään ja mikäli onnistuu, tamma jatkaa hyppäämistä yksinään. (On nähty ja videoitu.) Riippa on rohkea, varmajalkainen hyppääjä, joka taikoo itsensä esteen yli oli lähestyminen millainen tahansa. Ponnistus on vahva, terävä ja nopea, jalkatekniikka erinomainen, kaikki muu sitten vähän sinne päin. Riippa kuumuu helposti, joten hyppääminen saattaa olla sinne päin räiskimistä vauhdin hurmassa. Kun tamma malttaa, hyppytekniikka paranee. Mikään este ei pelota, rataesteillä ei ole niin justiinsa sen ponnistuspaikankaan kanssa; puomit antavat periksi, Riippa ei! Maastoesteillä tamma kyllä ymmärtää kieltää, pari (onneksi vain naarmuja aiheuttanutta) kuperkeikkaa opetti tarpeeksi.
Maastoilu ilman esteitä on Riipasta supertylsää, ellei laukata. Tamma ei kyttäile puskia tai kauhistele kiviä, mutta kävellä se ei malttaisi, ravaaminenkin on vähän siinä ja siinä.
Riippa matkustaa vain ja ainoastaan rekassa, traileriin ruunikkoa ei saa vaikka pakottaisi. Rekkaan neiti astelee ongelmitta, kunhan saa mennä kyytiin ensimmäisenä. Matkustaminen sujuu, ihme kyllä, ongelmitta. Tosin jos matkaseura stressaa, huutaa ja kiljuu, myös Riippa aloittaa huutopotkimisen silkkaa ärsyyntymistään. Yksin tai rauhallisessa seurassa ongelmia ei ole.
Yleisö on heti hyppäämisen jälkeen parasta, mitä Riippa tietää. No, se tarhassa möllöttäminen toimivalla ruokahuollolla saattaa kivuta molempien edellä mainittujen ohi, muttei siitä sen enempää. Kisapaikoilla pikkutamma ihan sähköistyy, sen ryhti paranee, ja kimeä kiljunta kaikuu kauas. Käsihevosalueen steppi-ihme on verkassa yksi ohjus, jonka energian kanavoiminen työntekoon ei ole ihan simppeli juttu. Jos se onnistuu, Riippa on erittäin voitonjanoinen, kilpailuhenkinen hevonen, joka kyllä tekee tulosta. Jos energian kanavointi jää puolitiehen.. no, jostain ne netin failvideot tulevat, eikö?
Lähtökohtaisesti pienhevonen kiukuttelee, vaikka tekisit mitä. Tamma ei pelkää suihkepulloja, arastele kaivonkansia tai saa sydäriä klippauskoneesta, se vain ei pidä siitä, mitä teet. Ihan sama, mitä teet. Kaikista mieluiten tamma olla möllöttäisi tarhassa omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, ja aina välillä joku orja toisi ruokaa. No, hyppäämään on ihan kiva lähteä.
Riippa ei tosiaan arastele mitään hoitotoimenpidettä, mutta protestoi sitäkin enemmän. Ruunikko hoidetaan aina käytävällä ketjuissa, mahdollisimman ripeästi. Pienen tamman hampaat nakuttavat ilmaa ja korvat ovat kestoluimussa, etuset saattavat takoa lattiaa ja takasia käsitellessä tai lämpöä mitatessa Riippa voi yrittää potkaista. Ei mikään haliponi. Jämäkkä, määrätietoinen ja ripeästi toimiva ihminen pärjää kyllä, mutta ei Riippa mikään miellyttävä hoidokki ole. Kengitystä ja eläinlääkärin visiittejä varten tarvitaan aina huulipuristin, rauhoittamista ei sentään ole tarvittu. Hieroja taitaa olla ainoa, josta pienhevosneiti pitää; hierontojen aikana mustajouhinen seisoo nätisti paikoillaan vaikuttaen hyvinkin somalta ja seesteiseltä.
Talutettaessa Riipalla on paha tapa puskea lapa edellä minne tahtoo, tanssahdella puoliksi ravaten ja syöksyä ovista ja porteista sisään ja ulos. Kannattaa siis tosissaan varoa, Riippa ei väistä. Tamma talutetaan ketju suussa tai naru turvan ympärillä, kiima-aikoina raippa voi olla aiheellinen lisävaruste.
Tamman huonoa käytöstä suvaitaan, koska se on hyvä, tulosta tekevä kilparatsu. Kunhan ratsastaja on mahdollisimman eleetön, huomaamaton ratsastaja. Riippa on äärettömän tarkka ratsastajansa avuista, etenkin ohjas- ja painoavuista, eikä tämä hevonen arkaile protestoida täysstopeilla, pukkisarjoilla tai muilla tavoin, jos homma ei miellytä. Aloittelijoiden opetusmestaria tai totaaliharrastajan puskamopoa tästä ei saa.
Kunhan ratsastaa todella kevyin, pehmein avuin ja pyytää asioita jämäkästi, Riippa kyllä toimii. Kouluratsastus ei ole ruunikon suosikkilaji, mutta menettelee. Helppojen luokkien asiat osaavalla tammalla on hyvä laukka, mutta vähän keskinkertaiset käynti ja ravi. Riippa onkin parhaimmillaan laukassa, ravi menee helposti tikuttavaksi Singerkipitykseksi, ja erilaisissa taivutustehtävissä tamma helposti tekee liikaa tai liian vähän. Mutta vastalaukat, laukanvaihdot sun muut menevät ongelmitta.
Hyppäämistä Riippa rakastaa. Jos ratsastaja jää yhtään suuhun kiinni, ei ole hypyissä mukana tai jotain vastaavaa, ruunikko koettaa lingota kuskin selästään ja mikäli onnistuu, tamma jatkaa hyppäämistä yksinään. (On nähty ja videoitu.) Riippa on rohkea, varmajalkainen hyppääjä, joka taikoo itsensä esteen yli oli lähestyminen millainen tahansa. Ponnistus on vahva, terävä ja nopea, jalkatekniikka erinomainen, kaikki muu sitten vähän sinne päin. Riippa kuumuu helposti, joten hyppääminen saattaa olla sinne päin räiskimistä vauhdin hurmassa. Kun tamma malttaa, hyppytekniikka paranee. Mikään este ei pelota, rataesteillä ei ole niin justiinsa sen ponnistuspaikankaan kanssa; puomit antavat periksi, Riippa ei! Maastoesteillä tamma kyllä ymmärtää kieltää, pari (onneksi vain naarmuja aiheuttanutta) kuperkeikkaa opetti tarpeeksi.
Maastoilu ilman esteitä on Riipasta supertylsää, ellei laukata. Tamma ei kyttäile puskia tai kauhistele kiviä, mutta kävellä se ei malttaisi, ravaaminenkin on vähän siinä ja siinä.
Riippa matkustaa vain ja ainoastaan rekassa, traileriin ruunikkoa ei saa vaikka pakottaisi. Rekkaan neiti astelee ongelmitta, kunhan saa mennä kyytiin ensimmäisenä. Matkustaminen sujuu, ihme kyllä, ongelmitta. Tosin jos matkaseura stressaa, huutaa ja kiljuu, myös Riippa aloittaa huutopotkimisen silkkaa ärsyyntymistään. Yksin tai rauhallisessa seurassa ongelmia ei ole.
Yleisö on heti hyppäämisen jälkeen parasta, mitä Riippa tietää. No, se tarhassa möllöttäminen toimivalla ruokahuollolla saattaa kivuta molempien edellä mainittujen ohi, muttei siitä sen enempää. Kisapaikoilla pikkutamma ihan sähköistyy, sen ryhti paranee, ja kimeä kiljunta kaikuu kauas. Käsihevosalueen steppi-ihme on verkassa yksi ohjus, jonka energian kanavoiminen työntekoon ei ole ihan simppeli juttu. Jos se onnistuu, Riippa on erittäin voitonjanoinen, kilpailuhenkinen hevonen, joka kyllä tekee tulosta. Jos energian kanavointi jää puolitiehen.. no, jostain ne netin failvideot tulevat, eikö?
sukutaulu
| i. Runon Revontuli KTK II, ERJ I sh, 152cm, tprt |
ii. Kuukarin Merlinin Parta SLA II, KRJ I, ERJ II, KERJ II sh, 155cm, prt |
iii. Haltiasalon Ruhtinas-Melkor SV II sh, 158cm, rt |
| iie. Fiktion Airut SV II, KRJ I, ERJ II sh, 155cm, rt |
||
| ie. Aarniometsän Valonvälke YLA2, KTK III, SLA II, KRJ II, ERJ I, KERJ II sh, 151cm, rt |
iei. Ch Pikantin Huimatuuli YLA2, ERJ II sph, 147cm |
|
| iee. Huvikumpulan Saraste sh, 155cm, rt |
||
| e. Hevarinnaaraaja KTK II sph, 140cm, m |
ei. Viisikon Pohjoistuuli sh, 160cm, prt |
eii. BT Vastatuuli YLA2, SLA II, KRJ I, ERJ III, KERJ I, VVJ II sh, 161cm, prt |
| eie. Terhakan Toiveajatus sh, 156cm, vrt |
||
| ee. Kahveennaaraaja KTK III, YLA2, SLA I, KRJ I, ERJ I, KERJ I sph, 142cm, m |
eei. Fridan Maitokahvi KTK III, KRJ I, ERJ I, KERJ II, SV I sph, 144cm, m |
|
| eee. Pirunnaaraaja YLA1, SLA I, KRJ I, ERJ I sph, 145cm, m |
Isälinja Runon Revontuli - Kuukarin Merlinin Parta - Haltiasalon Ruhtinas-Melkor - Rosvoruhtinas (4)
Emälinja Hevarinnaaraaja - Kahveennaaraaja - Pirunnaaraaja - Yönaaraaja (4)
Emälinja Hevarinnaaraaja - Kahveennaaraaja - Pirunnaaraaja - Yönaaraaja (4)
JÄLKELÄISET
Kantavana suomenhevosorista Kaskuolin (Meiju K.)
10.05.2018 sph-t. Elohiljan Kurjennaaraaja (i. Hengenvaaran Sumu) om. VRL-11325
01.04.2018 sh-o. Elohiljan Kookoskriisi (i. Pähkinäallergia) om. VRL-06115
10.05.2018 sph-t. Elohiljan Kurjennaaraaja (i. Hengenvaaran Sumu) om. VRL-11325
01.04.2018 sh-o. Elohiljan Kookoskriisi (i. Pähkinäallergia) om. VRL-06115
KILPAILUKALENTERI
|
KRJ 40 sijoitusta
31.05.2018 KRJ Cup he B 17/242 31.05.2018 KRJ Cup he A 02/260 03.05.2018 Rustvalla he A 05/30 02.05.2018 Runoratsut he A 07/50 01.05.2018 Rustvalla he A 05/30 29.04.2018 Brunnby he A 03/30 21.04.2018 Brunnby he A 04/30 21.04.2018 Rustvalla he A 02/30 20.04.2018 Winterhold he B 01/30 19.04.2018 Priton Budyonnys he B 04/40 18.04.2018 Raatteen Sht he B 03/30 17.04.2018 Raatteen Sht he B 01/30 17.04.2018 Priton Budyonnys he B 02/40 17.04.2018 Priton Budyonnys he B 06/40 16.04.2018 Priton Budyonnys he B 04/40 16.04.2018 Kontolan Ratsutalli he A 05/30 16.04.2018 Raatteen Sht he B 03/30 13.04.2018 Winterhold he B 01/30 14.04.2018 Priton Budyonnys he B 03/40 12.04.2018 Priton Budyonnys he B 03/40 08.04.2018 Raatteen Sht he B 03/30 07.04.2018 Raatteen Sht he B 05/30 03.04.2018 Raatteen Sht he B 04/30 03.04.2018 Rósgarður he A 04/50 02.04.2018 Rósgarður he A 04/50 31.03.2018 KRJ Cup he B 09/301 30.03.2018 Moana he A 04/40 29.03.2018 Runoratsut he A 01/50 28.03.2018 Runoratsut he A 04/50 26.03.2018 Moana he A 01/40 25.03.2018 Elohiljan sht he A 05/30 23.03.2018 Runoratsut he A 02/50 23.03.2018 Runoratsut he A 06/50 21.03.2018 Elohiljan sht he A 02/30 18.03.2018 Rumour Ponies he A 03/40 18.03.2018 Rumour Ponies he A 01/40 16.03.2018 Rumour Ponies he A 05/40 15.03.2018 Rumour Ponies he A 04/40 13.03.2018 Rumour Ponies he A 02/40 12.03.2018 Rumour Ponies he A 01/40 |
ERJ 40 sijoitusta
26.05.2018 Hengenvaara 100cm 07/100 20.05.2018 Hengenvaara 100cm 08/100 14.05.2018 Hengenvaara 100cm 10/100 14.05.2018 Hengenvaara 100cm 02/100 11.05.2018 Hengenvaara 100cm 03/100 10.05.2018 Rustvalla 100cm 01/29 09.05.2018 Elohiljan sht 100cm 01/50 09.05.2018 Hengenvaara 100cm 05/100 08.05.2018 Hengenvaara 100cm 01/100 08.05.2018 Rustvalla 100cm 05/29 08.05.2018 KK Chermia 100cm 04/30 07.05.2018 Rustvalla 100cm 01/29 07.05.2018 Rustvalla 100cm 04/29 07.05.2018 Hengenvaara 100cm 03/100 06.05.2018 Hengenvaara 100cm 01/100 06.05.2018 KK Chermia 100cm 05/30 05.05.2018 Kontolan rt 100cm 04/26 04.05.2018 Rustvalla 100cm 01/29 03.05.2018 KK Chermia 100cm 05/30 02.05.2018 KK Chermia 100cm 04/30 02.05.2018 Hengenvaara 100cm 02/100 02.05.2018 Rustvalla 100cm 04/29 29.04.2018 Rustvalla 100cm 05/29 26.04.2018 Rustvalla 100cm 03/29 23.04.2018 Rustvalla 100cm 05/29 22.04.2018 Rustvalla 100cm 04/29 22.04.2018 Rustvalla 100cm 01/29 17.04.2018 Hiprakka 100cm 04/30 16.04.2018 Hiprakka 100cm 05/30 09.04.2018 Elohiljan Sht 90cm 05/30 05.04.2018 Brunnby 100cm 02/30 02.04.2018 Brunnby 100cm 03/30 01.04.2018 Brunnby 100cm 03/30 01.04.2018 Kontolan rt 100cm 01/27 31.03.2018 ERJ Cup 100cm 09/180 29.03.2018 KK Savioja 100cm 05/50 28.03.2018 Ruskavaara 100cm 05/30 28.03.2018 Ruskavaara 100cm 01/30 22.03.2018 Pirunkorpi 100cm 04/30 15.03.2018 Adina 100cm 04/30 |
KERJ 40 sijoitusta
29.06.2018 Mörkövaara helppo 01/30 27.06.2018 Mörkövaara helppo 04/30 16.06.2018 Turmeltaja helppo 03/40 10.06.2018 Syndur helppo 01/30 08.06.2018 Syndur helppo 05/30 07.06.2018 Mörkövaara helppo 02/30 04.06.2018 Vaahterapolku helppo 03/30 03.06.2018 Turmeltaja helppo 06/40 03.06.2018 Hillhouse Farm helppo 05/30 02.06.2018 Syndur helppo 02/30 01.06.2018 Syndur helppo 01/30 01.06.2018 Hillhouse Farm helppo 02/30 30.05.2018 Hillhouse Farm helppo 03/30 29.05.2018 Hillhouse Farm helppo 02/30 28.05.2018 Hillhouse Farm helppo 04/30 25.05.2018 Hillhouse Farm helppo 01/30 17.05.2018 Gealán helppo 06/49 14.05.2018 Gealán helppo 05/49 12.05.2018 Adina helppo 02/29 09.05.2018 Kievarinkuja helppo 05/30 06.05.2018 Kievarinkuja helppo 02/30 02.05.2018 Kievarinkuja helppo 01/30 02.05.2018 Mörkövaara helppo 04/30 01.05.2018 Hengenvaara helppo 01/30 01.05.2018 Gealán helppo 02/49 30.04.2018 Gealán helppo 04/49 22.04.2018 Rósgarður tutustumislk 01/24 19.04.2018 Gestüt Helmwald helppo 01/30 18.04.2018 Raatteen Sht helppo 05/30 12.04.2018 Gealán helppo 05/30 04.04.2018 Raatteen Sht helppo 01/30 03.04.2018 Raatteen Sht helppo 03/30 02.04.2018 Raatteen Sht helppo 01/30 30.03.2018 Turmeltaja helppo 02/40 29.03.2018 Turmeltaja helppo 02/40 29.03.2018 Gealán helppo 01/47 27.03.2018 Hengenvaara helppo 06/37 24.03.2018 Devilsfair helppo 02/40 21.03.2018 Turmeltaja helppo 01/40 19.03.2018 Hengenvaara helppo 02/21 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
06.11.2018 päiväkirjamerkintä 324s, kirjoitti Lissu T.
”Kuulehan tammaseni, tästä ei tule yhtikäs mitään”, juttelin hyvin närkästyneelle pienhevostammalle suihkutellessani selvitysainetta sen häntään, ”minulla olisi omiakin hevosia puunattavana ja kuvattavana.” Riipan etunen nousi hitaasti, suorastaan yltiödramaattisesti, ja tamma olisi varmasti polkaissut jalkansa täydellä voimalla lattiaan, ellen olisi vähän tuuppinut sitä takamuksesta ja pyytänyt sivuaskelta.
”Oletkos siinä, ei tässä enää kauaa mene”, totesin ja aloin selvitellä häntäjouhia.
Viimeisten silausten (kavioöljy, vähän perunajauhopuuterointia merkkien lisävalkaisemiseksi) jälkeen Riippa oli valmis, ja morikin suvaitsi saapua tallin puolelle kamera kaulallaan keikkuen.
”Miksi minä puunaan ja esitän sinun hevosesi, ja sinä vain kuvaat?”
”Koska minä en halua puunata tai esittää Riippaa, siksi.” Aha, asia selvä.
Suuntasimme koko porukka Elohiljan kentälle. Riippa oli hyvin happaman näköinen, eikä tamman ilme muuttunut lainkaan aurinkoisemmaksi alkaessani mallata sitä täydelliseen poseerausasentoon.
”Takaset jäivät vähän kiinni.. No nyt etuset ovat ihan hassusti, heitä lenkki ja pysähdy uusiksi.” mori taisi nauttia, kun kerrankin sai komennella minua, eikä toisin päin.
Hetken hiomisen jälkeen Riipan jalat asettuivat just eikä melkein ideaalikohdille; tamma seisoi hyvin, näytti edustavalta, asento vähän siloitteli rakennevirheitä. (Mitäs niitä korostamaan.) Mutta se ilme! Riippa veti korvansa hyvin tiukasti niskaa vasten, mulkoili minua ja moria sekä esitteli välistä hampaitaan. Kännykällä soitetut hirnunnat, avainnipun kilistely, taskun kankaan kahistelu tai herkkujen esittely eivät paljoa Riippaa kiinnostaneet, tamman ilme pysyi happamana. Lopulta seisoin niin kaukana Riipasta, kuin mitä ohjien kanssa nyt pystyin, ja tein sellaisia syysjuhlaliikkeitä, että moni zumbaohjaaja olisi ollut kateellinen. Korvahöröä tosin ei nähty kuin pari hassua hetkeä; onneksi morin onnistui napata kuva oikealla hetkellä!
Pääkuvat olivat hieman haastavampia. Riippa kyllä seisoi nätisti paikoillaan yrittämättäkään lähteä mihinkään, ja kääntelipä tamma päätänsäkin minne pyysimme, aivan kuten tottuneen mallin kuuluukin. Korvat vain eivät meinanneet nousta höröön, eikä ruunikon pikkutamman ilme muutenkaan ollut kovin aurinkoinen.
Muutaman sarjan jälkeen mori totesi, ettei Riippa siitä muuttuisi yhtään iloisemman näköiseksi vaikka tekisimme mitä. mori jäi napsimaan kuvia, kun Riipan ohjat vaihtuivat juoksutusliinaksi ja poseeraus työnteoksi. Hyvä, että jäi – tamma liikkui todella hyvin, kiukutteli ihmeen vähän ja näytti etenkin laukkakuvissa ihan törkeän hienolta!
13.10.2018 päiväkirjamerkintä 430s, kirjoitti Lissu T.
En vieläkään tiedä, miten mori ylipuhui minut ratsastamaan Noiturinnaaraajaa. Vinoilun minä kyllä muistan (”sullahan on näistä vähän enemmänkin kokemusta”), mutten sitä, millä kurin morin onnistui houkutella minut Elohiljaan ratsastamaan vähemmän kukkaista kasvattiani. No, mori kasvatti sen toisen puolen.
Minua kohtaan oltiin oltu sentään sen verran huomaavaisia, että pikkutamma oli haettu valmiiksi sisälle. Karsinasta minua tuijotti tavattoman sievä, mutta hirvittävän happaman (ja kiukkuisen) oloinen tamma, joka veti korvansa luimuun ja nakkeli niskojaan heti karsinan oven avautuessa. En antanut moisen häiritä, vaan pujotin päitset ruunikon päähän ja talutin tamman käytävälle.
Hoidin Riipan melkoisen ripeästi; kaikesta kiukuttelevaa hevosta ei tosiaan tehnyt mieli jäädä halimaan ja rapsuttelemaan. Tokkopa ruunikko olisi moista arvostanutkaan. Ripeän hoito- ja varustushetken jälkeen suuntasin kentälle, ja koetin lohduttaa itseäni sillä, että nämä naaraajasuvun tammat ovat tosiaan tulleet tutuksi, kaikkine vinkeineen. Sitä paitsi, morilla ja Riipalla on takanaan niin monet kilpailut ja voitetut ruusukkeet, että eihän tämä elikko voi sieltä pahimmasta päästä olla!
Jo satulaan noustessani totesin, että tässä on hevonen, joka reagoi painoapuihin ja tasapainon muutokseen välittömästi. Alkukäynnit ja -ravit menivätkin pitkälti tutustumiseen. Välillä annoin vähän turhankin reippaasti pohjetta tai käänsin lantiotani liioitellusti, ihan vain nähdäkseni, millainen herkkähipiäinen mielensäpahoittaja Riippa onkaan, miten silkkiset hansikkaat se tarvitsi. Vastaus; ne silkkisimmät. Periaatteessa ihan hyvä, tämmöinen hevonen opettaa ratsastamaan. Toisaalta tämmöiset hevoset rokottavat tahattomistakin virheistä naurettavan paljon.
Riippa kyllä toimi ja totteli, kunhan lopetin testailemisen ja ilmoitin tammalle (hyvin hienovaraisesti), mitä siltä milloinkin halusin. Tein paljon askeleen pidennystä ja lyhennystä, erilaisia siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Laajoja kaaria ja suunnanvaihtoja, pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Vastalaukkaa ympyrällä ja uraa sivuten, kolmikaarista kiemurauraa myötälaukassa. Riippa vaati minulta todella paljon ratsastajana; paitsi eleetöntä, pehmeää ja samalla jämäkkää ratsastusta, myös jatkuvaa keskittymistä, joka ikisen avun kunnolla ratsastamista. Vähän sinne päin ja maisemamatkailu, sellainen ei tosiaan onnistunut tämän hevosen kanssa. Autopilottia ei ollut. (Ihan hyvä vain, opettaapahan ratsastamaan.)
Vaikka Riippa toimikin, teki mitä halusin eikä (ihan hirveästi) kiukutellut, minulle jäi noin tunnin koulutreenistämme vähän jännä maku suuhun. Jotenkin omituinen olo, että jokin ei nyt mennyt ihan putkeen, jossain olisi voinut parantaa. Tässä hämmentyneessä välitilassa unohduin maisemamatkailemaan kesken loppuravien, Riippa näki tilaisuutensa ja ennen kuin tajusinkaan olinkin jo tutustumassa kentän pohjamateriaaliin erittäin läheltä. Hetken hölmistyksen jälkeen tajusin tapahtuneen, nousin pystyyn ja lähdin pyydystämään Riippaa, joka ravasi jo kentän toisella laidalla turpa pystyssä ja takamus keikkuen, aivan kuin kissa, jonka onnistui napata pala joulukinkkua matkaansa (ja aivan omin lupineen).
Saatuani Riipan kiinni nousin satulaan tekemään loppuverryttelyt loppuun asti, nyt ajatuksen kanssa. Tallissa hoidin hevosen valmiiksi taas mahdollisimman ripeästi; Riippa ei ollut yhtään aurinkoisempi kuin ennen treeniä.
”Kuulehan tammaseni, tästä ei tule yhtikäs mitään”, juttelin hyvin närkästyneelle pienhevostammalle suihkutellessani selvitysainetta sen häntään, ”minulla olisi omiakin hevosia puunattavana ja kuvattavana.” Riipan etunen nousi hitaasti, suorastaan yltiödramaattisesti, ja tamma olisi varmasti polkaissut jalkansa täydellä voimalla lattiaan, ellen olisi vähän tuuppinut sitä takamuksesta ja pyytänyt sivuaskelta.
”Oletkos siinä, ei tässä enää kauaa mene”, totesin ja aloin selvitellä häntäjouhia.
Viimeisten silausten (kavioöljy, vähän perunajauhopuuterointia merkkien lisävalkaisemiseksi) jälkeen Riippa oli valmis, ja morikin suvaitsi saapua tallin puolelle kamera kaulallaan keikkuen.
”Miksi minä puunaan ja esitän sinun hevosesi, ja sinä vain kuvaat?”
”Koska minä en halua puunata tai esittää Riippaa, siksi.” Aha, asia selvä.
Suuntasimme koko porukka Elohiljan kentälle. Riippa oli hyvin happaman näköinen, eikä tamman ilme muuttunut lainkaan aurinkoisemmaksi alkaessani mallata sitä täydelliseen poseerausasentoon.
”Takaset jäivät vähän kiinni.. No nyt etuset ovat ihan hassusti, heitä lenkki ja pysähdy uusiksi.” mori taisi nauttia, kun kerrankin sai komennella minua, eikä toisin päin.
Hetken hiomisen jälkeen Riipan jalat asettuivat just eikä melkein ideaalikohdille; tamma seisoi hyvin, näytti edustavalta, asento vähän siloitteli rakennevirheitä. (Mitäs niitä korostamaan.) Mutta se ilme! Riippa veti korvansa hyvin tiukasti niskaa vasten, mulkoili minua ja moria sekä esitteli välistä hampaitaan. Kännykällä soitetut hirnunnat, avainnipun kilistely, taskun kankaan kahistelu tai herkkujen esittely eivät paljoa Riippaa kiinnostaneet, tamman ilme pysyi happamana. Lopulta seisoin niin kaukana Riipasta, kuin mitä ohjien kanssa nyt pystyin, ja tein sellaisia syysjuhlaliikkeitä, että moni zumbaohjaaja olisi ollut kateellinen. Korvahöröä tosin ei nähty kuin pari hassua hetkeä; onneksi morin onnistui napata kuva oikealla hetkellä!
Pääkuvat olivat hieman haastavampia. Riippa kyllä seisoi nätisti paikoillaan yrittämättäkään lähteä mihinkään, ja kääntelipä tamma päätänsäkin minne pyysimme, aivan kuten tottuneen mallin kuuluukin. Korvat vain eivät meinanneet nousta höröön, eikä ruunikon pikkutamman ilme muutenkaan ollut kovin aurinkoinen.
Muutaman sarjan jälkeen mori totesi, ettei Riippa siitä muuttuisi yhtään iloisemman näköiseksi vaikka tekisimme mitä. mori jäi napsimaan kuvia, kun Riipan ohjat vaihtuivat juoksutusliinaksi ja poseeraus työnteoksi. Hyvä, että jäi – tamma liikkui todella hyvin, kiukutteli ihmeen vähän ja näytti etenkin laukkakuvissa ihan törkeän hienolta!
13.10.2018 päiväkirjamerkintä 430s, kirjoitti Lissu T.
En vieläkään tiedä, miten mori ylipuhui minut ratsastamaan Noiturinnaaraajaa. Vinoilun minä kyllä muistan (”sullahan on näistä vähän enemmänkin kokemusta”), mutten sitä, millä kurin morin onnistui houkutella minut Elohiljaan ratsastamaan vähemmän kukkaista kasvattiani. No, mori kasvatti sen toisen puolen.
Minua kohtaan oltiin oltu sentään sen verran huomaavaisia, että pikkutamma oli haettu valmiiksi sisälle. Karsinasta minua tuijotti tavattoman sievä, mutta hirvittävän happaman (ja kiukkuisen) oloinen tamma, joka veti korvansa luimuun ja nakkeli niskojaan heti karsinan oven avautuessa. En antanut moisen häiritä, vaan pujotin päitset ruunikon päähän ja talutin tamman käytävälle.
Hoidin Riipan melkoisen ripeästi; kaikesta kiukuttelevaa hevosta ei tosiaan tehnyt mieli jäädä halimaan ja rapsuttelemaan. Tokkopa ruunikko olisi moista arvostanutkaan. Ripeän hoito- ja varustushetken jälkeen suuntasin kentälle, ja koetin lohduttaa itseäni sillä, että nämä naaraajasuvun tammat ovat tosiaan tulleet tutuksi, kaikkine vinkeineen. Sitä paitsi, morilla ja Riipalla on takanaan niin monet kilpailut ja voitetut ruusukkeet, että eihän tämä elikko voi sieltä pahimmasta päästä olla!
Jo satulaan noustessani totesin, että tässä on hevonen, joka reagoi painoapuihin ja tasapainon muutokseen välittömästi. Alkukäynnit ja -ravit menivätkin pitkälti tutustumiseen. Välillä annoin vähän turhankin reippaasti pohjetta tai käänsin lantiotani liioitellusti, ihan vain nähdäkseni, millainen herkkähipiäinen mielensäpahoittaja Riippa onkaan, miten silkkiset hansikkaat se tarvitsi. Vastaus; ne silkkisimmät. Periaatteessa ihan hyvä, tämmöinen hevonen opettaa ratsastamaan. Toisaalta tämmöiset hevoset rokottavat tahattomistakin virheistä naurettavan paljon.
Riippa kyllä toimi ja totteli, kunhan lopetin testailemisen ja ilmoitin tammalle (hyvin hienovaraisesti), mitä siltä milloinkin halusin. Tein paljon askeleen pidennystä ja lyhennystä, erilaisia siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Laajoja kaaria ja suunnanvaihtoja, pohkeenväistöjä käynnissä ja ravissa. Vastalaukkaa ympyrällä ja uraa sivuten, kolmikaarista kiemurauraa myötälaukassa. Riippa vaati minulta todella paljon ratsastajana; paitsi eleetöntä, pehmeää ja samalla jämäkkää ratsastusta, myös jatkuvaa keskittymistä, joka ikisen avun kunnolla ratsastamista. Vähän sinne päin ja maisemamatkailu, sellainen ei tosiaan onnistunut tämän hevosen kanssa. Autopilottia ei ollut. (Ihan hyvä vain, opettaapahan ratsastamaan.)
Vaikka Riippa toimikin, teki mitä halusin eikä (ihan hirveästi) kiukutellut, minulle jäi noin tunnin koulutreenistämme vähän jännä maku suuhun. Jotenkin omituinen olo, että jokin ei nyt mennyt ihan putkeen, jossain olisi voinut parantaa. Tässä hämmentyneessä välitilassa unohduin maisemamatkailemaan kesken loppuravien, Riippa näki tilaisuutensa ja ennen kuin tajusinkaan olinkin jo tutustumassa kentän pohjamateriaaliin erittäin läheltä. Hetken hölmistyksen jälkeen tajusin tapahtuneen, nousin pystyyn ja lähdin pyydystämään Riippaa, joka ravasi jo kentän toisella laidalla turpa pystyssä ja takamus keikkuen, aivan kuin kissa, jonka onnistui napata pala joulukinkkua matkaansa (ja aivan omin lupineen).
Saatuani Riipan kiinni nousin satulaan tekemään loppuverryttelyt loppuun asti, nyt ajatuksen kanssa. Tallissa hoidin hevosen valmiiksi taas mahdollisimman ripeästi; Riippa ei ollut yhtään aurinkoisempi kuin ennen treeniä.
kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, luonteen © Lissu T.
virtuaalihevonen, a sim game horse
virtuaalihevonen, a sim game horse
