HIRRENHILJAA
suomenhevonen, tamma
157cm, ruunikko syntynyt 14.02.2017, 14-vuotias ikääntyy satunnaisesti |
rekisterinumero VH17-018-0618
kasvattaja Susiraja omistaja mori-mori (VRL-11325) kenttäpainotteinen, he A / 110cm / CIC1 |
31.12.2018 palkittu ERJ II pistein 8,5 + 40 + 9,75 + 20 + 15 = 93,25p
25.11.2018 palkittu KERJ I pistein 9 - 39 - 23,5 - 20 - 15 =106,5p
20.08.2018 palkittu KTK I R-suunnalle pistein 20 + 20 + 20 + 20 = 80p
18.03.2018 myönnetty Virtuaalinen muotovalio-arvonimi
10.01.2018 myönnetty Champion-arvonimi
20.05.2017 palkittu SV II pistein rakenne 6,8, suku 10, käytöskoe 9 + 6,4, ratsastuskoe 7,7 + 0, luonne 18 = 57,9p
25.11.2018 palkittu KERJ I pistein 9 - 39 - 23,5 - 20 - 15 =106,5p
20.08.2018 palkittu KTK I R-suunnalle pistein 20 + 20 + 20 + 20 = 80p
18.03.2018 myönnetty Virtuaalinen muotovalio-arvonimi
10.01.2018 myönnetty Champion-arvonimi
20.05.2017 palkittu SV II pistein rakenne 6,8, suku 10, käytöskoe 9 + 6,4, ratsastuskoe 7,7 + 0, luonne 18 = 57,9p
Hilma on aina ollut hyvä, järkevä käsiteltävä, joka tilanteessa toimiva hevonen. Tamma muistuttaa aika paljon emäänsä – onneksi isän luonne ei periytynyt. Mikään haliponi Hilma ei ole, turhat lääppimiset sekä pitkäkestoiset puunaussessiot eivät ole sen mieleen, eikä tamma erityisemmin välitä lapsistakaan (hoitajina tai ratsastajina). Sen suurempaa vikaa ruunikossa ei sitten olekaan, Hilma on melko mainio paketti niin käsiteltävyytensä kuin ratsastettavuutensa osalta.
Halailut tai ylipitkät hoitotuokiot eivät ole Hilmaa varten. Kaikkein tyytyväisin hevonen on, kun sen kanssa tehdään mitä täytyy, ja sitten se saa olla rauhassa tai lähdetään töihin. Rapsutuksilla tai ruoalla lahjominen ei toimi, paitsi sokeripaloilla, niihin tamma on ihan hulluna. Hilma on hyvin simppeli hoidokki, sille käy kaikki, se ei kiukuttele tai osoita mieltään silloinkaan, kun ei tykkää jostain (korviin koskeminen, rokotukset/verikokeet, hampaiden raspaus). Tamman kanssa ei ole koskaan tarvinnut huulipuristinta, äänellä komentaminen on riittänyt niinä harvoina kertoina, kun ruunikko nuorena kokeili, onko pakko. Nykyään Hilma on konkari joka asian suhteen, ja päätyykin usein koekaniiniksi kun uusi ihminen opettelee klippaamaan tai vastaavaa. Eläinlääkäri ja kengittäjä kehuvat aina, miten fiksu tamma Hilma onkaan. Lapsista tamma ei välitä, joskin senkin huomaa lähinnä nyrpeästä ilmeestä; Hilma käyttäytyy hyvin, vaikka sitä kiskoisi hännästä.
Hitaat kävelijät ärsyttävät Hilmaa, tamma itse kävelee melko ripeää vauhtia eikä tykkää madella, vielä vähemmän odotella juoruamaan jäänyttä taluttajaa. Tamma ei hipsi omille teilleen, koeta kiilata, ryntää porteista sisään tai ulos tai tee muutakaan ei-toivottua. Säikkyessäänkin Hilma yleensä säpsähtelee, tasan kerran tamma on säikähtänyt niin, että kiskaisi itsensä irti, ja silloinkin ruunikko vain peruutti jokusen askeleen jääden sitten hölmistyneenä tuijottamaan taluttajaansa. Sellainen hurjimus ja karkuri.
Koppiin/rekkaan Hilma menee mukisematta, ulos tullaan yhtä nätisti ja matkan aikana käyttäydytään siivosta, oltiin kyydissä yksin tai kaverin kanssa. Vaikka matkakumppani olisi millainen rymyeetu, Hilma ei lähde ryskäämiseen mukaan. Tästä syystä tammaa käytetään nuorten hevosten matkakumppanina; toivon kovasti, että fiksu matkustaja näyttää nuorisolle mallia siitä, miten ollaan, vaikka liikenne matelee tai risteysalueella odotetaan hetki jos toinenkin.
Teräväpäinen, työintoinen Hilma oli suorastaan naurettavan helppo opettaa ratsuksi, ja uuden oppiminen sujuu Hilmalta muutenkin kuin tanssi. Helppo A -tasoinen suomineiti hallitsee joitakin vaativan tason liikkeitä, pienellä treenillä vaativa B sujuisi varmasti kokonaisina ratoina. Tamma kanta itsensä hyvin ja liikkuu tahdikkain, tasapainoisin liikkeet, jotka tosin saisivat olla hieman pidemmät. Aloittelevien ratsastajien kanssa Hilma ei tykkää työskennellä, tamma turhautuu kehän kiertämiseen ja simppeleihin tehtäviin hyvin nopeasti. Myöskään kovakätisen ratsastajan kanssa ruunikko ei ala millekään, yksittäinen suuhun kiinni jääminen on vielä hyväksyttävää. Nakuttavaa kantapäätä ja puristavaa pohjetta Hilja sietää paremmin, vaikka turhautuu lopulta niihinkin. Kun tamma toteaa, ettei tee töitä, se vain seisahtuu paikoilleen eikä liiku mihinkään.
Hilma on hyvä ratsu; herkkä, yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä, työteliäs. Automaatti tamma ei kuitenkaan ole, vaan jokainen askel ja liike pitää ihan oikeasti ratsastaa eikä vain luottaa siihen, että osaava, työstä nauttiva hevonen tekee asiat itsekseen vähän sinne päin -avuilla. Hilmaa ei tarvitse paljoa pyytää tai hoputtaa, ruunikko tekee mielellään töitä ja juuri niin hyvin kuin siltä pyydetään.
Rata- ja maastoesteillä tamma jatkaa samalla linjalla; hyvä, herkkä, töistä pitävä. Hilmalla on hyvä, pyöreä hyppytekniikka, se käyttää selkäänsä hyvin ja nostaa jalkansa kunnolla. Tamma ei kyttää tai kieltele turhan päiten, mikään johde tai este ei ole vielä ollut niin jännä, että olisi pitänyt edes pöristä. Innarit ja vesiesteet ovat Hilman suosikkeja, trippeleiden kanssa on saanut tehdä eniten töitä; muuten hyvä tekniikka kusee aavistuksen puutteellisessa venyvyydessä. Varmajalkainen, rohkea ja älykäs Hilma kieltää kun tietää, ettei pääse kunnolla yli, osaa paikata ratsastajan pikkuvirheitä ja hahmottaa ponnistuspaikan vähän lyhyemmältä tai vinommaltakin lähestymiseltä.
Maastoilu Hilman kanssa käy hermolevosta. Oltiin liikkeellä yksin tai porukalla, reippaalla tai rauhallisellä lenkillä, Hilma on se luottoratsu, jonka kanssa on aina kivaa.
Hilma on kisahevonen. Vieraassa paikassa tamma antaa aina parastaan, oltiin sitten valmennuksessa, kisoissa tai vaikka vain naapurin kentällä evakossa oman kentän kunnostustöiden vuoksi. Etenkin yleisön edessä ruunikko syttyy. Hilma ei ehkä ole se karismaattisin esiintyjä, mutta sillä on taistelutahtoa; tamma tekee aina vähän paremmin, vähän isommin, vielä yhden koululiikkeen, hyppää vielä yhden esteen, vaikka olisi väsynyt ja kroppa maitohapoilla. Hilma ei välitä, Hilma kisaa nyt. Vaikka ratsastajaa jännittäisi, ruunikko ei korvaansa lotkauta.
Halailut tai ylipitkät hoitotuokiot eivät ole Hilmaa varten. Kaikkein tyytyväisin hevonen on, kun sen kanssa tehdään mitä täytyy, ja sitten se saa olla rauhassa tai lähdetään töihin. Rapsutuksilla tai ruoalla lahjominen ei toimi, paitsi sokeripaloilla, niihin tamma on ihan hulluna. Hilma on hyvin simppeli hoidokki, sille käy kaikki, se ei kiukuttele tai osoita mieltään silloinkaan, kun ei tykkää jostain (korviin koskeminen, rokotukset/verikokeet, hampaiden raspaus). Tamman kanssa ei ole koskaan tarvinnut huulipuristinta, äänellä komentaminen on riittänyt niinä harvoina kertoina, kun ruunikko nuorena kokeili, onko pakko. Nykyään Hilma on konkari joka asian suhteen, ja päätyykin usein koekaniiniksi kun uusi ihminen opettelee klippaamaan tai vastaavaa. Eläinlääkäri ja kengittäjä kehuvat aina, miten fiksu tamma Hilma onkaan. Lapsista tamma ei välitä, joskin senkin huomaa lähinnä nyrpeästä ilmeestä; Hilma käyttäytyy hyvin, vaikka sitä kiskoisi hännästä.
Hitaat kävelijät ärsyttävät Hilmaa, tamma itse kävelee melko ripeää vauhtia eikä tykkää madella, vielä vähemmän odotella juoruamaan jäänyttä taluttajaa. Tamma ei hipsi omille teilleen, koeta kiilata, ryntää porteista sisään tai ulos tai tee muutakaan ei-toivottua. Säikkyessäänkin Hilma yleensä säpsähtelee, tasan kerran tamma on säikähtänyt niin, että kiskaisi itsensä irti, ja silloinkin ruunikko vain peruutti jokusen askeleen jääden sitten hölmistyneenä tuijottamaan taluttajaansa. Sellainen hurjimus ja karkuri.
Koppiin/rekkaan Hilma menee mukisematta, ulos tullaan yhtä nätisti ja matkan aikana käyttäydytään siivosta, oltiin kyydissä yksin tai kaverin kanssa. Vaikka matkakumppani olisi millainen rymyeetu, Hilma ei lähde ryskäämiseen mukaan. Tästä syystä tammaa käytetään nuorten hevosten matkakumppanina; toivon kovasti, että fiksu matkustaja näyttää nuorisolle mallia siitä, miten ollaan, vaikka liikenne matelee tai risteysalueella odotetaan hetki jos toinenkin.
Teräväpäinen, työintoinen Hilma oli suorastaan naurettavan helppo opettaa ratsuksi, ja uuden oppiminen sujuu Hilmalta muutenkin kuin tanssi. Helppo A -tasoinen suomineiti hallitsee joitakin vaativan tason liikkeitä, pienellä treenillä vaativa B sujuisi varmasti kokonaisina ratoina. Tamma kanta itsensä hyvin ja liikkuu tahdikkain, tasapainoisin liikkeet, jotka tosin saisivat olla hieman pidemmät. Aloittelevien ratsastajien kanssa Hilma ei tykkää työskennellä, tamma turhautuu kehän kiertämiseen ja simppeleihin tehtäviin hyvin nopeasti. Myöskään kovakätisen ratsastajan kanssa ruunikko ei ala millekään, yksittäinen suuhun kiinni jääminen on vielä hyväksyttävää. Nakuttavaa kantapäätä ja puristavaa pohjetta Hilja sietää paremmin, vaikka turhautuu lopulta niihinkin. Kun tamma toteaa, ettei tee töitä, se vain seisahtuu paikoilleen eikä liiku mihinkään.
Hilma on hyvä ratsu; herkkä, yhteistyöhaluinen, eteenpäinpyrkivä, työteliäs. Automaatti tamma ei kuitenkaan ole, vaan jokainen askel ja liike pitää ihan oikeasti ratsastaa eikä vain luottaa siihen, että osaava, työstä nauttiva hevonen tekee asiat itsekseen vähän sinne päin -avuilla. Hilmaa ei tarvitse paljoa pyytää tai hoputtaa, ruunikko tekee mielellään töitä ja juuri niin hyvin kuin siltä pyydetään.
Rata- ja maastoesteillä tamma jatkaa samalla linjalla; hyvä, herkkä, töistä pitävä. Hilmalla on hyvä, pyöreä hyppytekniikka, se käyttää selkäänsä hyvin ja nostaa jalkansa kunnolla. Tamma ei kyttää tai kieltele turhan päiten, mikään johde tai este ei ole vielä ollut niin jännä, että olisi pitänyt edes pöristä. Innarit ja vesiesteet ovat Hilman suosikkeja, trippeleiden kanssa on saanut tehdä eniten töitä; muuten hyvä tekniikka kusee aavistuksen puutteellisessa venyvyydessä. Varmajalkainen, rohkea ja älykäs Hilma kieltää kun tietää, ettei pääse kunnolla yli, osaa paikata ratsastajan pikkuvirheitä ja hahmottaa ponnistuspaikan vähän lyhyemmältä tai vinommaltakin lähestymiseltä.
Maastoilu Hilman kanssa käy hermolevosta. Oltiin liikkeellä yksin tai porukalla, reippaalla tai rauhallisellä lenkillä, Hilma on se luottoratsu, jonka kanssa on aina kivaa.
Hilma on kisahevonen. Vieraassa paikassa tamma antaa aina parastaan, oltiin sitten valmennuksessa, kisoissa tai vaikka vain naapurin kentällä evakossa oman kentän kunnostustöiden vuoksi. Etenkin yleisön edessä ruunikko syttyy. Hilma ei ehkä ole se karismaattisin esiintyjä, mutta sillä on taistelutahtoa; tamma tekee aina vähän paremmin, vähän isommin, vielä yhden koululiikkeen, hyppää vielä yhden esteen, vaikka olisi väsynyt ja kroppa maitohapoilla. Hilma ei välitä, Hilma kisaa nyt. Vaikka ratsastajaa jännittäisi, ruunikko ei korvaansa lotkauta.
sukutaulu
i. Ch Turmeltajan Rovioruoja KTK III, SLA I, KERJ I sh, 157cm, rt |
ii. Veljesviha KTK III, SLA II, KERJ I sh, 155cm, prt |
iii. Kirjuri evm sh, 156cm, tprt |
iie. Tuulenvire evm sh, 154cm, vrt |
||
ie. VIR MVA Ch Tulitasmia KTK II, SLA I, ERJ I, KERJ I sh, 155cm, vrn |
iei. Tulituholainen evm sh, 157cm, tprn |
|
iee. Tamiania evm sh, 154cm, vprt |
||
e. Ch Hirttovalkea KTK II sh, 159cm, rnvkk |
ei. VIR MVA Ch Aarnivalkea KTK II sh, 153cm, vkk |
eii. Palottarainen evm sh, 156cm, vprt |
eie. Koivukulta evm sh, 151cm, vkk |
||
ee. VIR MVA Ch Hirsipuutarha KTK II, SLA I*, KERJ I sh, 163cm, trn |
eei. Hautakivipuutarha evm sh, 155cm, trn |
|
eee. Hirsipuulusikka evm sh, 153cm, prn |
jälkeläiset
13.05.2018 sh-t. Elohiljan Hirttäkää Hovinarri (i. Vähäpellon Villiritari) om. VRL-11325
04.04.2018 sh-t. Elohiljan Tsaarinhirsi (i. Elohiljan Pietari) om. VRL-12701
28.02.2018 sh-t. Hirrenhuokaus (i. Kalmanhenkäys) om. VRL-10480
04.04.2018 sh-t. Elohiljan Tsaarinhirsi (i. Elohiljan Pietari) om. VRL-12701
28.02.2018 sh-t. Hirrenhuokaus (i. Kalmanhenkäys) om. VRL-10480
kilpailukalenteri
08.03.2018 NJ Huvitus, suomenhevoset, tammat irtoSERT (tuom. Kati, BIS Kati)
12.05.2017 NJ Susiraja, suomenhevostammat (ei sph) BIS5 MVA-SERT (tuom. Sorel, BIS Kati)
09.05.2017 NJ Miche'Le Warmbloods, muut hevostammat irtoSERT (tuom. Jannica, BIS Vibaja)
26.04.2017 NJ Susiraja, suomenhevostammat BIS5 MVA-SERT (tuom. Kati, BIS Kati)
14.05.2017 VSN Huvitutti, suomenhevostammat CH 39,5p (tuom. dookie)
31.03.2017 VSN KK Lapland, suomenhevostammat RCH 39,5p. (tuom. dookie)
12.05.2017 NJ Susiraja, suomenhevostammat (ei sph) BIS5 MVA-SERT (tuom. Sorel, BIS Kati)
09.05.2017 NJ Miche'Le Warmbloods, muut hevostammat irtoSERT (tuom. Jannica, BIS Vibaja)
26.04.2017 NJ Susiraja, suomenhevostammat BIS5 MVA-SERT (tuom. Kati, BIS Kati)
14.05.2017 VSN Huvitutti, suomenhevostammat CH 39,5p (tuom. dookie)
31.03.2017 VSN KK Lapland, suomenhevostammat RCH 39,5p. (tuom. dookie)
KRJ 40 sijoitusta
26.03.2018 Runoratsut he A 01/50 26.03.2018 Raatteen Sht he B 05/30 25.03.2018 Raatteen Sht he B 01/30 25.03.2018 Runoratsut he A 02/50 24.03.2018 Runoratsut he A 05/50 23.03.2018 Runoratsut he A 04/50 23.03.2018 Priton Budyonnys he B 04/30 21.03.2018 Runoratsut he A 07/50 17.03.2018 Raatteen Sht he B 04/30 15.03.2018 Raatteen Sht he B 03/30 14.03.2018 Raatteen Sht he B 01/30 14.03.2018 Raatteen Sht he B 05/30 13.03.2018 Raatteen Sht he B 03/30 10.03.2018 Rustvalla he A 02/30 08.03.2018 Brunnby he B 05/30 06.03.2018 Raatteen Sht he B 02/30 06.03.2018 Raatteen Sht he B 03/30 04.03.2018 Raatteen Sht he B 05/30 01.03.2018 Rustvalla he A 03/30 27.05.2017 Huvitutti he A 01/50 20.05.2017 Hervanta he A 05/30 19.05.2017 Teilikorpi he A 03/40 19.05.2017 Claridge Stud he A 01/30 17.05.2017 Huvitutti he A 02/50 16.05.2017 Hervanta he A 04/30 18.05.2017 Jukola he A 01/40 11.05.2017 Huvitutti he A 02/50 09.05.2017 Hervanta he B 02/30 09.05.2017 Teilikorpi he A 03/40 08.05.2017 Hervanta he B 01/30 06.05.2017 Teilikorpi he A 05/40 05.05.2017 Teilikorpi he A 04/40 04.05.2017 Teilikorpi he A 04/40 03.05.2017 Hervanta he B 05/30 01.05.2017 Teilikorpi he A 06/40 01.05.2017 Bellgrove he B 03/50 30.04.2017 VSR Cup he A 12/150 29.04.2017 Bellgrove he B 02/50 21.04.2017 Walcott Shetlands he A 05/29 16.04.2017 Bellgrove he B 03/50 |
ERJ 40 sijoitusta
29.04.2017 Colorblind 110cm 03/30 29.04.2017 Teilikorpi 100cm 04/40 28.04.2017 Wolf 100cm 03/30 28.04.2017 Wolf 100cm 03/30 26.04.2017 Hukkapuro 100cm 04/30 24.04.2017 Wolf 100cm 04/30 24.04.2017 Teilikorpi 100cm 05/40 23.04.2017 Teilikorpi 100cm 05/40 23.04.2017 Colorblind 110cm 05/30 22.04.2017 Colorblind 110cm 03/30 22.04.2017 Hukkapuro 100cm 02/30 22.04.2017 Bellgrove 100cm 01/50 22.04.2017 Teilikorpi 110cm 04/40 21.04.2017 Teilikorpi 110cm 03/40 21.04.2017 Teilikorpi 100cm 03/40 21.04.2017 Wolf 100cm 03/30 20.04.2017 Wolf 100cm 05/30 20.04.2017 Colorblind 110cm 04/30 20.04.2017 Abgelegenheit 100cm 04/30 19.04.2017 Teilikorpi 100cm 05/40 19.04.2017 Bellgrove 100cm 06/50 18.04.2017 Wolf 100cm 02/30 18.04.2017 Hukkapuro 100cm 01/30 17.04.2017 Colorblind 110cm 02/30 16.04.2017 Bellgrove 100cm 02/50 16.04.2017 Wolf 100cm 01/30 16.04.2017 Teilikorpi 110cm 05/40 15.04.2017 Teilikorpi 110cm 03/40 15.04.2017 Colorblind 110cm 04/30 15.04.2017 Wolf 100cm 01/30 14.04.2017 Teilikorpi 100cm 06/40 14.04.2017 Abgelegenheit 100cm 03/30 13.04.2017 Abgelegenheit 100cm 04/30 13.04.2017 KK Lapland 100cm 02/30 11.04.2017 Abgelegenheit 100cm 01/30 11.04.2017 Wolf 100cm 05/30 10.04.2017 Bellgrove 100cm 03/50 05.04.2017 Turmeltaja 100cm 01/30 04.04.2017 Turmeltaja 100cm 02/30 02.04.2017 Turmeltaja 100cm 03/30 |
KERJ 40 sijoitusta
21.05.2017 Swift Stud CIC1 04/30 16.05.2017 Swift Stud CIC1 02/30 14.05.2017 Swift Stud CIC1 02/30 13.05.2017 Swift Stud CIC1 03/30 12.05.2017 Silverlode CIC1 04/30 09.05.2017 Swift Stud CIC1 03/30 07.05.2017 Silverlode CIC1 04/30 05.05.2017 Silverlode CIC1 01/30 04.05.2017 KK Weldon CIC1 05/30 30.04.2017 VSR Cup CIC1 07/66 29.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 03/30 28.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 01/30 28.04.2017 Valborg CIC1 05/30 27.03.2017 Myyränkolo CIC1 02/31 26.04.2017 Valborg CIC1 05/30 25.04.2017 Mörkövaara CIC1 05/30 23.03.2017 Myyränkolo CIC1 03/31 21.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 02/30 19.04.2017 Kievarinkuja CIC1 01/30 18.04.2017 Mörkövaara CIC1 05/30 18.04.2017 Valborg CIC1 01/30 18.04.2017 Kievarinkuja CIC1 02/30 17.04.2017 Kievarinkuja CIC1 02/30 17.04.2017 Hukkapuro CIC1 01/30 17.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 03/30 16.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 02/30 16.04.2017 Valborg CIC1 01/30 14.04.2017 Mörkövaara CIC1 02/30 13.04.2017 Valborg CIC1 03/30 13.04.2017 Teilikorpi CIC1 03/30 11.04.2017 Teilikorpi CIC1 03/30 10.04.2017 Hengenvaara helppo 05/40 09.04.2017 Turmeltaja CIC1 03/30 08.04.2017 Hengenvaara helppo 04/40 07.04.2017 Hengenvaara helppo 03/40 07.04.2017 Ventos CIC1 01/24 05.04.2017 Le Lavoie CIC1 01/24 04.04.2017 Turmeltaja CIC1 04/30 02.04.2017 Turmeltaja CIC1 03/30 25.03.2017 Le Lavoie CIC1 04/24 |
päiväkirja & valmennukset
08.11.2018 päiväkirjamerkintä 337s, kirjoitti Lissu T.
”Mitä mamman KULTA!” Tarhan portille vastaan kävellyt Hilma taisi katua tekojaan syvästi saadessaan kasvattajatätinsä halailemaan kaulaansa ja pusuttelemaan turpaansa sellaisella innolla, ettei mitään rajaa tai tolkkua. Tamma ei (vieläkään) perustanut halailuista, mutta en antanut sen ihan hirveästi estää itseäni. Kyllähän nyt parit moikkaushalit ja -pusut piti sietää! Totesin kuitenkin, osin itsellesi ja osin Hilmalle, että ylitsepursuavat hellyydenosoitukset jäisivät tähän tarhan portille.
Hoitamisen ja varustamisen hoidin melko ripeään tahtiin. Hieman kuraisten jalkojen siistimiseen meni eniten aikaa, muuten meno oli hyvin rivakkaa ”tulos ja ulos” -tyylistä toimintaa.
Alkukäyntejä ja -raveja ratsastaessani tulin miettineeksi, etten ole koskaan tainnut ratsastaa Hilmalla ihan kunnolla. Jotain satunnaisia maastoköpöttelyitä ja juoksutuksia, mutten ihan kunnon treeniä. Yleensä joudun.. tai siis pääsen niiden morin vähemmän kukkaisten ja työintoisten hevosten selkään. Kuulemma sopivat minulle. Niin tai näin, Hilma oli ihanan motivoitunut, miellyttävä ratsu. Ryhdikäs, itsensä hyvin kantava hevonen liikkui alusta alkaen reippaasti hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä käyttäen juuri oikeita lihaksia. Minun ei tarvinnut kannatella hevosen päätä, muistuttaa vatsalihasten käytöstä tai herätellä takaosaa, Hilmalla oli homma hanskassa.
Ratsastin paljon suursuosikkejani, eli siirtymisiä askellajien sisällä ja välillä. Laajoja kaaria (niin [puoli]ympyröinä kuin täyskaartoina), hyvät syvät kulmat, vähän temponvaihteluita ja lävistäjiä. Pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa keskihalkaisijalta uralle. Lisää lävistäjiä, lisätyssä käynnissä ja ravissa. Jokunen pysähdys ja peruutus. Aika lailla perusjuttuja. Hilma oli todella tarkka, kuuliainen ratsu, joka reagoi apuihini just eikä melkein miten pitikin. Jossain kohti simppelit tehtävät alkoivat tympiä tammaa; sen vain näki ilmeestä, se tuntui satulaan, ja välillä tamma huiski tyytymättömänä hännällään. Aloinkin ratsastaa vastalaukkoja, joitain laukanvaihtoja, siirtymisiä peruutuksesta suoraan laukkaan. Avo- ja sulkutaivutus ravissa eivät tuottaneet ongelmia, sulkutaivutus ravissa oli hieman haparoivaa; ilmeisesti rutiinin ja treenin puutetta. Hilmahan ei ole vaativa B -tason ratsu, mutta olen varma, että se voisi olla.
Kaiken kaikkiaan ruunikko suslapsi oli yksi unelma; osaava, eteenpäinpyrkivä, älykäs hevonen, joka osasi ja halusi työskennellä. Sopivan herkkä hevonen, joka antoi palautetta myös virheistä (nimimerkillä ”pari turhan terävää pohjeapua”). Hieno, oman arvonsa tunteva leidi!
Tallin puolella olin sortua turhan pitkään, lässyttävään hoitohetkeen. Hillitsin itseni kohtalaisen hyvin, mitä nyt vähän rapsuttelin Hilmaa ja lässytin sille porkkana- ja melassivesitarjoilun yhteydessä.
02.06.2018 päiväkirjamerkintä 209s, kirjoitti omistaja
Voi Hilma Hilmasein. Pusuttelin tamman harmaata turpaa ja se tuijotti minut korvat tötteröllä. Pieni Narri-varsa hyppi tasajalkaa ympäri karsinaa törmäten emäsä takapuoleen. En voinut olla naurahtamatta. Ei muuta kun suitset päähän ja kohti pihamaata.
Kolmen varsan jälkeen Hilma on edelleen melko pyöreässä kunnossa. Oikea lonkkani alkoi krampata välittömästi selkään päästyäni, ei ihmistä ole luotu istumaan tällaisessa asennossa. Kävelimme muutaman kierroksen ympäri kenttää ja hölkkäilimme hieman ristiin rastiin. Narri sai jokapäiväisen ADHD-kohtauksensa ja säntäili loikkien ja pukitellen ympäri kenttää kaatuen ainakin kahdesti.
Avasin kentän portin ja lähdimme kävelemään kohti peltoa. Hilma tuntui yllättävän reippaalta tänään ja toivoin kovasti, ettei se ottaisi kovin vauhdikkaita lähtöjä peltosuoralla. Kävelimme pellon päästä päähän, ravalilimme vähän ja otimme muutaman hallitun laukkaympyrän. Narri jumitti noin viiden metrin välein ihmettelemään kaikkea voikukasta tietä pitkin kävelevään naapuriin ja Hilma joutui ajoittain huutelemaan jälkikasvunsa perään.
Kun Narri keskittyi jälleen enemmän emänsä kuin naapurin lampaiden sijaintiin, päätimme ottaa hieman reippaampaa laukkaa. Ei mitään varttimailin kiihdytyskisoja, mutta vähän sellaista pidempää askelta. Venyttää kivasti ja niin edelleen. Vauva pysyisi kyllä mukana. Muutaman laukkapätkän jälkeen palasimme vielä takaisin kentälle hölköttelemään pitkin ohjin.
Talutin Hilman kentältä suoraan tarhaan ja nappasin suitset pois. Narri tuijotti kummissaan emänsä piehtarointia ja jaksoi juoksennella ympäri tarhaa vielä hetken, ennen kuin nukahti heinikkoon. Hilma palasi takaisin uuteen lempipuuhaansa - syömiseen.
08.03.2017 päiväkirjamerkintä 280s, kirjoitti omistaja
PIM POM. Säpsähdin hereille ja makasin sängyllä selälläni silmät lautasen kokoisina. Ovikello? En tietääkseni odottanut vieraita eikä aikomukseni ollut näinollen nousta lämpimän peiton alta ovea avaamaan, mutta ovikellon soidessa noin kuudennen kerran kampesin itseni ylös ja vaapuin zombimaisesti kohti ulko-ovea.
Avasin oven ja edessäni seisoi ketkäs muutkaan, kuin Lissu ja narri. Tuijotin naisten epäilyttävän leveää virnettä ja vaikka mieleni teki painaa ovi takaisin kiinni, jostain syystä kysyin mitä asiaa heillä oli. Asiaapa hyvinkin.
"Hyvää naistenpäivää!" kuului kuin yhdestä suusta. "Naistenpäivän ja itsenäisen, 100-vuotiaan Suomen kunniaksi me päätettiin tuoda sulle suomenhevonen!" Tässä vaiheessa suljin oven.
Istuin keittiön pöydän äärellä kahvia hörppien ja mietin olinko juuri uneksinut. Että onkohan meillä ollut jotain puhetta jostain suomenhevosesta. Mistä suomenhevosesta? Yritin miettiä koska olen ollut viimeksi niin kovassa humalassa, että olisin soittanut Susirajaan ja pyytänyt suomenhevosvarsaa.
Kofeiinin alkaessa vaikuttaa kiskaisin tallikamppeet niskaan ja suuntasin kohti pihamaata.
Kuten olettaa, Lissu ja narri olivat olleet oma-aloitteisia ja vieneet uuden tulokkaan yhteen tyhjistä tarhoistamme jaloittelemaan. Seisoin tallin edessä tuijottaen tarhassa naapurin kanssa kilpaa kiljuvaa, ruunikkoa suomenhevostammaa ja säpsähdin, kun Lissu koputti minua olkapäähän.
"Eikös vain ole nätti? Sen isä on Turmeltajalainen ja emänisä VIR MVA Ch Aarnivalkea." Nyökkäsin vaikka en ymmärtänyt lainkaan, mistä Lissu oikein puhui. Suoraan sanottuna suomenhevostietämykseni ei ole ihan parhaasta päästä, puhuttiinpa sitten kasvattajista saatika verilinjoista.
Aikamme tästä anteliaasta hevoslahjoituksesta keskusteltuamme tuli ilmi, että 18.8.2016 klo 14:58 olen sanonut jotain suuntaan "ei kenttäsuokki ole poissuljettu vaihtoehto joskus tulevaisuudessa" ja naiset ovat välittömästi alkaneet pohtimaan, minkä kevään varsoista minulle toisivat sijoitukseen. Kivasti sillä kuulemma kisaisin ja vanhemmille näyttöjä hankkisin. Että näin.
Hevosauton viimein kaartaessa pois pihasta Lissu ja narri mukanaan astelin tarhan portille ja tuijotin ruunikkoani. Mitäs seuraavaksi? Jos vaikka toinen kuppi kahvia.
”Mitä mamman KULTA!” Tarhan portille vastaan kävellyt Hilma taisi katua tekojaan syvästi saadessaan kasvattajatätinsä halailemaan kaulaansa ja pusuttelemaan turpaansa sellaisella innolla, ettei mitään rajaa tai tolkkua. Tamma ei (vieläkään) perustanut halailuista, mutta en antanut sen ihan hirveästi estää itseäni. Kyllähän nyt parit moikkaushalit ja -pusut piti sietää! Totesin kuitenkin, osin itsellesi ja osin Hilmalle, että ylitsepursuavat hellyydenosoitukset jäisivät tähän tarhan portille.
Hoitamisen ja varustamisen hoidin melko ripeään tahtiin. Hieman kuraisten jalkojen siistimiseen meni eniten aikaa, muuten meno oli hyvin rivakkaa ”tulos ja ulos” -tyylistä toimintaa.
Alkukäyntejä ja -raveja ratsastaessani tulin miettineeksi, etten ole koskaan tainnut ratsastaa Hilmalla ihan kunnolla. Jotain satunnaisia maastoköpöttelyitä ja juoksutuksia, mutten ihan kunnon treeniä. Yleensä joudun.. tai siis pääsen niiden morin vähemmän kukkaisten ja työintoisten hevosten selkään. Kuulemma sopivat minulle. Niin tai näin, Hilma oli ihanan motivoitunut, miellyttävä ratsu. Ryhdikäs, itsensä hyvin kantava hevonen liikkui alusta alkaen reippaasti hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä käyttäen juuri oikeita lihaksia. Minun ei tarvinnut kannatella hevosen päätä, muistuttaa vatsalihasten käytöstä tai herätellä takaosaa, Hilmalla oli homma hanskassa.
Ratsastin paljon suursuosikkejani, eli siirtymisiä askellajien sisällä ja välillä. Laajoja kaaria (niin [puoli]ympyröinä kuin täyskaartoina), hyvät syvät kulmat, vähän temponvaihteluita ja lävistäjiä. Pohkeenväistöä käynnissä ja ravissa keskihalkaisijalta uralle. Lisää lävistäjiä, lisätyssä käynnissä ja ravissa. Jokunen pysähdys ja peruutus. Aika lailla perusjuttuja. Hilma oli todella tarkka, kuuliainen ratsu, joka reagoi apuihini just eikä melkein miten pitikin. Jossain kohti simppelit tehtävät alkoivat tympiä tammaa; sen vain näki ilmeestä, se tuntui satulaan, ja välillä tamma huiski tyytymättömänä hännällään. Aloinkin ratsastaa vastalaukkoja, joitain laukanvaihtoja, siirtymisiä peruutuksesta suoraan laukkaan. Avo- ja sulkutaivutus ravissa eivät tuottaneet ongelmia, sulkutaivutus ravissa oli hieman haparoivaa; ilmeisesti rutiinin ja treenin puutetta. Hilmahan ei ole vaativa B -tason ratsu, mutta olen varma, että se voisi olla.
Kaiken kaikkiaan ruunikko suslapsi oli yksi unelma; osaava, eteenpäinpyrkivä, älykäs hevonen, joka osasi ja halusi työskennellä. Sopivan herkkä hevonen, joka antoi palautetta myös virheistä (nimimerkillä ”pari turhan terävää pohjeapua”). Hieno, oman arvonsa tunteva leidi!
Tallin puolella olin sortua turhan pitkään, lässyttävään hoitohetkeen. Hillitsin itseni kohtalaisen hyvin, mitä nyt vähän rapsuttelin Hilmaa ja lässytin sille porkkana- ja melassivesitarjoilun yhteydessä.
02.06.2018 päiväkirjamerkintä 209s, kirjoitti omistaja
Voi Hilma Hilmasein. Pusuttelin tamman harmaata turpaa ja se tuijotti minut korvat tötteröllä. Pieni Narri-varsa hyppi tasajalkaa ympäri karsinaa törmäten emäsä takapuoleen. En voinut olla naurahtamatta. Ei muuta kun suitset päähän ja kohti pihamaata.
Kolmen varsan jälkeen Hilma on edelleen melko pyöreässä kunnossa. Oikea lonkkani alkoi krampata välittömästi selkään päästyäni, ei ihmistä ole luotu istumaan tällaisessa asennossa. Kävelimme muutaman kierroksen ympäri kenttää ja hölkkäilimme hieman ristiin rastiin. Narri sai jokapäiväisen ADHD-kohtauksensa ja säntäili loikkien ja pukitellen ympäri kenttää kaatuen ainakin kahdesti.
Avasin kentän portin ja lähdimme kävelemään kohti peltoa. Hilma tuntui yllättävän reippaalta tänään ja toivoin kovasti, ettei se ottaisi kovin vauhdikkaita lähtöjä peltosuoralla. Kävelimme pellon päästä päähän, ravalilimme vähän ja otimme muutaman hallitun laukkaympyrän. Narri jumitti noin viiden metrin välein ihmettelemään kaikkea voikukasta tietä pitkin kävelevään naapuriin ja Hilma joutui ajoittain huutelemaan jälkikasvunsa perään.
Kun Narri keskittyi jälleen enemmän emänsä kuin naapurin lampaiden sijaintiin, päätimme ottaa hieman reippaampaa laukkaa. Ei mitään varttimailin kiihdytyskisoja, mutta vähän sellaista pidempää askelta. Venyttää kivasti ja niin edelleen. Vauva pysyisi kyllä mukana. Muutaman laukkapätkän jälkeen palasimme vielä takaisin kentälle hölköttelemään pitkin ohjin.
Talutin Hilman kentältä suoraan tarhaan ja nappasin suitset pois. Narri tuijotti kummissaan emänsä piehtarointia ja jaksoi juoksennella ympäri tarhaa vielä hetken, ennen kuin nukahti heinikkoon. Hilma palasi takaisin uuteen lempipuuhaansa - syömiseen.
08.03.2017 päiväkirjamerkintä 280s, kirjoitti omistaja
PIM POM. Säpsähdin hereille ja makasin sängyllä selälläni silmät lautasen kokoisina. Ovikello? En tietääkseni odottanut vieraita eikä aikomukseni ollut näinollen nousta lämpimän peiton alta ovea avaamaan, mutta ovikellon soidessa noin kuudennen kerran kampesin itseni ylös ja vaapuin zombimaisesti kohti ulko-ovea.
Avasin oven ja edessäni seisoi ketkäs muutkaan, kuin Lissu ja narri. Tuijotin naisten epäilyttävän leveää virnettä ja vaikka mieleni teki painaa ovi takaisin kiinni, jostain syystä kysyin mitä asiaa heillä oli. Asiaapa hyvinkin.
"Hyvää naistenpäivää!" kuului kuin yhdestä suusta. "Naistenpäivän ja itsenäisen, 100-vuotiaan Suomen kunniaksi me päätettiin tuoda sulle suomenhevonen!" Tässä vaiheessa suljin oven.
Istuin keittiön pöydän äärellä kahvia hörppien ja mietin olinko juuri uneksinut. Että onkohan meillä ollut jotain puhetta jostain suomenhevosesta. Mistä suomenhevosesta? Yritin miettiä koska olen ollut viimeksi niin kovassa humalassa, että olisin soittanut Susirajaan ja pyytänyt suomenhevosvarsaa.
Kofeiinin alkaessa vaikuttaa kiskaisin tallikamppeet niskaan ja suuntasin kohti pihamaata.
Kuten olettaa, Lissu ja narri olivat olleet oma-aloitteisia ja vieneet uuden tulokkaan yhteen tyhjistä tarhoistamme jaloittelemaan. Seisoin tallin edessä tuijottaen tarhassa naapurin kanssa kilpaa kiljuvaa, ruunikkoa suomenhevostammaa ja säpsähdin, kun Lissu koputti minua olkapäähän.
"Eikös vain ole nätti? Sen isä on Turmeltajalainen ja emänisä VIR MVA Ch Aarnivalkea." Nyökkäsin vaikka en ymmärtänyt lainkaan, mistä Lissu oikein puhui. Suoraan sanottuna suomenhevostietämykseni ei ole ihan parhaasta päästä, puhuttiinpa sitten kasvattajista saatika verilinjoista.
Aikamme tästä anteliaasta hevoslahjoituksesta keskusteltuamme tuli ilmi, että 18.8.2016 klo 14:58 olen sanonut jotain suuntaan "ei kenttäsuokki ole poissuljettu vaihtoehto joskus tulevaisuudessa" ja naiset ovat välittömästi alkaneet pohtimaan, minkä kevään varsoista minulle toisivat sijoitukseen. Kivasti sillä kuulemma kisaisin ja vanhemmille näyttöjä hankkisin. Että näin.
Hevosauton viimein kaartaessa pois pihasta Lissu ja narri mukanaan astelin tarhan portille ja tuijotin ruunikkoani. Mitäs seuraavaksi? Jos vaikka toinen kuppi kahvia.
kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, luonteen © Lissu T.
virtuaalihevonen, a sim game horse
virtuaalihevonen, a sim game horse