† Kuollut 17.09.2018, lopetettu jalkavaivojen vuoksi. Kiitos kaikesta kipinäponi ♥
KAAHEEN KIPINÄHERKKÄ
|
suomenhevonen, ori
160cm, vaaleanpunarautias syntynyt 28.02.2017, 23-vuotias ikääntyy satunnaisesti |
rekisterinumero VH17-018-0685
kasvattaja Susiraja omistaja mori-mori (VRL-11325) kenttäpainotteinen, he A / 110cm / CIC1 |
30.07.2018 palkittu YLA2 pistein 25,5 (16+9,5) - 19 (7+12) - 17 - 14 - 4 = 79,5p
20.06.2018 palkittu SLA I pistein 11 (3+2+3+3) + 16 + 25 + 20 + 20 = 92p
15.06.2018 palkittu KRJ III pistein 6,5 + 40 + 0 + 20 + 15 = 81,5p
30.04.2018 palkittu ERJ III pistein 6,5 + 40 + 2 + 20 + 15 = 83,5p
25.04.2018 palkittu KERJ I pistein 5 + 40 + 25 + 21 + 15 = 106p
20.03.2018 palkittu KTK II J-suunnalle pistein 18 + 18 + 17 + 18 = 71p
20.04.2017 palkittu SV II pistein rakenne 9, suku 8, käytöskoe 9 + 5,4, ratsastuskoe 7,3 + 0 = 38,7p
20.06.2018 palkittu SLA I pistein 11 (3+2+3+3) + 16 + 25 + 20 + 20 = 92p
15.06.2018 palkittu KRJ III pistein 6,5 + 40 + 0 + 20 + 15 = 81,5p
30.04.2018 palkittu ERJ III pistein 6,5 + 40 + 2 + 20 + 15 = 83,5p
25.04.2018 palkittu KERJ I pistein 5 + 40 + 25 + 21 + 15 = 106p
20.03.2018 palkittu KTK II J-suunnalle pistein 18 + 18 + 17 + 18 = 71p
20.04.2017 palkittu SV II pistein rakenne 9, suku 8, käytöskoe 9 + 5,4, ratsastuskoe 7,3 + 0 = 38,7p
|
|
|
|
Kaaheen Kipinäherkkä on nimensä mukainen. Ori ei ole ilkeä, arvaamaton tai mitään sellaista, mutta se kiihtyy nollasta sataan nopeasti, ottaa kierroksia hirvittävän herkästi ja reaktiivisuutensa puolesta muistuttaa jotain muuta kuin verkkaisen asiallista kylmäveristä. Haliponiksi Kippanasta ei ole, raudikko ei lääppimisestä perusta, mutta se on melkoinen työmyyrä ja treenikaveri, jos se sopii omaan käteen.
Ole ripeä ja määrätietoinen, niin pärjäät. Kippanan kärsivällisyys karsinassa tai käytävällä seisoskelun suhteen on valitettavan lyhyt, kärsimätön kuopiminen alkaa turhankin nopeasti. Sokeriset sanat, halailut ja paijailut eivät oria kiinnosta (herkut toki kelpaavat aina), hoitotoimenpiteet pois alta ja menoksi. Kippana ei millään muotoa ole kengittäjän lempiasiakas, sillä ori alkaa äkkiä nojailemaan ja kuopimaan, ja komentamisesta huolimatta aloittaa saman show’n pian uudestaan. Klippaamisessa ja muissa pitkäkestoisissa hoitotoimenpiteissä käytetään huulipuristinta, jos Kippana alkaa seilaamaan käytävän laidalta toiselle. Kaikki perushoitotoimet kyllä sujuvat, ori ei arastele mitään – se vain ei haluaisi seistä paikoillaan yhtään pidempään kuin on pakko.
Kippanaa talutetaan orikuolain suussa, sillä etenkin keväisin, tuulisella säällä, kisapaikoilla tms. mokoma saattaa heittäytyä kuuroksi ja alkaa hillumaan. Ravailut, epämääräiset spurtit eteenpäin ja jatkuva huutaminen tulevat turhankin tutuksi tämän orin kanssa. Jämäkällä, rauhallisella ihmisellä joka tietää orin metkut, ei ole ongelmia, kyllä Kippana käsissä pysyy kun käsittelijä on skarppina.
Lastaus sujuu vaivatta, samaten matkustaminen, purkaessa aa olla tarkkana; Kippanalla on ikävä tapa hypätä rampin puolivälistä alas, jos se puretaan turpa edellä. Takaperin purettaessa ori vain jatkaa peruuttamistaan ties kuinka pitkään, ennen kuin pysähtyy (ja lähtee lähes välittömästi eteenpäin, jos käsittelijä ei ole tarkkana).
Kippana kiihtyy nollasta sataan. Kentällä maneesissa maastossa kotona kylässä pellolla puskassa postilaatikoilla. Orin kyllä saa pysymään lapasessa ja suorittamaan, mutta se ei missään nimessä ole aloittelijan tai epävarman ihmisen ratsu – Kippana kyllä vie ratsastajaansa kuin märkää rättiä, jos sille ei tee selväksi, kenen tahtiin mennään.
Helppo A -tasolle asti koulutettu ori on ihan kiva kouluratsu, kun yhteinen sävel löytyy. Ryhdikäs, pitkäaskelinen raudikko ei ole helpoin koota tai pitää koottuna, mutta äärettömän hyvät lisäykset sekä helpot laukanvaihdot vähän kompensoivat. Kippana tylsistyy käynti- ja ravitehtävissä herkästi, laukkatehtävät taas muuttuvat helposti pelkäksi kaahaamiseksi. Orin mielenkiinnon ylläitäminen sekä motivointi on temppu, joka ei aina onnistu, vaikka selässä istuisi kuka tekemässä millaisia sirkustemppuja. Pahimmillaan ori on nuortenkirjojen villi ja kuriton poni, ilman sitä ponia. Parhaimmillaan taas perushyvä kouluhevonen, jonka kanssa joutuu tekemään töitä, mutta tuloksena on (yleensä) tasaisen hyvät radat.
Pienillä esteillä Kippana on joko laiska, vetelä löysimys, joka ei nostele jalkojaan, tai sata lasissa kaahaava avuille kuuro jyrä. Alle 90cm esteillä ori ei oikeastaan edes yritä, metriä lähestyttäessä hommaan tulee joku tolkku sekä toimiva vaihdelaatikko. Sillä Kippana osaa hypätä; hyviä, pyöreitä hyppyjä selkäänsä käyttäen ja jalkojaan kunnolla nostaen, venyen joka ikisen esteen yli oli se miten pitkä tahansa tai lähestyminen miten järkyttävä hyvänsä. Orin kyky kammeta itsensä kunnialla esteen toiselle puolelle epäsopivista askelista tai väärästä ponnistuspaikasta huolimatta on suorastaan ilmiömäinen. Laukkaa pystyy säätelemään, ori kuuntelee esteillä huomattavasti paremmin kuin koulutreenissä. Ponnistuspaikkojen kanssa ei ole orin mielestä niin justiinsa, eikä oikeastaan lähestymistenkään, joten ratsastajan pitää huolehtia niistä. Kippana sentään kieltää, jos hyppy on oikeasti aivan toivoton. Maastoesteillä meno on aivan samanlaista kuin rataesteillä.
Maastoilu on kivaa, kunhan hypätään. Tai mennään edes lujaa. Rauhalliset käyntimaastot ikävystyttävät raudikon kuoliaaksi, ja jos ratsastaja ei ole hereillä, Kippana painelee syömään tai lähtee omaehtoiselle hölkälle, ellei jopa laukalle.
Kisapaikoilla Kippana on se alati kiljuva, pörhistelevä riemuidiootti, joka haluaisi tunkea turpansa muiden takamuksiin tai ihan vähintään kävellä ilman taluttajaansa. Verryttelyissä sama huutelu ja keskittymättömyys jatkuu. Ori vaatii hirvittävän selvät rajat ja kurin, jotta se toimii käsihevosalueella tai radalla. Kyllähän tämänkin kanssa sijoittuu, mutta se vaatii kuuluisaa ”verta, hikeä, kyyneliä” -komboa.
Ole ripeä ja määrätietoinen, niin pärjäät. Kippanan kärsivällisyys karsinassa tai käytävällä seisoskelun suhteen on valitettavan lyhyt, kärsimätön kuopiminen alkaa turhankin nopeasti. Sokeriset sanat, halailut ja paijailut eivät oria kiinnosta (herkut toki kelpaavat aina), hoitotoimenpiteet pois alta ja menoksi. Kippana ei millään muotoa ole kengittäjän lempiasiakas, sillä ori alkaa äkkiä nojailemaan ja kuopimaan, ja komentamisesta huolimatta aloittaa saman show’n pian uudestaan. Klippaamisessa ja muissa pitkäkestoisissa hoitotoimenpiteissä käytetään huulipuristinta, jos Kippana alkaa seilaamaan käytävän laidalta toiselle. Kaikki perushoitotoimet kyllä sujuvat, ori ei arastele mitään – se vain ei haluaisi seistä paikoillaan yhtään pidempään kuin on pakko.
Kippanaa talutetaan orikuolain suussa, sillä etenkin keväisin, tuulisella säällä, kisapaikoilla tms. mokoma saattaa heittäytyä kuuroksi ja alkaa hillumaan. Ravailut, epämääräiset spurtit eteenpäin ja jatkuva huutaminen tulevat turhankin tutuksi tämän orin kanssa. Jämäkällä, rauhallisella ihmisellä joka tietää orin metkut, ei ole ongelmia, kyllä Kippana käsissä pysyy kun käsittelijä on skarppina.
Lastaus sujuu vaivatta, samaten matkustaminen, purkaessa aa olla tarkkana; Kippanalla on ikävä tapa hypätä rampin puolivälistä alas, jos se puretaan turpa edellä. Takaperin purettaessa ori vain jatkaa peruuttamistaan ties kuinka pitkään, ennen kuin pysähtyy (ja lähtee lähes välittömästi eteenpäin, jos käsittelijä ei ole tarkkana).
Kippana kiihtyy nollasta sataan. Kentällä maneesissa maastossa kotona kylässä pellolla puskassa postilaatikoilla. Orin kyllä saa pysymään lapasessa ja suorittamaan, mutta se ei missään nimessä ole aloittelijan tai epävarman ihmisen ratsu – Kippana kyllä vie ratsastajaansa kuin märkää rättiä, jos sille ei tee selväksi, kenen tahtiin mennään.
Helppo A -tasolle asti koulutettu ori on ihan kiva kouluratsu, kun yhteinen sävel löytyy. Ryhdikäs, pitkäaskelinen raudikko ei ole helpoin koota tai pitää koottuna, mutta äärettömän hyvät lisäykset sekä helpot laukanvaihdot vähän kompensoivat. Kippana tylsistyy käynti- ja ravitehtävissä herkästi, laukkatehtävät taas muuttuvat helposti pelkäksi kaahaamiseksi. Orin mielenkiinnon ylläitäminen sekä motivointi on temppu, joka ei aina onnistu, vaikka selässä istuisi kuka tekemässä millaisia sirkustemppuja. Pahimmillaan ori on nuortenkirjojen villi ja kuriton poni, ilman sitä ponia. Parhaimmillaan taas perushyvä kouluhevonen, jonka kanssa joutuu tekemään töitä, mutta tuloksena on (yleensä) tasaisen hyvät radat.
Pienillä esteillä Kippana on joko laiska, vetelä löysimys, joka ei nostele jalkojaan, tai sata lasissa kaahaava avuille kuuro jyrä. Alle 90cm esteillä ori ei oikeastaan edes yritä, metriä lähestyttäessä hommaan tulee joku tolkku sekä toimiva vaihdelaatikko. Sillä Kippana osaa hypätä; hyviä, pyöreitä hyppyjä selkäänsä käyttäen ja jalkojaan kunnolla nostaen, venyen joka ikisen esteen yli oli se miten pitkä tahansa tai lähestyminen miten järkyttävä hyvänsä. Orin kyky kammeta itsensä kunnialla esteen toiselle puolelle epäsopivista askelista tai väärästä ponnistuspaikasta huolimatta on suorastaan ilmiömäinen. Laukkaa pystyy säätelemään, ori kuuntelee esteillä huomattavasti paremmin kuin koulutreenissä. Ponnistuspaikkojen kanssa ei ole orin mielestä niin justiinsa, eikä oikeastaan lähestymistenkään, joten ratsastajan pitää huolehtia niistä. Kippana sentään kieltää, jos hyppy on oikeasti aivan toivoton. Maastoesteillä meno on aivan samanlaista kuin rataesteillä.
Maastoilu on kivaa, kunhan hypätään. Tai mennään edes lujaa. Rauhalliset käyntimaastot ikävystyttävät raudikon kuoliaaksi, ja jos ratsastaja ei ole hereillä, Kippana painelee syömään tai lähtee omaehtoiselle hölkälle, ellei jopa laukalle.
Kisapaikoilla Kippana on se alati kiljuva, pörhistelevä riemuidiootti, joka haluaisi tunkea turpansa muiden takamuksiin tai ihan vähintään kävellä ilman taluttajaansa. Verryttelyissä sama huutelu ja keskittymättömyys jatkuu. Ori vaatii hirvittävän selvät rajat ja kurin, jotta se toimii käsihevosalueella tai radalla. Kyllähän tämänkin kanssa sijoittuu, mutta se vaatii kuuluisaa ”verta, hikeä, kyyneliä” -komboa.
SUKUTAULU
| i. Ch Nornaliekki KTK II, SLA I, KERJ I sh, 160cm, rt |
ii. Noenhehku evm sh, 160cm, vrt |
iii. Hurjahorha evm sh, 161cm, trt |
| iie. Tuhkaksi evm sh, 156cm, vrt |
||
| ie. Huumantuoja evm sh, 161cm, trt |
iei. Tuulenkantaja evm sh, 163cm, prt |
|
| iee. Hurmahilla evm sh, 155cm, m |
||
| e. VIR MVA Ch Hiimuisen Ihana KTK II, SLA I*, KERJ I sh, 158cm, vrt |
ei. Reposhukka evm sh, 156cm, sysrt |
eii. Kettu Teukaroija evm sh, 159cm, rt |
| eie. Tättähäärä evm sh, 158cm, prt |
||
| ee. Hilmu Hanki evm sh, 156cm, vrt |
eei. Pieni Hukkapala evm sph, 146cm, prt |
|
| eee. Yötiira evm sh, 155cm, m |
JÄLKELÄISET
01.04.2018 sh-t. Jeilin Kipinäkehrä (e. Tuulenpesän Kehrälintu) om. VRL-11247
23.03.2018 sh-t. Hiiveen Hiano (e. Kielletään Kekri) om. VRL-10480
05.03.2018 sh-t. Vuornan Kipinäkirsu (e. Kärmeniemen Pärlsmyg) om. VRL-11284
07.01.2018 sh-o. Hallakahakka (e. Koistilan Hallakka) om. VRL-11325
14.12.2017 sh-o. Tunnepalo (e. Vieno Viettelys) om. VRL-11325
23.03.2018 sh-t. Hiiveen Hiano (e. Kielletään Kekri) om. VRL-10480
05.03.2018 sh-t. Vuornan Kipinäkirsu (e. Kärmeniemen Pärlsmyg) om. VRL-11284
07.01.2018 sh-o. Hallakahakka (e. Koistilan Hallakka) om. VRL-11325
14.12.2017 sh-o. Tunnepalo (e. Vieno Viettelys) om. VRL-11325
KILPAILUKALENTERI
|
KRJ 40 sijoitusta
06.03.2018 Rustvalla he A 05/30 06.03.2018 Rustvalla he A 05/30 04.03.2018 Brunnby he B 05/30 04.03.2018 Brunnby he B 02/30 03.03.2018 Rustvalla he A 02/30 03.03.2018 Brunnby he B 03/30 02.03.2018 Brunnby he B 02/30 29.05.2017 Huvitutti he A 04/50 27.05.2017 Huvitutti he A 03/50 22.05.2017 Huvitutti he A 02/50 22.05.2017 Huvitutti he A 01/50 20.05.2017 Teilikorpi he A 04/40 20.05.2017 Claridge Stud he A 05/30 20.05.2017 Jukola he A 04/40 19.05.2017 Huvitutti he A 07/50 19.05.2017 Teilikorpi he A 01/40 18.05.2017 Teilikorpi he A 05/40 18.05.2017 Jukola he A 02/40 18.05.2017 Hervanta he B 02/30 17.05.2017 Koistila he A 02/30 17.05.2017 Hervanta he A 01/30 16.05.2017 Teilikorpi he A 06/40 14.05.2017 Teilikorpi he A 05/40 14.05.2017 Teilikorpi he A 04/40 13.05.2017 Huvitutti he A 05/50 12.05.2017 Huvitutti he A 02/50 12.05.2017 Huvitutti he A 02/50 12.05.2017 Hervanta he B 05/30 09.05.2017 Hervanta he A 03/30 07.05.2017 Koistila he B 02/30 07.05.2017 Koistila he B 01/30 05.05.2017 Hervanta he B 01/30 05.05.2017 Ricota he B 01/30 03.05.2017 Hervanta he B 02/30 28.04.2017 Bellgrove he B 04/50 24.04.2017 Bellgrove he B 03/50 21.04.2017 Bellgrove he B 03/50 20.04.2017 Walcott Shetlands he A 05/28 19.04.2017 Bellgrove he B 04/50 16.04.2017 Bellgrove he B 03/50 |
ERJ 40 sijoitusta
07.05.2017 Turmeltaja 100cm 02/30 06.05.2017 Turmeltaja 100cm 03/30 04.05.2017 Turmeltaja 100cm 03/30 03.05.2017 Turmeltaja 100cm 05/30 03.05.2017 Turmeltaja 100cm 04/30 30.04.2017 Turmeltaja 100cm 01/30 30.04.2017 Colorblind 110cm 04/30 30.04.2017 Hukkapuro 100cm 05/30 29.04.2017 Hukkapuro 100cm 04/30 29.04.2017 Wolf 100cm 01/30 28.04.2017 Colorblind 110cm 05/30 28.04.2017 Colorblind 110cm 03/30 28.04.2017 Teilikorpi 110cm 05/40 28.04.2017 Teilikorpi 110cm 06/40 28.04.2017 Hukkapuro 100cm 05/30 27.04.2017 Turmeltaja 100cm 01/30 26.04.2017 Wolf Sporthorses 100cm 05/30 25.04.2017 Wolf Sporthorses 100cm 03/30 25.04.2017 Hukkapuro 100cm 03/30 25.04.2017 Hukkapuro 100cm 04/30 24.04.2017 Hukkapuro 100cm 05/30 24.04.2017 Hukkapuro 100cm 05/30 22.04.2017 Colorblind 110cm 01/30 21.04.2017 Colorblind 110cm 01/30 21.04.2017 Hukkapuro 100cm 02/30 19.04.2017 Teilikorpi 110cm 01/40 19.04.2017 Wolf Sporthorses 100cm 01/30 18.04.2017 Colorblind 110cm 01/30 16.04.2017 Wolf Sporthorses 100cm 05/30 15.04.2017 Teilikorpi 110cm 06/40 15.04.2017 Colorblind 110cm 01/30 14.04.2017 Colorblind 110cm 02/30 14.04.2017 Hukkapuro 100cm 04/30 14.04.2017 Teilikorpi 110cm 05/40 14.04.2017 KK Lapland 100cm 01/30 13.04.2017 KK Lapland 100cm 03/30 13.04.2017 Colorblind 110cm 04/30 13.04.2017 Wolf Sporthorses 100cm 04/30 11.04.2017 Wolf Sporthorses 100cm 05/30 11.04.2017 Wolf Sporthorses 100cm 03/30 |
KERJ 40 sijoitusta
09.03.2018 Raatteen Sht helppo 05/30 29.05.2017 Swift Stud CIC1 03/30 26.05.2017 Swift Stud CIC1 03/30 25.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 04/37 24.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 05/37 24.05.2017 Puzzle Rebellion CIC1 04/30 23.05.2017 Puzzle Rebellion CIC1 05/30 23.05.2017 Swift Stud CIC1 02/30 21.05.2017 Swift Stud CIC1 03/30 21.05.2017 Hunajamäki CIC1 03/30 19.05.2017 Zurück CIC1 04/30 16.06.2017 Huvitutti CIC1 02/37 16.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 02/37 15.05.2017 Hunajamäki CIC1 04/30 14.05.2017 Mörkövaara CIC1 03/30 12.05.2017 Ribcage's Wbs CIC1 01/16 12.05.2017 Puzzle Rebellion CIC1 03/30 11.05.2017 Silverlode CIC1 05/30 11.05.2017 KK Weldon CIC1 02/30 10.05.2017 Hunajamäki CIC1 05/30 10.05.2017 Zurück CIC1 04/30 10.05.2017 Hengenvaara CIC1 03/31 07.05.2017 Puzzle Rebellion CIC1 02/30 07.05.2017 KK Weldon CIC1 01/30 05.05.2017 Hunajamäki CIC1 03/30 05.05.2017 Zurück CIC1 03/30 04.05.2017 Kärmeniemi CIC1 01/61 03.05.2017 Hengenvaara CIC1 04/31 02.05.2017 KK Weldon CIC1 01/30 02.05.2017 Silverlode CIC1 03/30 01.05.2017 Kärmeniemi CIC1 01/61 26.04.2017 Hukkapuro CIC1 05/30 23.04.2017 Hukkapuro CIC1 01/30 23.04.2017 Zurück CIC1 05/30 22.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 02/30 21.04.2017 Hervanta helppo 03/30 19.04.2017 Stratocaster CIC1 01/21 11.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 05/30 11.04.2017 Hukkapuro CIC1 03/30 08.04.2017 Le Lavoie CIC1 02/24 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
15.05.2018 päiväkirjamerkintä 212s, kirjoittanut Lissu T.
”Sähän palat halusta juoksuttaa Kippanan.” Pudistelin päätäni epäuskoinen hymy huulillani; olisihan se pitänyt arvata, että mori-morin ”viaton” kutsu kahville ei ollut aivan niin viaton. Ja minä kun vielä toin mansikkakermakakun mukanani!
”Kai minä palan”, totesin, hörppäsin kahvini loppuun ja lähdin hakemaan Kippanaa sisälle.
Orin hoitaminen ja valmiiksi laittaminen ei kauaa kestänyt. Kentälle kävellessämme toivoin, että yllättävät toukohelteet olisivat vähän vaikuttaneet Kippanan menohaluihin; hullun lailla narun nokassa koikkaloikkiva hevonen oli se vihoviimeinen asia, jota kaipasin tälle päivää.
Käynti ihan OK, ei mitään ongelmia, Kippana käveli kuten kuuluikin. Ravissa ori vähän kiihdytteli tai kulki tikuttavaa Singerravia, mutta kyllä ori malttoi ravata nätistikin pitkänä makkarana, kun sitä pyysin.
Mutta se laukka. Voi hyvänen aika sitä laukkaa. Pyytäessäni Kippanalta ensimmäisen kerran laukkaa ori lähti kuin tykin suusta sellaiseen pukkirallitteluun, etten vieläkään tiedä, miten mokoman pukkikoneen ei onnistunut kiskaista minua kumoon. Annoin Kippanan vetää sen kolme-neljä kierrosta hillitöntä rallia, kunnes pyysin sitä hidastamaan. Ilmeisesti läsipää oli onnistunut purkamaan ylimääräiset pöllöenergiansa, sillä enempää pukkeja ei näkynyt. Raudikko laukkasi ja ravasi niin nätisti ja ongelmitta ettei olisi uskonut, millaisia valtavia rodeoloikkia herra oli hetki sitten ottanut. Ei siinä, ilmeisesti ei ole isompia jumeja missään, kun kärsi hyppiä kuin heikkopäinen kintut joka suuntaan sojottaen.
Tarhassa Kippana piehtaroi pitkään ja antaumuksella pyörähtäen kyljeltä toiselle useamman kerran. Ilmeisesti oli ollut hyvät rallit.
13.05.2018 päiväkirjamerkintä 154s, kirjoittanut omistaja
Viimeaikoina Kippanan kanssa on lähinnä maastoiltu. Ja maastoiltu. Ja maastoiltu vielä vähän lisää. Kunnon treenaaminen on jäänyt orin kanssa todella vähälle ja raudikko onkin saanut nauttia syksystä saakka leppoisista eläkepäivistä. Tai leppoisista ja leppoisista. Tänä keväänä Kippanan paratiisi tuhottiin, kun ori laskettiin samalle laitumelle seitsemän parivuotiaan miehenalun sekä parin muun vanhemman orin kanssa. Koska oletus oli, että Kippanan edustaessa tallin senioriosastoa se pitäisi jonkinlaista kuria nuorisolle, mutta ei, aina ensimmäisenä vetämässä pukkirallia ja hyppimässä langoista yli... Ehkä tämä pitäisi ottaa jonkinlaisena protestina?
Asiaan! Koska sää oli tänään vähintäänkin upeamahtavalämminsuorastaankuuma, suuntasimme jälleen maastoon. Ilman satulaa Kippanan kanssa ei vieläkään uskalla maastoilla, mokomakin sinkoilija, mutta onneksemme on olemassa niinkin hieno keksintö kuin vikellysvyö jalustimilla!
Tänään Kippana oli kuitenkin yllättävän... laama. Luultavasti plusasteista (tai lähinnä niiden määrästä) johtuen. Käytiin kiertämässä reilun viiden kilometrin peruslenkki kävelle ja ravaillen, tallille palattuamme Kippana pääsi pesun kautta takaisin laitumelle. Ja meni suoraan piehtaroimaan, tottakai. Siihen laitumen kuraisimpaan kohtaan, tottakai. Voi Kippana ♥
25.03.2017 estevalmennus 357s, valmensi Lissu T.
"..ja jos nyt millään viitsisit vähän käyttää sitä raippaa kun se sulla on mukana, että Kippana nostais kinttujaan. Pieni este ei ole mikään tekosyy jalkojen roikotteluun tai yleiseen löysäilyyn." morin ja Kippanan yhteispeli ei toistaiseksi ollut vakuuttanut. Sileäverkka käynnissä ja ravissa oli ollut vastahakoista venkoilua (siis hevosen puolelta), laukassa raudikko oli virkustunut ja toiminut pätkittäin oikein hyvin. Nämä verkkahypyt palauttivat löysän venkoilun; ori ponnisti vähän mistä sattui (jos ponnisti..), ei nostanut jalkojaan eikä tehnyt oikein mitään muutakaan. 60cm ristikko ja pysty eivät selkeästi inspiroineet.
"Nyt kunnon laukka, ja sinä päätät ponnistuspaikan. Ja anna sillä raipalla merkki, että Kippana kans hyppää, eikä vain löysäile." Vaati vielä pari yritystä, että orista sai irti edes sen yhden kelvollisen hypyn.
Ratsukon harmiksi tänään ei hypätty korkeutta. Ristikolta matka jatkui 65cm korkealle kolmen esteen innarille, siitä viiden esteen innarille, jossa toinen ja neljäs este olivat 75cm korkeat, muut 60cm. Olin vakaasti päättänyt laittaa kasvattini tekemään vähän töitä myös pienemmillä esteillä.
Kippana vain oli eri mieltä. Ensimmäinen kerta kolmen esteen innarilla oli farssi; aivan liian aikaisin lähtenyt löysä hyppy ensimmäiselle esteelle, totaalinen askelkuvioiden sekoaminen ja kahden jälkimmäisen esteen mukana keilaaminen puolivillaisten hyppy-yritysten kautta. mori keikahti keilanumeron loppuvaiheessa orin kaulalle. Korjattuani innarin ratsukko suoritti sen uusiksi, ja itse asiassa melko hyvin; mori oli niin totaalisen tympääntynyt Kippanan löysäilyyn, että näytti ihan nostavan orinsa esteiden yli. Kolmas kerta sujui samoissa päättäväisissä merkeissä. Viiden esteen innarisarjalla Kippanaa ei enää tarvinnut väkisin puskea hyppäämään; ori oli hoksannut morin olevan tosissaan. Hypyistä puuttui se paras terä, ja Kippana roikotti yhä jalkojaan, mutta ainakaan raudikko ei enää keilannut esteitä.
Innareiden jälkeen hypytin vielä kolmen laukka-askeleen suhteutettua väliä, pysty – okseri, molemmat 75cm. Kippanan mielestä ihan liian pieniä esteitä. Löysä laukka ja löysät hypyt uhkasivat tehdä paluuta, mutta mori pysyi skarppina ja päättäväisenä pakottaen ratsunsa tekemään vähän töitä. Muutamaa puominkolautusta lukuun ottamatta suhteutettu väli sujui ihan kelvollisesti; laukka-askelia oli se kolme, ponnistuspaikat olivat kohdillaan, hyppytekniikka kelvollinen (Kippana olisi saanut käyttää kroppaansa paremmin ja nostaa niitä kinttujaan).
"Tiedät itsekin, mitä tehdä; lisää pikkuesteitä. Hirveästi lisää. Innaritreeniä ja vaikka tosi tekninen, mutta matala rata – Kippanan pitää tehdä töitä, oli estekorkeus mikä tahansa. Loppuverkkaa itsenäisesti – ja katsokin, että se liikkuu, eikä vain valu eteenpäin!"
04.04.2017 päiväkirjamerkintä 265s, kasvattaja muistelee, kirjoittanut Lissu T.
Susirajan kuvagalleriaa katsellessani silmiini osui Muijan kuvia, joukossa vino pino kuvia siitä ja Kippanasta. Jestas, millainen pieni riiviö sekin ori oli pikkuvarsana! Eikä mikään kiiltokuvapoju nykyäänkään, nimim. kisoissa nähnyt ja omistajalta palautetta saanut..
Kippana oli alusta asti äärettömän rohkea, vahvatahtoinen varsa, joka ei paljoa emän turvaa kaivannut tutkaillessaan suurta varsalaidunta. Ori oli ensimmäisten joukossa tekemässä tuttavuutta muihin varsoihin sekä niiden emiin, Muija oli yleensä se, jolla tuli ikävä poikaansa, ei toisin päin. Päitsiin raudikko tottui hetkessä, samaten kaikkeen muuhun käsittelyyn, vaikka se kovasti koettikin komentaa ja uhitella jo pikkuvarsana. Kippanalle oli kamalan vaikea hyväksyä, ettei se ollutkaan pomo, vaan ihminen oli. Samaa näkyi varsalaitumella, ori otti heti nokkiinsa, kun emä tai joku muu komensi – sitä kiukkupukkilaukkaa, jota Kippana veti pitkin laidunta!
Käytöskoulua hankaloitti herran lyhyt pinna sekä vahva tahto. Jalkojen nostelun ori oppi nopeasti, paikoillaan seisominen oli hankalampi juttu. Loimia ori ei kummastellut ollenkaan, mutta heti, kun silmä vältti, se oli repimässä solkia ja hajottamassa loimia muutenkin. Hampaita piti muutenkin testata ihan joka paikkaan, useammankin kerran, ennen kuin Kippana suvaitsi uskoa, ettei hampaita sovi kokeilla joka paikkaan.
Orista on rakennekuvia useamman kuukauden ajalta, seisonta näkyy muuttuneen hirveämmäksi kerta toisensa jälkeen. Paikoillaan seisominen ei koskaan ole ollut Kippanan vahvuus, että onnea näyttelyihin, jos meinaat käydä. Meillä Susirajassa Kippana ehti aloittaa juoksutuksen ja näyttelytreenin alkeet, ennen kuin ori matkasi sinulle, ja pipariksihan ne menivät. Kun ei kiinnosta eikä huvita, rallittaminen on hauskempaa, ja niin edelleen.
Mitä Kippanaa on kisoissa nähnyt, se on komistunut, liikkeetkin ovat parantuneet (vaikka ei se varsalaidunralli missään nimessä pahalta näyttänyt!). Toivon mukaan kisauranne lähtee kunnolla käyntiin, ties vaikka poika kerkeäisi peittoamaan isäukkonsa kenttäradoilla!
”Sähän palat halusta juoksuttaa Kippanan.” Pudistelin päätäni epäuskoinen hymy huulillani; olisihan se pitänyt arvata, että mori-morin ”viaton” kutsu kahville ei ollut aivan niin viaton. Ja minä kun vielä toin mansikkakermakakun mukanani!
”Kai minä palan”, totesin, hörppäsin kahvini loppuun ja lähdin hakemaan Kippanaa sisälle.
Orin hoitaminen ja valmiiksi laittaminen ei kauaa kestänyt. Kentälle kävellessämme toivoin, että yllättävät toukohelteet olisivat vähän vaikuttaneet Kippanan menohaluihin; hullun lailla narun nokassa koikkaloikkiva hevonen oli se vihoviimeinen asia, jota kaipasin tälle päivää.
Käynti ihan OK, ei mitään ongelmia, Kippana käveli kuten kuuluikin. Ravissa ori vähän kiihdytteli tai kulki tikuttavaa Singerravia, mutta kyllä ori malttoi ravata nätistikin pitkänä makkarana, kun sitä pyysin.
Mutta se laukka. Voi hyvänen aika sitä laukkaa. Pyytäessäni Kippanalta ensimmäisen kerran laukkaa ori lähti kuin tykin suusta sellaiseen pukkirallitteluun, etten vieläkään tiedä, miten mokoman pukkikoneen ei onnistunut kiskaista minua kumoon. Annoin Kippanan vetää sen kolme-neljä kierrosta hillitöntä rallia, kunnes pyysin sitä hidastamaan. Ilmeisesti läsipää oli onnistunut purkamaan ylimääräiset pöllöenergiansa, sillä enempää pukkeja ei näkynyt. Raudikko laukkasi ja ravasi niin nätisti ja ongelmitta ettei olisi uskonut, millaisia valtavia rodeoloikkia herra oli hetki sitten ottanut. Ei siinä, ilmeisesti ei ole isompia jumeja missään, kun kärsi hyppiä kuin heikkopäinen kintut joka suuntaan sojottaen.
Tarhassa Kippana piehtaroi pitkään ja antaumuksella pyörähtäen kyljeltä toiselle useamman kerran. Ilmeisesti oli ollut hyvät rallit.
13.05.2018 päiväkirjamerkintä 154s, kirjoittanut omistaja
Viimeaikoina Kippanan kanssa on lähinnä maastoiltu. Ja maastoiltu. Ja maastoiltu vielä vähän lisää. Kunnon treenaaminen on jäänyt orin kanssa todella vähälle ja raudikko onkin saanut nauttia syksystä saakka leppoisista eläkepäivistä. Tai leppoisista ja leppoisista. Tänä keväänä Kippanan paratiisi tuhottiin, kun ori laskettiin samalle laitumelle seitsemän parivuotiaan miehenalun sekä parin muun vanhemman orin kanssa. Koska oletus oli, että Kippanan edustaessa tallin senioriosastoa se pitäisi jonkinlaista kuria nuorisolle, mutta ei, aina ensimmäisenä vetämässä pukkirallia ja hyppimässä langoista yli... Ehkä tämä pitäisi ottaa jonkinlaisena protestina?
Asiaan! Koska sää oli tänään vähintäänkin upeamahtavalämminsuorastaankuuma, suuntasimme jälleen maastoon. Ilman satulaa Kippanan kanssa ei vieläkään uskalla maastoilla, mokomakin sinkoilija, mutta onneksemme on olemassa niinkin hieno keksintö kuin vikellysvyö jalustimilla!
Tänään Kippana oli kuitenkin yllättävän... laama. Luultavasti plusasteista (tai lähinnä niiden määrästä) johtuen. Käytiin kiertämässä reilun viiden kilometrin peruslenkki kävelle ja ravaillen, tallille palattuamme Kippana pääsi pesun kautta takaisin laitumelle. Ja meni suoraan piehtaroimaan, tottakai. Siihen laitumen kuraisimpaan kohtaan, tottakai. Voi Kippana ♥
25.03.2017 estevalmennus 357s, valmensi Lissu T.
"..ja jos nyt millään viitsisit vähän käyttää sitä raippaa kun se sulla on mukana, että Kippana nostais kinttujaan. Pieni este ei ole mikään tekosyy jalkojen roikotteluun tai yleiseen löysäilyyn." morin ja Kippanan yhteispeli ei toistaiseksi ollut vakuuttanut. Sileäverkka käynnissä ja ravissa oli ollut vastahakoista venkoilua (siis hevosen puolelta), laukassa raudikko oli virkustunut ja toiminut pätkittäin oikein hyvin. Nämä verkkahypyt palauttivat löysän venkoilun; ori ponnisti vähän mistä sattui (jos ponnisti..), ei nostanut jalkojaan eikä tehnyt oikein mitään muutakaan. 60cm ristikko ja pysty eivät selkeästi inspiroineet.
"Nyt kunnon laukka, ja sinä päätät ponnistuspaikan. Ja anna sillä raipalla merkki, että Kippana kans hyppää, eikä vain löysäile." Vaati vielä pari yritystä, että orista sai irti edes sen yhden kelvollisen hypyn.
Ratsukon harmiksi tänään ei hypätty korkeutta. Ristikolta matka jatkui 65cm korkealle kolmen esteen innarille, siitä viiden esteen innarille, jossa toinen ja neljäs este olivat 75cm korkeat, muut 60cm. Olin vakaasti päättänyt laittaa kasvattini tekemään vähän töitä myös pienemmillä esteillä.
Kippana vain oli eri mieltä. Ensimmäinen kerta kolmen esteen innarilla oli farssi; aivan liian aikaisin lähtenyt löysä hyppy ensimmäiselle esteelle, totaalinen askelkuvioiden sekoaminen ja kahden jälkimmäisen esteen mukana keilaaminen puolivillaisten hyppy-yritysten kautta. mori keikahti keilanumeron loppuvaiheessa orin kaulalle. Korjattuani innarin ratsukko suoritti sen uusiksi, ja itse asiassa melko hyvin; mori oli niin totaalisen tympääntynyt Kippanan löysäilyyn, että näytti ihan nostavan orinsa esteiden yli. Kolmas kerta sujui samoissa päättäväisissä merkeissä. Viiden esteen innarisarjalla Kippanaa ei enää tarvinnut väkisin puskea hyppäämään; ori oli hoksannut morin olevan tosissaan. Hypyistä puuttui se paras terä, ja Kippana roikotti yhä jalkojaan, mutta ainakaan raudikko ei enää keilannut esteitä.
Innareiden jälkeen hypytin vielä kolmen laukka-askeleen suhteutettua väliä, pysty – okseri, molemmat 75cm. Kippanan mielestä ihan liian pieniä esteitä. Löysä laukka ja löysät hypyt uhkasivat tehdä paluuta, mutta mori pysyi skarppina ja päättäväisenä pakottaen ratsunsa tekemään vähän töitä. Muutamaa puominkolautusta lukuun ottamatta suhteutettu väli sujui ihan kelvollisesti; laukka-askelia oli se kolme, ponnistuspaikat olivat kohdillaan, hyppytekniikka kelvollinen (Kippana olisi saanut käyttää kroppaansa paremmin ja nostaa niitä kinttujaan).
"Tiedät itsekin, mitä tehdä; lisää pikkuesteitä. Hirveästi lisää. Innaritreeniä ja vaikka tosi tekninen, mutta matala rata – Kippanan pitää tehdä töitä, oli estekorkeus mikä tahansa. Loppuverkkaa itsenäisesti – ja katsokin, että se liikkuu, eikä vain valu eteenpäin!"
04.04.2017 päiväkirjamerkintä 265s, kasvattaja muistelee, kirjoittanut Lissu T.
Susirajan kuvagalleriaa katsellessani silmiini osui Muijan kuvia, joukossa vino pino kuvia siitä ja Kippanasta. Jestas, millainen pieni riiviö sekin ori oli pikkuvarsana! Eikä mikään kiiltokuvapoju nykyäänkään, nimim. kisoissa nähnyt ja omistajalta palautetta saanut..
Kippana oli alusta asti äärettömän rohkea, vahvatahtoinen varsa, joka ei paljoa emän turvaa kaivannut tutkaillessaan suurta varsalaidunta. Ori oli ensimmäisten joukossa tekemässä tuttavuutta muihin varsoihin sekä niiden emiin, Muija oli yleensä se, jolla tuli ikävä poikaansa, ei toisin päin. Päitsiin raudikko tottui hetkessä, samaten kaikkeen muuhun käsittelyyn, vaikka se kovasti koettikin komentaa ja uhitella jo pikkuvarsana. Kippanalle oli kamalan vaikea hyväksyä, ettei se ollutkaan pomo, vaan ihminen oli. Samaa näkyi varsalaitumella, ori otti heti nokkiinsa, kun emä tai joku muu komensi – sitä kiukkupukkilaukkaa, jota Kippana veti pitkin laidunta!
Käytöskoulua hankaloitti herran lyhyt pinna sekä vahva tahto. Jalkojen nostelun ori oppi nopeasti, paikoillaan seisominen oli hankalampi juttu. Loimia ori ei kummastellut ollenkaan, mutta heti, kun silmä vältti, se oli repimässä solkia ja hajottamassa loimia muutenkin. Hampaita piti muutenkin testata ihan joka paikkaan, useammankin kerran, ennen kuin Kippana suvaitsi uskoa, ettei hampaita sovi kokeilla joka paikkaan.
Orista on rakennekuvia useamman kuukauden ajalta, seisonta näkyy muuttuneen hirveämmäksi kerta toisensa jälkeen. Paikoillaan seisominen ei koskaan ole ollut Kippanan vahvuus, että onnea näyttelyihin, jos meinaat käydä. Meillä Susirajassa Kippana ehti aloittaa juoksutuksen ja näyttelytreenin alkeet, ennen kuin ori matkasi sinulle, ja pipariksihan ne menivät. Kun ei kiinnosta eikä huvita, rallittaminen on hauskempaa, ja niin edelleen.
Mitä Kippanaa on kisoissa nähnyt, se on komistunut, liikkeetkin ovat parantuneet (vaikka ei se varsalaidunralli missään nimessä pahalta näyttänyt!). Toivon mukaan kisauranne lähtee kunnolla käyntiin, ties vaikka poika kerkeäisi peittoamaan isäukkonsa kenttäradoilla!
kuvien © handepieni.kuvat.fi, luonteen © Lissu T.
virtuaalihevonen, a sim game horse
virtuaalihevonen, a sim game horse
