KALMALILJOJA
|
suomenhevonen, tamma
161cm, vaaleanrautias syntynyt 01.03.2017, 10-vuotias ikääntyy satunnaisesti |
rekisterinumero VH17-018-0686
kasvattaja Susiraja omistaja mori-mori (VRL-11325) yleispainotteinen, he A / 110cm / CIC1 |
15.10.2018 palkittu KRJ I pistein 8 + 40 + 22 + 20 + 15 = 105p
31.07.2018 palkittu ERJ I pistein 8,5 + 38 + 22 + 20 + 15 = 103,5p
25.07.2018 palkittu KERJ III pistein 7,5 + 40 + 0 + 20 + 15 = 82,5p
20.03.2018 palkittu KTK II R-suunnalle pistein 19 + 20 + 18 + 20 = 77p
20.05.2017 palkittu SV II pistein rakenne 7,6, suku 10, käytöskoe 6 + 5, ratsastuskoe 8 + 10, luonne 18 = 64,6p
31.07.2018 palkittu ERJ I pistein 8,5 + 38 + 22 + 20 + 15 = 103,5p
25.07.2018 palkittu KERJ III pistein 7,5 + 40 + 0 + 20 + 15 = 82,5p
20.03.2018 palkittu KTK II R-suunnalle pistein 19 + 20 + 18 + 20 = 77p
20.05.2017 palkittu SV II pistein rakenne 7,6, suku 10, käytöskoe 6 + 5, ratsastuskoe 8 + 10, luonne 18 = 64,6p
|
|
|
Kaikeksi onneksi Liljasta ei kasvanut uutta painosta emästään. Tamma ei ole järin sosiaalinen tapaus, se viihtyy paremmin omissa oloissaan ja osaa ilmaista mielensä irvistelemällä, kiimassa vähän kärkevämmin. Liljan kanssa kuitenkin pärjää normaaleilla hevosmiestaidoilla. Ratsuna neiti on sitten vähän vaativampi tapaus, jonka selkään ei ihan joka alkeiskurssin läpäissyttä Piia-Asteriinaa viitsi päästää.
Rapsuttelut, halailut ja hellät sanat menevät hukkaan Liljan kanssa, tammaa ei yksinkertaisesti kiinnosta. Mitä vähemmän tämän hevosen kanssa touhuaa, sen tyytyväisempi se on. Tamman voi hoitaa yhtä hyvin karsinassa kuin käytävälläkin, tosin ruoka-aikana Lilja on hieman äksy ja vahtii pöperöitään. Muuten tamma on äärettömän simppeli, hyväkäytöksinen hevonen, kunhan sen kanssa toimii ripeästi ja kohtelee hevosta silkkihansikkain. Kovat harjat, turhan voimakas harjaaminen, korviin tai mahan alle koskeminen kuuluvat Liljan ”en tykkää” -listalle, ja se näkyy irvistelevästä hevosesta. Kiima-aikoina saa oikeasti olla varuillaan, ettei mahanalusta harjatessa saa kaviosta (muulloin Lilja ei potki, irvistelee vain). Mahan alta klipatessa tarvitaan huulipuristinta, muualta saa klipata rauhassa. Satulavyökin pitää kiristää hyvin varovasti, turhan roisi monen reiän kertakiristys saa Liljan ottamaan hatkat nopeammin kuin ehdit kissaa sanoa. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat hoitaa toimensa ilman sen suurempia ongelmia, joskus joudutaan käyttämään huulipuristinta tai komentamaan tammaa äänellä sen kuopiessa vastalauseena kengityksen venymiselle. Ei mitään niin pahaa, etteikö siitä selviäisi ilman itkua ja hampaiden kiristelyä.
Kiimassa Lilja on tulta syöksemätön lohikäärme, joka inhoaa muita hevosia, niskuroi eikä halua kulkea yhtään mihinkään. Naru turvan ympärillä on erittäin hyvä idea silloin. Muulloin Lilja on reipasaskelinen, hyväkäytöksinen talutettava, joka ei kyllä edelleenkään tykkää muista hevosista, muttei sentään koeta haastaa riitaa (kuten kiimassa tekee..). Lastaus, kuljetus ja purku onnistuvat ongelmitta, oli kuljetuskalustona se kapein traileri tai markkinoiden isoin hevosrekka.
Suoranaista nöyryyttä tai miellyttämisenhalua Liljasta ei löydy, mutta se n erittäin yhteistyökykyinen, kun selässä istuu pehmeäkätinen, eleettömästi ratsastava ihminen. Pienetkään tasapainon horjahtelut, polvilla puristamiset saati suuhun kiinni jäämiset ärsyttävät Liljaa tavattomasti, minkä kyllä huomaa hevosen kiemurtelusta, äkkipysähdyksistä ja -peruutuksista, sivuaskelista, laukkaspurteista, pikkupukeista.. Liljalta saa saman tien palautteen, jos jokin ratsastajan toiminnassa ei miellytä. Herkkä, reaktioissaan nopea hevonen – onneksi myös hyvässä mielessä.
Liljalla tuntuu olevan paljon enemmän koulukapasiteettia, kuin mihin se on loppupeleissä koulutettu. Yksittäiset vaativien liikkeiden asiat sujuvat melko vaivatta, eiköhän loputkin saisi opetettua, jos vain viitsisi. Tammalla on erinomaiset liikkeet; tahdikkaat, ilmavat ja elastiset, takaosa työskentelee hyvin, kokoaminen on helppoa. Koulutyöskentelyn ei tarvitse olla jatkuvasti vaihtelevia tehtäviä tai uusia haasteita, Lilja jaksaa tahkota tuttuja ja turvallisia väistöjä sekä kiemurauria hamaan hautaan saakka, kunhan sitä ratsastaa siististi.
Metrin radat sujuvat raudikolta vaivatta. Hyppytekniikka on hyvä ja pyöreä, takaset nousevat hyvin, etuset hieman huonommin, mutta riittävästi. Lilja varoo koskettamasta puomeihin ja hyppää riittävällä ilmavaralla, puomikosketus aiheuttaa välittömästi pukin tai kaksi sekä astetta isomman loikan seuraavalle esteelle. Lilja on hypätessäkin hirveän tarkka ratsastajan avuista ja tasapainosta, eikä siedä suuhun jäämistä yhtään, vaan vetää heti liinat kiinni. Myös lähestymisten kanssa on tarkkaa, Lilja ei välttämättä hyppää kovin lyhyestä tai vinosta lähestymisestä, vaikka yli pääsisikin, ja liika patistaminen saattaa saada tamman kiukustumaan. Tasapainoile siinä sitten.. Ponnistuspaikat tamma tuntuu löytävän itsekin, laukkaa on helppo säädellä ja Lilja venyy mahtavasti pitkillä oksereilla, trippeleillä sun muilla pituusesteillä. Tamma ei myöskään kyttää erikoisiakaan johteita, värilliset portit tosin ovat aivan kamalia, valkoiset eivät aiheuta mitään silmien pyörittelyä tai mutkittelevia lähestymisiä.
Maastoillessa raudikko on parhaimmillaan yksinään, muiden hevosten kanssa kulkeminen (etenkin possujunassa) vain ärsyttää; Lilja ei tahdo ketään eteensä tai taakseen. Tamma on melko varma maastopeli, joka ei näe puskissa omiaan, ja säikähtäessäänkään ei lähde sata lasissa karkuun, enemmänkin ottaa sivuaskelia tai saattaa nostaa etusiaan parikymmentä senttiä maasta.
Lilja on kisahevonen. Se tietää, että nyt joku kyttää, ja laittaa charmivaihteen päälle. Kisapaikoilla raudikon ryhti paranee, ja sen olemuksessa on esiintyjille ominaista karismaa. Mokoma on kyllä edelleen äärettömän tarkka siitä, miten sillä ratsastetaan, mutta kun kaikki menee nappiin, se myös menee nappiin. Etenkin koulukisoissa Lilja antaa itsestään 200%, estekisoissakin sen 150%. Koska hän on hieno, paras ja syntynyt esiintymään, ei tallin takana laiduntamaan.
Rapsuttelut, halailut ja hellät sanat menevät hukkaan Liljan kanssa, tammaa ei yksinkertaisesti kiinnosta. Mitä vähemmän tämän hevosen kanssa touhuaa, sen tyytyväisempi se on. Tamman voi hoitaa yhtä hyvin karsinassa kuin käytävälläkin, tosin ruoka-aikana Lilja on hieman äksy ja vahtii pöperöitään. Muuten tamma on äärettömän simppeli, hyväkäytöksinen hevonen, kunhan sen kanssa toimii ripeästi ja kohtelee hevosta silkkihansikkain. Kovat harjat, turhan voimakas harjaaminen, korviin tai mahan alle koskeminen kuuluvat Liljan ”en tykkää” -listalle, ja se näkyy irvistelevästä hevosesta. Kiima-aikoina saa oikeasti olla varuillaan, ettei mahanalusta harjatessa saa kaviosta (muulloin Lilja ei potki, irvistelee vain). Mahan alta klipatessa tarvitaan huulipuristinta, muualta saa klipata rauhassa. Satulavyökin pitää kiristää hyvin varovasti, turhan roisi monen reiän kertakiristys saa Liljan ottamaan hatkat nopeammin kuin ehdit kissaa sanoa. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat hoitaa toimensa ilman sen suurempia ongelmia, joskus joudutaan käyttämään huulipuristinta tai komentamaan tammaa äänellä sen kuopiessa vastalauseena kengityksen venymiselle. Ei mitään niin pahaa, etteikö siitä selviäisi ilman itkua ja hampaiden kiristelyä.
Kiimassa Lilja on tulta syöksemätön lohikäärme, joka inhoaa muita hevosia, niskuroi eikä halua kulkea yhtään mihinkään. Naru turvan ympärillä on erittäin hyvä idea silloin. Muulloin Lilja on reipasaskelinen, hyväkäytöksinen talutettava, joka ei kyllä edelleenkään tykkää muista hevosista, muttei sentään koeta haastaa riitaa (kuten kiimassa tekee..). Lastaus, kuljetus ja purku onnistuvat ongelmitta, oli kuljetuskalustona se kapein traileri tai markkinoiden isoin hevosrekka.
Suoranaista nöyryyttä tai miellyttämisenhalua Liljasta ei löydy, mutta se n erittäin yhteistyökykyinen, kun selässä istuu pehmeäkätinen, eleettömästi ratsastava ihminen. Pienetkään tasapainon horjahtelut, polvilla puristamiset saati suuhun kiinni jäämiset ärsyttävät Liljaa tavattomasti, minkä kyllä huomaa hevosen kiemurtelusta, äkkipysähdyksistä ja -peruutuksista, sivuaskelista, laukkaspurteista, pikkupukeista.. Liljalta saa saman tien palautteen, jos jokin ratsastajan toiminnassa ei miellytä. Herkkä, reaktioissaan nopea hevonen – onneksi myös hyvässä mielessä.
Liljalla tuntuu olevan paljon enemmän koulukapasiteettia, kuin mihin se on loppupeleissä koulutettu. Yksittäiset vaativien liikkeiden asiat sujuvat melko vaivatta, eiköhän loputkin saisi opetettua, jos vain viitsisi. Tammalla on erinomaiset liikkeet; tahdikkaat, ilmavat ja elastiset, takaosa työskentelee hyvin, kokoaminen on helppoa. Koulutyöskentelyn ei tarvitse olla jatkuvasti vaihtelevia tehtäviä tai uusia haasteita, Lilja jaksaa tahkota tuttuja ja turvallisia väistöjä sekä kiemurauria hamaan hautaan saakka, kunhan sitä ratsastaa siististi.
Metrin radat sujuvat raudikolta vaivatta. Hyppytekniikka on hyvä ja pyöreä, takaset nousevat hyvin, etuset hieman huonommin, mutta riittävästi. Lilja varoo koskettamasta puomeihin ja hyppää riittävällä ilmavaralla, puomikosketus aiheuttaa välittömästi pukin tai kaksi sekä astetta isomman loikan seuraavalle esteelle. Lilja on hypätessäkin hirveän tarkka ratsastajan avuista ja tasapainosta, eikä siedä suuhun jäämistä yhtään, vaan vetää heti liinat kiinni. Myös lähestymisten kanssa on tarkkaa, Lilja ei välttämättä hyppää kovin lyhyestä tai vinosta lähestymisestä, vaikka yli pääsisikin, ja liika patistaminen saattaa saada tamman kiukustumaan. Tasapainoile siinä sitten.. Ponnistuspaikat tamma tuntuu löytävän itsekin, laukkaa on helppo säädellä ja Lilja venyy mahtavasti pitkillä oksereilla, trippeleillä sun muilla pituusesteillä. Tamma ei myöskään kyttää erikoisiakaan johteita, värilliset portit tosin ovat aivan kamalia, valkoiset eivät aiheuta mitään silmien pyörittelyä tai mutkittelevia lähestymisiä.
Maastoillessa raudikko on parhaimmillaan yksinään, muiden hevosten kanssa kulkeminen (etenkin possujunassa) vain ärsyttää; Lilja ei tahdo ketään eteensä tai taakseen. Tamma on melko varma maastopeli, joka ei näe puskissa omiaan, ja säikähtäessäänkään ei lähde sata lasissa karkuun, enemmänkin ottaa sivuaskelia tai saattaa nostaa etusiaan parikymmentä senttiä maasta.
Lilja on kisahevonen. Se tietää, että nyt joku kyttää, ja laittaa charmivaihteen päälle. Kisapaikoilla raudikon ryhti paranee, ja sen olemuksessa on esiintyjille ominaista karismaa. Mokoma on kyllä edelleen äärettömän tarkka siitä, miten sillä ratsastetaan, mutta kun kaikki menee nappiin, se myös menee nappiin. Etenkin koulukisoissa Lilja antaa itsestään 200%, estekisoissakin sen 150%. Koska hän on hieno, paras ja syntynyt esiintymään, ei tallin takana laiduntamaan.
sukutaulu
| i. VIR MVA Ch Luuhohka KTK II, SLA I*, KRJ I, ERJ I sh, 163cm, trt |
ii. Pihkakieli evm sh, 160cm, sysrt |
iii. Havuhuikka evm sh, 164cm, trt |
| iie. Syyssonaatti evm sh, 158cm, tprt |
||
| ie. Varjokajo evm sh, 156cm, rt |
iei. Haamuhohka evm sh, 159cm, vrt |
|
| iee. Hämärtyen evm sh, 161cm, trt |
||
| e. VIR MVA Ch Ruusuraivo KTK II sh, 160cm, vrt |
ei. Luuleuto evm sh, 156cm, rt |
eii. Lumineva evm sh, 157cm, vkk |
| eie. Kallotarhuri evm sh, 162cm, vrt |
||
| ee. Virnaviha evm sh, 161cm, sysrt |
eei. Vuoripalo evm sh, 155cm, trt |
|
| eee. Liljavälke evm sh, 159cm, vrt |
jälkeläiset
Kantavana suomenhevosorista Kuukarin Merlin
22.03.2018 sh-o. Kalmantaikoja (i. Veritaikurinhattu) om. VRL-09334
14.02.2018 sh-o. Elohiljan Pietari (i. Koistilan Pietu) om. VRL-11325
13.01.2018 sh-t. Elohiljan Kalmankaunis (i. Hattaravillan Pokemoni) om. VRL-12701
22.03.2018 sh-o. Kalmantaikoja (i. Veritaikurinhattu) om. VRL-09334
14.02.2018 sh-o. Elohiljan Pietari (i. Koistilan Pietu) om. VRL-11325
13.01.2018 sh-t. Elohiljan Kalmankaunis (i. Hattaravillan Pokemoni) om. VRL-12701
kilpailukalenteri
|
KRJ 40 sijoitusta
19.05.2017 Teilikorpi he A 02/40 13.05.2017 Teilikorpi he A 03/40 08.05.2017 Teilikorpi he A 02/40 08.05.2017 Teilikorpi he A 03/40 08.05.2017 Claridge Stud he B 03/30 07.05.2017 Teilikorpi he A 05/40 06.05.2017 Claridge Stud he B 05/30 04.05.2017 Claridge Stud he B 02/30 04.05.2017 Teilikorpi he A 04/40 04.05.2017 Bellgrove he B 02/50 03.05.2017 Bellgrove he B 04/50 03.05.2017 Teilikorpi he A 02/40 03.05.2017 Claridge Stud he B 01/30 02.05.2017 Teilikorpi he A 02/40 30.04.2017 Fiktio he B 02/40 29.04.2017 Old School he A 05/30 29.04.2017 Fiktio he A 01/40 26.04.2017 Fiktio he B 04/40 26.04.2017 Fiktio he A 06/40 26.04.2017 Old School he A 05/30 25.04.2017 Old School he A 02/30 25.04.2017 Fiktio he B 03/40 24.04.2017 Fiktio he A 05/40 22.04.2017 Fiktio he B 04/40 21.04.2017 Fiktio he B 06/40 21.04.2017 Fiktio he A 04/40 21.04.2017 Fiktio he A 04/40 20.04.2017 Abgelegenheit he A 03/30 20.04.2017 Old School he A 01/30 18.04.2017 Abgelegenheit he A 01/30 18.04.2017 Abgelegenheit he A 03/30 17.04.2017 Old School he A 02/30 16.04.2017 Hengenvaara he B 04/40 15.04.2017 Abgelegenheit he A 03/30 15.04.2017 Old School he A 05/30 14.04.2017 Old School he A 02/30 14.04.2017 Hengenvaara he B 01/40 11.04.2017 Hengenvaara he B 05/40 08.04.2017 Walcott Shetlands he B 02/50 06.04.2017 Walcott Shetlands he B 04/50 |
ERJ 40 sijoitusta
28.05.2017 Kingsfall 100cm 01/30 27.05.2017 Zurück 110cm 02/30 24.05.2017 Kingsfall 100cm 04/30 23.05.2017 Kingsfall 100cm 05/30 23.05.2017 Kingsfall 100cm 01/30 23.05.2017 Zurück 110cm 01/30 22.05.2017 Zurück 110cm 05/30 20.05.2017 Kingsfall 100cm 03/30 19.05.2017 Kingsfall 100cm 03/30 18.05.2017 Zurück 110cm 04/30 13.05.2017 Zurück 110cm 03/30 12.05.2017 Kingsfall 100cm 02/30 11.05.2017 Kingsfall 100cm 01/30 11.05.2017 Bellgrove 110cm 04/50 11.05.2017 Zurück 110cm 03/30 10.05.2017 Zurück 110cm 02/30 10.05.2017 Turmeltaja 100cm 04/30 05.05.2017 Turmeltaja 100cm 05/30 05.05.2017 Zurück 110cm 04/30 05.05.2017 Hengenvaara CIC1 01/31 04.05.2017 Turmeltaja 100cm 03/30 03.05.2017 Turmeltaja 100cm 05/30 01.05.2017 Hengenvaara CIC1 01/31 01.05.2017 Zurück 110cm 04/30 30.04.2017 Turmeltaja 100cm 02/30 30.04.2017 Colorblind 110cm 02/30 29.04.2017 Colorblind 110cm 05/30 28.04.2017 Colorblind 110cm 03/30 28.04.2017 Teilikorpi 110cm 01/40 24.04.2017 Colorblind 110cm 05/30 23.04.2017 Teilikorpi 110cm 04/40 22.04.2017 Turmeltaja 100cm 03/30 21.04.2017 Turmeltaja 100cm 04/30 20.04.2017 Teilikorpi 110cm 04/40 17.04.2017 Teilikorpi 110cm 06/40 16.04.2017 Teilikorpi 110cm 01/40 15.04.2017 Teilikorpi 110cm 04/40 13.04.2017 Colorblind 110cm 05/30 12.04.2017 Teilikorpi 110cm 01/40 12.04.2017 Teilikorpi 110cm 01/40 |
KERJ 40 sijoitusta
20.03.2018 Raatteen Sht helppo 04/30 17.03.2018 Raatteen Sht CIC1 02/30 14.03.2018 Raatteen Sht helppo 04/30 11.03.2018 Raatteen Sht helppo 01/30 04.03.2018 Raatteen Sht helppo 04/30 03.03.2018 Hengenvaara helppo 06/38 01.03.2018 Mustasuo CIC1 05/30 28.02.2018 Gealán CIC1 06/50 30.05.2017 Swift Stud CIC1 01/30 28.05.2017 Stratocaster CIC1 04/40 27.05.2017 Swift Stud CIC1 03/30 26.05.2017 Stratocaster CIC1 06/40 26.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 04/37 24.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 03/37 24.05.2017 Swift Stud CIC1 04/30 21.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 01/37 21.05.2017 Ricota CIC1 02/24 18.05.2017 Järnby CIC1 02/11 18.05.2017 Brokeback CIC1 02/23 18.05.2017 Zurück helppo 02/30 17.05.2017 Swift Stud CIC1 05/30 17.05.2017 Silverlode CIC1 03/30 16.05.2017 Brokeback CIC1 03/23 15.05.2017 Silverlode CIC1 02/30 13.05.2017 Zurück helppo 02/30 12.05.2017 Zurück helppo 05/30 12.05.2017 KK Weldon CIC1 03/30 12.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 06/37 11.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 01/16 11.05.2017 Swift Stud CIC1 04/30 10.05.2017 Swift Stud CIC1 05/30 10.05.2017 Silverlode CIC1 04/30 09.05.2017 Silverlode CIC1 01/30 08.05.2017 Silverlode CIC1 05/30 07.05.2017 Zurück helppo 01/30 06.05.2017 Zurück helppo 03/30 02.05.2017 Silverlode CIC1 02/30 04.05.2017 Swift Stud CIC1 03/30 01.05.2017 Swift Stud CIC1 05/30 23.04.2017 Zurück helppo 04/30 |
päiväkirja & valmennukset
12.03.2018 päiväkirjamerkintä 279s, kirjoitti Lissu T.
Vaikka olin luvannut morille olevani ”harvinaisen hyödytön kasvattaja”, löysin itseni jälleen ystäväni luota hevostelemasta sen sijaan, että olisimme kivasti päiväkahvilla. Kahvia saisin kuulemma jos olisin kiltisti, tuomaani suklaakakkua en saisi ollenkaan. Että kiitti vain.
Siinä me sitten tönötimme kolmisin käytävällä, minä, mori ja Lilja. mori intopiukeana, Lilja perin juurin pitkästyneenä ja minä lähinnä hölmistyneenä. Lilja ei ole mikään hali- ja puunausponi, mutta siitä huolimatta olimme morin kanssa puunanneet raudikkoa edustuskuntoon jo vähintään tunnin. Sudin kavioihin öljyä morin viimeistellessä harjan letityksiä typerä hymy huulillaan. Valokuvauspäivä.
”Ensin otetaan ihan perus rakenne- ja pääkuvat, ja sitten otat musta ja Liljasta paljon ihania nättejä upeita yhteiskuvia, että saan täyttää facen ja instan niillä.” Nyökyttelin morille katsellen samalla ympärilleni kuvauspaikkaa pohtien.
”Jos me mentäis –”
”Me mennään ensin pellolle, sitten me tullaan tonne tietä reunustavalle kiviaidalle ja..” morin selittäessä minulle valkeni, ettei minulla ollut tässä hommassa muuta virkaa kuin kuvata. Mahtaisikohan mori antaa minun edes muokata kuvia..
Lilja osoittautui hankalaksi kuvattavaksi. Näyttelyasento löytyi kyllä saman tien, jalkojen kanssa ei tarvinnut vekslata ollenkaan – mutta ne korvat. Korvahörö ja muutenkin lempeän tammamainen kaunis ilme oli hyvin, hyvin tiukassa. Rapinat, ripinät tai kännykästä soitettu hevosen hirnunta eivät Liljaa kiinnostaneet, korvat kääntyivät höröön hyvin, hyvin harvakseltaan. Rakennekuvista kahteen taisi eksyä korvahöröt, pääkuvia en saanut kuin pari hassua. Liljasta ja morista sain jopa yhden, YHDEN, hyvän tunnelmallisen mamman mussukka mummon massakka -kuvan, jossa Lilja ei näytä nyrpeältä ja tympääntyneeltä morin pusutteluihin.
”Sit joku päivä kun kerkeet voisit tulla kuvaamaan treenejä, koulua esteitä maastoesteitä ja irtojuoksutusta, irtohypyt kans. Komennat narrin mukaan niin on kaks kujahenkilöä ja yksi kuvaaja..” Minua hymyilytti, taisi Lilja sittenkin olla mieluinen, vaikka morille ei muka suokkeja tulisi. Etenkään sellaisia herkkäperseisiä kiukuttelijoita, jotka pitäisi lähettää rapakon taa koulutettaviksi.
25.02.2018 päiväkirjamerkintä 306s, kirjoitti Lissu T.
”Jestas, kun sinusta on kasvanut kaunis ja upea”, huokailin Liljalleni harjatessani sitä. Olimme me narrin kanssa markkinoineet Honka äks Auraa ”yhdistelmästä, josta tulee satavarmasti hieno ja upee ja kapasiteetikas”, mutta että näin hieno! Kaikeksi onneksi emän vähemmän kukkainen luonne jätti periytymättä. ”Anteeksi, mutta mitäs olet piehtaroinut pääsi pölyiseksi”, totesin irvistelevälle raudikolle harjatessani sen päätä puhtaaksi kaikesta siitä pölyliasta ja muusta ihanasta, mikä oli kerrostunut vaalean karvan päälle.
Suoraan sanottuna minua hiukan jännitti kavuta Liljan selkään, tamma oli kuitenkin ollut melko.. mielenkiintoinen tapaus nuorempana. Sillähän mori oli raudikon rapakon taa lähettänyt (ja myös siksi, ettemme me narrin kanssa suostuneet ottamaan sitä riesaksemme). Nyt Lilja on jo tovin ollut taas omistajansa hoteissa ratsastettavana ja kisattavana, eikä mori ainakaan vielä ole uhannut lähettää Liljaa yhden suunnan lipulla meille, Ruotsiin tai Atrialle.
Noustuani Liljan selkään kiristin vyön hyvin varovaisesti, minkä jälkeen pyysin tammaa käyntiin. moria ei vielä näkynyt mailla eikä halmeilla, mihin lie karkasi. Ja mokoma oli vielä itse pyytänyt minut Liljaa testaamaan! Aika nopeasti huomasin saavani Liljalta välitöntä palautetta siitä, menikö kaikki kuten Strömsössä vai ei. Tamma oli tavattoman herkkä ja nopea, niin hyvässä kuin pahassa. Ratsastelin kaikessa rauhassa, kävin askellajit läpi, asettelin ja taivuttelin, tein temponvaihteluita ja voltteja, ympyröitä, täyskaartoja sun muita. Perusjuttuja, kaiken kaikkiaan.
”Tehän näytätte melkein ratsukolta”, kentän laidalta kuului kesken (mielestäni oikein hyvin sujuneen) pohkeenväistön. mori virnisteli minulle koko naaman leveydeltä samalla, kun Lilja kiukustui.. jostakin ja veti liinat kiinni kesken väistön. Ei kun uusiksi. Hieman yllättäen mori oli melko hiljaa, kommentoi vain silloin tällöin jotain normaalin alituisen naljailunsa sijasta. Ravin sisäisistä siirtymistä kyllä riitti kettuilua, kun muutama siirtymä ei sitten ollut aivan niin sujuva ja lisätty ravi meni vähän pipariksi.
Ratsastuksen jälkeen hoidimme Liljan kimpassa pois ja jäimme ryystämään pillimehuja Liljan aitaa vasten samalla, kun tamma itse veti hirveää pukkirallia ennen piehtaroimaan ryhtymistä. ”On se vaan hieno”, totesin morille. ”Ihan hirvee biaatch”, kuului vastaus.
03.01.2018 päiväkirjamerkintä 110s, kirjoitti omistaja
Lilja saapui tänään takaisin kotiin. Tamma on viettäny viimeiset kahdeksan kuukautta Etelä-Ruotsissa kenttävalmentaja Felix Svensonin opeissa ja me kaikki odotimme innolla millaisen tapauksen saisimme takaisin. Jos jotain positiivista heti alkuun, niin ainakaan tammaa ei ainakaan palautettu kotiin heti ensimmäisen kuukauden jälkeen! Oletamme siis, että edistystä on tapahtunut. Etenkin sillä rahasummalla, minkä olen naapurimaahan syytänyt.
Siinä me seisoimme rivissä, minä, Lissu ja narri, ja tuijotimme jännittyneinä kun tammaa purettiin ulos kuljetusautosta. Suumme loksahtivat maahan viimeistään siinä vaihessa, kun Lilja peruutti autosta ulos - rimpulasta kolmivuotiaasta oli muuntautunut kaunis, lihaksikas kenttähevosen alku. Liljan päästyä tarhaan jaloittelemaan ja pörisemään vuoden tapahtumia tarhanaapureiden kanssa siirryimme kahvipöydän ääreen kuulemaan kuluneen vuoden iloista, suruista ja ennenkaikkea tuloksista.
14.03.2017 päiväkirjamerkintä 302s, kirjoitti omistaja
Sanotaanko näin, että Liljan ratsukoulutus ei ole välttämättä lähtenyt etenemään aivan sillä tavalla kuin tarkoitus olisi. Suitset ovat tammalle ok, satula on ok ja satulavyön kiristyskin on ok, mutta odotas kun sinne satulaan laitetaan jotain painoa. Ja ennen kuin edes kysyt niin kyllä, satula on hyvä ja kyllä, selkä on tutkittu. Asennekysymys se vain on.
Mutta pakko jonkun on aina uhrautua ja jälleen selkään kavuttuani Lilja laittoi välittömästi ranttaliksi. Jos muistat kesytyskohtauksen elokuvasta Spirit, tiedät aika pitkälti kuinka meillä meni. Musiikki vain puuttui taustalta.
Pudottuani satulasta vasta noin sadannen kerran soitin paikalle pröfeshönalin - eli siis ystäväni 17-vuotiaan pojan Tinon. Tino on paitsi erittäin lupaava kenttäratsastajan alku myös ehkä liimaperseisin ratsastaja ikinä ja yleensä se, jonka kaikki soittavat hätiin siinä vaiheessa, kun oma kärsivällisyys (tai taidot, köhköh) loppuu kesken. Mutta Saksalaisilla puoliverisillä kisaava Tinopa ei olekaan tavannut vielä Susirajalaista suomiputtea!
Tinon ensimmäinen hiekanmaistelukerta oli vielä suorastaan huvittava. Toinen pisti jo vähän irvistämään, kolmannella peitin silmäni. Kurkin kaksikon menoa sormieni välistä kuin mikäkin nelivuotias ja mietin, että tuleekohan tästä elukasta ratsua tekemälläkään vai olenko haukannut jälleen liian suuren palan. Tinon äidin Katariinan saapuessa paikalle päätin poistua vähin ääni takavasemmalle.
Kahvit juotuani ja päätä taukohuoneen tammipöytään aikani taottuani päätin suunnata takaisin kentän laidalle.
Olin hieman (positiivisesti!) yllättynyt kun ensimmäinen asia minkä kentän laidalle saapuessani näin oli Lilja kävelemässä nätisti ympyrää Tinon istuessa edelleen selässä. Aikani nuoren miehen sekä tämän äidin Katariinan kanssa Liljan koulutuksesta ja sen edistymisestä (tai sen puutteesta) keskusteltuani tulimme kuitenkin tulokseen, että ehkä tamma pitäisi lähettää ammattiratsuttajalle. Otin vinkin vakavissani, olen ajoittain jopa hieman yllättynyt kuinka paljon pystyn ja osaan tehdä itse, mutta ihmeidentekijä en kyllä ole.
Illalla soitin Liljan kasvattajille Lissulle ja narrille kysyäkseni heidän mielipiteitä asiaan. Heille tammaa olisi kuulemma turha lähettää, laittaisivat tulemaan takaisin välittömästi, mutta antoivat hyvän vinkin eräästä ruotsalaisvalmentajasta, joka voisi sopia tehtävään. Lupasin palata asiaan myöhemmin.
Vaikka olin luvannut morille olevani ”harvinaisen hyödytön kasvattaja”, löysin itseni jälleen ystäväni luota hevostelemasta sen sijaan, että olisimme kivasti päiväkahvilla. Kahvia saisin kuulemma jos olisin kiltisti, tuomaani suklaakakkua en saisi ollenkaan. Että kiitti vain.
Siinä me sitten tönötimme kolmisin käytävällä, minä, mori ja Lilja. mori intopiukeana, Lilja perin juurin pitkästyneenä ja minä lähinnä hölmistyneenä. Lilja ei ole mikään hali- ja puunausponi, mutta siitä huolimatta olimme morin kanssa puunanneet raudikkoa edustuskuntoon jo vähintään tunnin. Sudin kavioihin öljyä morin viimeistellessä harjan letityksiä typerä hymy huulillaan. Valokuvauspäivä.
”Ensin otetaan ihan perus rakenne- ja pääkuvat, ja sitten otat musta ja Liljasta paljon ihania nättejä upeita yhteiskuvia, että saan täyttää facen ja instan niillä.” Nyökyttelin morille katsellen samalla ympärilleni kuvauspaikkaa pohtien.
”Jos me mentäis –”
”Me mennään ensin pellolle, sitten me tullaan tonne tietä reunustavalle kiviaidalle ja..” morin selittäessä minulle valkeni, ettei minulla ollut tässä hommassa muuta virkaa kuin kuvata. Mahtaisikohan mori antaa minun edes muokata kuvia..
Lilja osoittautui hankalaksi kuvattavaksi. Näyttelyasento löytyi kyllä saman tien, jalkojen kanssa ei tarvinnut vekslata ollenkaan – mutta ne korvat. Korvahörö ja muutenkin lempeän tammamainen kaunis ilme oli hyvin, hyvin tiukassa. Rapinat, ripinät tai kännykästä soitettu hevosen hirnunta eivät Liljaa kiinnostaneet, korvat kääntyivät höröön hyvin, hyvin harvakseltaan. Rakennekuvista kahteen taisi eksyä korvahöröt, pääkuvia en saanut kuin pari hassua. Liljasta ja morista sain jopa yhden, YHDEN, hyvän tunnelmallisen mamman mussukka mummon massakka -kuvan, jossa Lilja ei näytä nyrpeältä ja tympääntyneeltä morin pusutteluihin.
”Sit joku päivä kun kerkeet voisit tulla kuvaamaan treenejä, koulua esteitä maastoesteitä ja irtojuoksutusta, irtohypyt kans. Komennat narrin mukaan niin on kaks kujahenkilöä ja yksi kuvaaja..” Minua hymyilytti, taisi Lilja sittenkin olla mieluinen, vaikka morille ei muka suokkeja tulisi. Etenkään sellaisia herkkäperseisiä kiukuttelijoita, jotka pitäisi lähettää rapakon taa koulutettaviksi.
25.02.2018 päiväkirjamerkintä 306s, kirjoitti Lissu T.
”Jestas, kun sinusta on kasvanut kaunis ja upea”, huokailin Liljalleni harjatessani sitä. Olimme me narrin kanssa markkinoineet Honka äks Auraa ”yhdistelmästä, josta tulee satavarmasti hieno ja upee ja kapasiteetikas”, mutta että näin hieno! Kaikeksi onneksi emän vähemmän kukkainen luonne jätti periytymättä. ”Anteeksi, mutta mitäs olet piehtaroinut pääsi pölyiseksi”, totesin irvistelevälle raudikolle harjatessani sen päätä puhtaaksi kaikesta siitä pölyliasta ja muusta ihanasta, mikä oli kerrostunut vaalean karvan päälle.
Suoraan sanottuna minua hiukan jännitti kavuta Liljan selkään, tamma oli kuitenkin ollut melko.. mielenkiintoinen tapaus nuorempana. Sillähän mori oli raudikon rapakon taa lähettänyt (ja myös siksi, ettemme me narrin kanssa suostuneet ottamaan sitä riesaksemme). Nyt Lilja on jo tovin ollut taas omistajansa hoteissa ratsastettavana ja kisattavana, eikä mori ainakaan vielä ole uhannut lähettää Liljaa yhden suunnan lipulla meille, Ruotsiin tai Atrialle.
Noustuani Liljan selkään kiristin vyön hyvin varovaisesti, minkä jälkeen pyysin tammaa käyntiin. moria ei vielä näkynyt mailla eikä halmeilla, mihin lie karkasi. Ja mokoma oli vielä itse pyytänyt minut Liljaa testaamaan! Aika nopeasti huomasin saavani Liljalta välitöntä palautetta siitä, menikö kaikki kuten Strömsössä vai ei. Tamma oli tavattoman herkkä ja nopea, niin hyvässä kuin pahassa. Ratsastelin kaikessa rauhassa, kävin askellajit läpi, asettelin ja taivuttelin, tein temponvaihteluita ja voltteja, ympyröitä, täyskaartoja sun muita. Perusjuttuja, kaiken kaikkiaan.
”Tehän näytätte melkein ratsukolta”, kentän laidalta kuului kesken (mielestäni oikein hyvin sujuneen) pohkeenväistön. mori virnisteli minulle koko naaman leveydeltä samalla, kun Lilja kiukustui.. jostakin ja veti liinat kiinni kesken väistön. Ei kun uusiksi. Hieman yllättäen mori oli melko hiljaa, kommentoi vain silloin tällöin jotain normaalin alituisen naljailunsa sijasta. Ravin sisäisistä siirtymistä kyllä riitti kettuilua, kun muutama siirtymä ei sitten ollut aivan niin sujuva ja lisätty ravi meni vähän pipariksi.
Ratsastuksen jälkeen hoidimme Liljan kimpassa pois ja jäimme ryystämään pillimehuja Liljan aitaa vasten samalla, kun tamma itse veti hirveää pukkirallia ennen piehtaroimaan ryhtymistä. ”On se vaan hieno”, totesin morille. ”Ihan hirvee biaatch”, kuului vastaus.
03.01.2018 päiväkirjamerkintä 110s, kirjoitti omistaja
Lilja saapui tänään takaisin kotiin. Tamma on viettäny viimeiset kahdeksan kuukautta Etelä-Ruotsissa kenttävalmentaja Felix Svensonin opeissa ja me kaikki odotimme innolla millaisen tapauksen saisimme takaisin. Jos jotain positiivista heti alkuun, niin ainakaan tammaa ei ainakaan palautettu kotiin heti ensimmäisen kuukauden jälkeen! Oletamme siis, että edistystä on tapahtunut. Etenkin sillä rahasummalla, minkä olen naapurimaahan syytänyt.
Siinä me seisoimme rivissä, minä, Lissu ja narri, ja tuijotimme jännittyneinä kun tammaa purettiin ulos kuljetusautosta. Suumme loksahtivat maahan viimeistään siinä vaihessa, kun Lilja peruutti autosta ulos - rimpulasta kolmivuotiaasta oli muuntautunut kaunis, lihaksikas kenttähevosen alku. Liljan päästyä tarhaan jaloittelemaan ja pörisemään vuoden tapahtumia tarhanaapureiden kanssa siirryimme kahvipöydän ääreen kuulemaan kuluneen vuoden iloista, suruista ja ennenkaikkea tuloksista.
14.03.2017 päiväkirjamerkintä 302s, kirjoitti omistaja
Sanotaanko näin, että Liljan ratsukoulutus ei ole välttämättä lähtenyt etenemään aivan sillä tavalla kuin tarkoitus olisi. Suitset ovat tammalle ok, satula on ok ja satulavyön kiristyskin on ok, mutta odotas kun sinne satulaan laitetaan jotain painoa. Ja ennen kuin edes kysyt niin kyllä, satula on hyvä ja kyllä, selkä on tutkittu. Asennekysymys se vain on.
Mutta pakko jonkun on aina uhrautua ja jälleen selkään kavuttuani Lilja laittoi välittömästi ranttaliksi. Jos muistat kesytyskohtauksen elokuvasta Spirit, tiedät aika pitkälti kuinka meillä meni. Musiikki vain puuttui taustalta.
Pudottuani satulasta vasta noin sadannen kerran soitin paikalle pröfeshönalin - eli siis ystäväni 17-vuotiaan pojan Tinon. Tino on paitsi erittäin lupaava kenttäratsastajan alku myös ehkä liimaperseisin ratsastaja ikinä ja yleensä se, jonka kaikki soittavat hätiin siinä vaiheessa, kun oma kärsivällisyys (tai taidot, köhköh) loppuu kesken. Mutta Saksalaisilla puoliverisillä kisaava Tinopa ei olekaan tavannut vielä Susirajalaista suomiputtea!
Tinon ensimmäinen hiekanmaistelukerta oli vielä suorastaan huvittava. Toinen pisti jo vähän irvistämään, kolmannella peitin silmäni. Kurkin kaksikon menoa sormieni välistä kuin mikäkin nelivuotias ja mietin, että tuleekohan tästä elukasta ratsua tekemälläkään vai olenko haukannut jälleen liian suuren palan. Tinon äidin Katariinan saapuessa paikalle päätin poistua vähin ääni takavasemmalle.
Kahvit juotuani ja päätä taukohuoneen tammipöytään aikani taottuani päätin suunnata takaisin kentän laidalle.
Olin hieman (positiivisesti!) yllättynyt kun ensimmäinen asia minkä kentän laidalle saapuessani näin oli Lilja kävelemässä nätisti ympyrää Tinon istuessa edelleen selässä. Aikani nuoren miehen sekä tämän äidin Katariinan kanssa Liljan koulutuksesta ja sen edistymisestä (tai sen puutteesta) keskusteltuani tulimme kuitenkin tulokseen, että ehkä tamma pitäisi lähettää ammattiratsuttajalle. Otin vinkin vakavissani, olen ajoittain jopa hieman yllättynyt kuinka paljon pystyn ja osaan tehdä itse, mutta ihmeidentekijä en kyllä ole.
Illalla soitin Liljan kasvattajille Lissulle ja narrille kysyäkseni heidän mielipiteitä asiaan. Heille tammaa olisi kuulemma turha lähettää, laittaisivat tulemaan takaisin välittömästi, mutta antoivat hyvän vinkin eräästä ruotsalaisvalmentajasta, joka voisi sopia tehtävään. Lupasin palata asiaan myöhemmin.
kuvien © handepieni.kuvat.fi & kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, luonteen © Lissu T.
virtuaalihevonen, a sim game horse
virtuaalihevonen, a sim game horse
