viikatevalkeat
|
suomenhevonen, tamma
159cm, ruunikko syntynyt 25.10.2016, 14-vuotias ikääntyy satunnaisesti |
rekisterinumero VH17-018-0208
kasvattaja Susiraja omistaja mori-mori (VRL-11325) yleispainotteinen, va B / 100cm / helppo |
15.11.2018 palkittu KRJ II pistein 6 + 40 + 25 + 10 + 15 = 96p
31.10.2018 palkittu ERJ I pistein 6 + 40 + 25 + 20 + 14,5 = 105,5p
25.10.2018 palkittu KERJ III pistein 6 + 40 + 0 + 21 + 15 = 82p
20.08.2017 palkittu KTK II R-suunnalle pistein 18 + 17 + 18 + 17 = 70p
31.10.2018 palkittu ERJ I pistein 6 + 40 + 25 + 20 + 14,5 = 105,5p
25.10.2018 palkittu KERJ III pistein 6 + 40 + 0 + 21 + 15 = 82p
20.08.2017 palkittu KTK II R-suunnalle pistein 18 + 17 + 18 + 17 = 70p
|
|
|
Valma, tuo oman elämänsä prinsessa, joka nyrpistelee somaa turpaansa kaikelle ja kaikille, ei tasan astu lätäköihin, juo vettä jos astiassa on yksikään heinänkorsi tai suostu kävelemään kunnolla, mikäli takasissa on kuljetussuojat. Arjen pieni draamalaama muuttuu ratsastaja selässään kuin eri hevoseksi; kura, rapa, risut ja oksat eivät paljoa haittaa! Kai ne ovat niitä naisellisia oikkuja.
Kunhan hoitaja jaksaa Valman ajoittaiset oikut (tietty harja ei välttämättä kelpaa, pesuvesi voi olla liian viileää/lämmintä, tänään korviin/vatsan alle ei saa koskea..), ruunikon kanssa pärjää melkein kuka tahansa. Kiukutellessaankaan Valma ei tee mitään turvan mutristelua, luimistelua ja ajoittaista vingahtelua kummempaa. Jos mukailee tamman oikkuja (siltä osin kuin se on järkevää; klippaamista ei jätetä kesken vain siksi, ettei neitiä ihan huvita), kaikki ovat tyytyväisempiä ja arki rullaa vähän jouhevammin. Valma kyllä lopettaa sen vähänkin oikuttelunsa turvanmutristelua lukuun ottamatta, jos sitä äänellä komentaa. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat, yleensä ilman minkään sortin naisellisia oikkuja. Ainoastaan ne takajalkojen kuljetussuojat ovat sen verran hanurista, että tamma vähän nostelee jalkojaan, kun ei mokomia hökötyksiä tahdo jalkoihinsa. Eihän niiden kanssa voi edes kävellä normaalisti!! Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat yleensä ihan mukavia kavereita, ja mikäli Valmalla on vähän oikuttelevaisempi päivä, sylillinen porkkanoita tekee tammasta nopeasti yhteistyökykyisemmän.
Lätäköt sun muut ällötykset Valma kiertää kaukaa. Mikäli portin edessä on valtava lätäkkö, tamma ei tasan mene tarhaan – korkeintaan pakotettuna ja silloinkin valtavalla jänisloikalla. Yleensä tamma kulkee nätisti taluttajansa vierellä, vähän niitä maanpinnan epämääräisyyksiä kierrellen, mutta muuten nätisti. Lastaus ja kuljetus menevät myös rutiinilla, vaikka neitiä saakin vähän hoputtaa sen kävelemisen kanssa (koska ne inhottavat takajalan kuljetussuojat haittaavat Valman elämää, olemista ja kävelemistä).
Ratsuna Valma ei oikkuile tai kiukkuile ikinä. Pätevä, kolmessa lajissa loistava ruunikko ihan rakastaa vesiesteitä, ei ole moksiskaan kentälle lehahtaneista lehdistä tai oikein mistään muustakaan, mikä ilman ratsastajaa aiheuttaa kiemurtelua ja silmien pyörittelyä. Ota tästäkin sitten selvää.
Valma on hyvin anteeksiantavainen ratsastajansa virheille sekä epäselville avuille, muttei silti sovellu aloittelijoille. Tamma on sen verran energinen, eteenpäinpyrkivä ratsu, ettei sen kanssa aivan alkeiskurssilainen pärjää. Ei Valma kuumu tai heittäydy kuuroksi avuille, vaikka vauhtia ja virtaa riittää naapurikarsinan laiskamadollekin.
Vaativan B:n asiat osaava Valma ei ole mikään liikeihme, vaikka seiskan arvoisesti liikkuukin. Perushyvät, tahdikkaat liikkeet, joskin matalat. Valman suurin valtti on sen suoritusvarmuus; minkä se osaa, se myös osaa, ja kunnolla, ilman haparointia. Totta kai treenin puute näkyy taitojen hienoisena ruostumisena, mutta aktiivitreenissä ollessaan Valma tekee laukanvaihdot yhtä helposti kuin pohkeenväistöt, avot sujuvat siinä missä lisätty ravi ja niin edelleen.
Esteillä reippaasti etenevä mustajouhi kääntyy vaikka kolikon päällä, selviää esteistä millaisella lähestymisellä tahansa ja rökittää metrissä niin ponit kuin puoliverisetkin. Valman tyyli ei ole se kaunein (enemmän innolla ja asenteella räiskimistä kuin hyvällä tekniikalla hyppäämistä), mutta ihmeesti se on riittänyt niin rata- kuin maastoesteillä. Rohkeana, reippaana hyppääjänä Valma ei epäröi minkään esteen kohdalla. Onneksi tamma ei ole tyhmä, vaan ymmärtää kieltää, mikäli hypystä ei tulisi yhtään mitään.
Kisapaikoilla Valma on ärsyttävä, vinkuva ja oikutteleva käsihevonen. Ja tavattoman hyvä ratsu verkasta maalisuoralle. Ilmeisesti kisapaikkojen jännitys saa Valman oikuttelemaan, sillä mikään ei ikinä ole hyvin kisapaikoilla ennen kuin ratsastaja nousee selkään ja tamma pääsee verryttelemään. Työskennellessään mustajouhi unohtaa kiukkunsa ja oikkunsa nauttien työnteosta. Ja vähän itse kilpailustakin; onhan se kunniakierroksella laukkaaminen ruusukenauhat liehuen ihan parasta!
Kunhan hoitaja jaksaa Valman ajoittaiset oikut (tietty harja ei välttämättä kelpaa, pesuvesi voi olla liian viileää/lämmintä, tänään korviin/vatsan alle ei saa koskea..), ruunikon kanssa pärjää melkein kuka tahansa. Kiukutellessaankaan Valma ei tee mitään turvan mutristelua, luimistelua ja ajoittaista vingahtelua kummempaa. Jos mukailee tamman oikkuja (siltä osin kuin se on järkevää; klippaamista ei jätetä kesken vain siksi, ettei neitiä ihan huvita), kaikki ovat tyytyväisempiä ja arki rullaa vähän jouhevammin. Valma kyllä lopettaa sen vähänkin oikuttelunsa turvanmutristelua lukuun ottamatta, jos sitä äänellä komentaa. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat, yleensä ilman minkään sortin naisellisia oikkuja. Ainoastaan ne takajalkojen kuljetussuojat ovat sen verran hanurista, että tamma vähän nostelee jalkojaan, kun ei mokomia hökötyksiä tahdo jalkoihinsa. Eihän niiden kanssa voi edes kävellä normaalisti!! Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat yleensä ihan mukavia kavereita, ja mikäli Valmalla on vähän oikuttelevaisempi päivä, sylillinen porkkanoita tekee tammasta nopeasti yhteistyökykyisemmän.
Lätäköt sun muut ällötykset Valma kiertää kaukaa. Mikäli portin edessä on valtava lätäkkö, tamma ei tasan mene tarhaan – korkeintaan pakotettuna ja silloinkin valtavalla jänisloikalla. Yleensä tamma kulkee nätisti taluttajansa vierellä, vähän niitä maanpinnan epämääräisyyksiä kierrellen, mutta muuten nätisti. Lastaus ja kuljetus menevät myös rutiinilla, vaikka neitiä saakin vähän hoputtaa sen kävelemisen kanssa (koska ne inhottavat takajalan kuljetussuojat haittaavat Valman elämää, olemista ja kävelemistä).
Ratsuna Valma ei oikkuile tai kiukkuile ikinä. Pätevä, kolmessa lajissa loistava ruunikko ihan rakastaa vesiesteitä, ei ole moksiskaan kentälle lehahtaneista lehdistä tai oikein mistään muustakaan, mikä ilman ratsastajaa aiheuttaa kiemurtelua ja silmien pyörittelyä. Ota tästäkin sitten selvää.
Valma on hyvin anteeksiantavainen ratsastajansa virheille sekä epäselville avuille, muttei silti sovellu aloittelijoille. Tamma on sen verran energinen, eteenpäinpyrkivä ratsu, ettei sen kanssa aivan alkeiskurssilainen pärjää. Ei Valma kuumu tai heittäydy kuuroksi avuille, vaikka vauhtia ja virtaa riittää naapurikarsinan laiskamadollekin.
Vaativan B:n asiat osaava Valma ei ole mikään liikeihme, vaikka seiskan arvoisesti liikkuukin. Perushyvät, tahdikkaat liikkeet, joskin matalat. Valman suurin valtti on sen suoritusvarmuus; minkä se osaa, se myös osaa, ja kunnolla, ilman haparointia. Totta kai treenin puute näkyy taitojen hienoisena ruostumisena, mutta aktiivitreenissä ollessaan Valma tekee laukanvaihdot yhtä helposti kuin pohkeenväistöt, avot sujuvat siinä missä lisätty ravi ja niin edelleen.
Esteillä reippaasti etenevä mustajouhi kääntyy vaikka kolikon päällä, selviää esteistä millaisella lähestymisellä tahansa ja rökittää metrissä niin ponit kuin puoliverisetkin. Valman tyyli ei ole se kaunein (enemmän innolla ja asenteella räiskimistä kuin hyvällä tekniikalla hyppäämistä), mutta ihmeesti se on riittänyt niin rata- kuin maastoesteillä. Rohkeana, reippaana hyppääjänä Valma ei epäröi minkään esteen kohdalla. Onneksi tamma ei ole tyhmä, vaan ymmärtää kieltää, mikäli hypystä ei tulisi yhtään mitään.
Kisapaikoilla Valma on ärsyttävä, vinkuva ja oikutteleva käsihevonen. Ja tavattoman hyvä ratsu verkasta maalisuoralle. Ilmeisesti kisapaikkojen jännitys saa Valman oikuttelemaan, sillä mikään ei ikinä ole hyvin kisapaikoilla ennen kuin ratsastaja nousee selkään ja tamma pääsee verryttelemään. Työskennellessään mustajouhi unohtaa kiukkunsa ja oikkunsa nauttien työnteosta. Ja vähän itse kilpailustakin; onhan se kunniakierroksella laukkaaminen ruusukenauhat liehuen ihan parasta!
SUKUTAULU
| i. Ch Myrskyviikate KTK II, SLA I*, KRJ I, ERJ I sh, 160cm, tprn |
ii. Murhekuusi evm sh, 156cm, trt |
iii. Murhamyräkkä evm sh, 153cm, rt |
| iie. Itkupaju evm sh, 153cm, vrt |
||
| ie. Myllykivi evm sh, 163cm, klm |
iei. Kallionaakka evm sh, 157cm, m |
|
| iee. Villiriehka evm sh, 162cm, prt |
||
| e. Ch Vihavalkea KTK III, SLA I, KRJ I, ERJ I sh, 165cm, rtkm |
ei. Inhomielin evm sh, 158cm, rnkm |
eii. Ivakielin evm sh, 157cm, rtkm |
| eie. Multiinmuutti evm sh, 159cm, klm |
||
| ee. Hiilloshenkäys evm sh, 161cm, trt |
eei. Hiilenhiljaa evm sh, 163cm, m |
|
| eee. Kanervaisten Kaisu evm sh, 161cm, prt |
JÄLKELÄISET
Kantavana suomenhevosorista Viisikon Juhlamurha
07.05.2018 sh-t. Elohiljan Yrttivalkea (i. Elohiljan Pujoparta) om. VRL-00033 & VRL-14684 & VRL-01080
04.02.2018 sh-t. Elohiljan Virnuvalkea (i. Turmeltajan Hornanhymy) om. VRL-11325
07.05.2018 sh-t. Elohiljan Yrttivalkea (i. Elohiljan Pujoparta) om. VRL-00033 & VRL-14684 & VRL-01080
04.02.2018 sh-t. Elohiljan Virnuvalkea (i. Turmeltajan Hornanhymy) om. VRL-11325
KILPAILUKALENTERI
|
KRJ 40 sijoitusta
20.04.2018 Priton Budyonnys va B 06/40 19.04.2018 Priton Budyonnys va B 02/40 17.04.2018 Priton Budyonnys va B 03/40 30.03.2018 Runoratsut va B 07/50 27.03.2018 Runoratsut va B 06/50 25.03.2018 Runoratsut va B 03/50 22.03.2018 Runoratsut va B 04/50 21.03.2018 Runoratsut va B 03/50 20.03.2018 Rumour Ponies he A 03/40 17.03.2018 Vuorna va B 03/30 11.03.2018 Vuorna va B 01/30 30.05.2017 Huvitutti va B 07/50 28.05.2017 Huvitutti va B 06/50 28.05.2017 Teilikorpi va B 06/40 27.05.2017 Teilikorpi va B 01/40 26.05.2017 Teilikorpi va B 03/40 26.05.2017 KK Chermia va B 03/41 24.05.2017 Teilikorpi va B 03/40 22.05.2017 Huvitutti va B 07/50 19.05.2017 Huvitutti va B 07/50 19.05.2017 Jukola he A 04/40 17.05.2017 Huvitutti va B 02/50 14.05.2017 Järnby va B 01/30 14.05.2017 Teilikorpi va B 05/40 12.05.2017 Teilikorpi va B 06/40 29.04.2017 Hukkapuro va B 02/30 28.04.2017 Hukkapuro va B 03/30 27.04.2017 Hukkapuro va B 02/30 25.04.2017 Hukkapuro va B 05/30 24.04.2017 Hukkapuro va B 01/30 29.03.2017 Hukkapuro va B 01/30 27.03.2017 Hukkapuro va B 01/30 26.03.2017 Hukkapuro va B 03/30 25.03.2017 Hukkapuro va B 01/30 24.03.2017 Hukkapuro va B 03/30 23.03.2017 Hukkapuro va B 03/30 21.03.2017 Hukkapuro va B 02/30 29.02.2017 Kievarinkuja va B 03/30 20.02.2017 Fiktio va B 05/40 15.02.2017 Fiktio va B 03/40 |
ERJ 40 sijoitusta
30.03.2018 Raatteen Sht 100cm 03/30 29.03.2018 Raatteen Sht 100cm 02/30 27.03.2018 Raatteen Sht 100cm 02/30 24.03.2018 Runoratsut 100cm 03/30 21.03.2018 Raatteen Sht 100cm 05/30 19.03.2018 Raatteen Sht 100cm 01/30 18.03.2018 Rustvalla 90cm 05/30 15.03.2018 Rustvalla 90cm 01/30 14.03.2018 Raatteen Sht 100cm 01/30 11.03.2018 Raatteen Sht 100cm 01/30 04.03.2018 Runoratsut 100cm 04/30 02.03.2018 Raatteen Sht 100cm 03/30 25.02.2018 Kontolan rt 100cm 01/14 30.05.2017 Kingsfall 100cm 02/30 29.05.2017 Kingsfall 100cm 05/30 28.05.2017 Huvitutti 100cm 04/50 26.05.2017 Kingsfall 100cm 05/30 25.05.2017 Kingsfall 100cm 04/30 24.05.2017 Huvitutti 100cm 05/50 22.05.2017 Huvitutti 100cm 07/50 22.05.2017 Kingsfall 100cm 05/30 19.05.2017 Kingsfall 100cm 02/30 19.05.2017 Huvitutti 100cm 02/50 15.05.2017 Kingsfall 100cm 04/30 14.05.2017 Kingsfall 100cm 04/30 14.05.2017 Huvitutti 100cm 05/50 14.05.2017 Koistila 80cm 02/30 13.05.2017 Kingsfall 100cm 04/30 13.05.2017 Bellgrove 100cm 04/50 11.05.2017 Kingsfall 100cm 02/30 11.05.2017 Huvitutti 100cm 05/50 10.05.2017 Kingsfall 100cm 04/30 10.05.2017 Koistila 80cm 04/30 10.05.2017 Hengenvaara 90cm 05/30 09.05.2017 Koistila 80cm 05/30 09.05.2017 Koistila 80cm 03/30 06.05.2017 Koistila 80cm 05/30 04.05.2017 Koistila 80cm 05/30 03.05.2017 Koistila 80cm 03/30 01.05.2017 Hengenvaara 90cm 02/30 |
KERJ 40 sijoitusta
19.04.2018 Raatteen Sht helppo 03/30 10.04.2018 Raatteen Sht helppo 02/30 08.04.2018 Hengenvaara helppo 05/50 05.04.2018 Littleness tutustumislk 02/29 31.03.2018 VSR Cup helppo 03/84 30.03.2018 Devilsfair helppo 01/40 28.03.2018 Devilsfair helppo 03/40 25.03.2018 Turmeltaja helppo 02/40 24.03.2018 Turmeltaja helppo 04/40 22.03.2018 Devilsfair helppo 03/40 21.03.2018 Devilsfair helppo 04/40 20.03.2018 Dainty helppo 03/22 17.03.2018 Hengenvaara helppo 02/38 16.03.2018 Hengenvaara helppo 04/38 13.03.2018 Raatteen Sht helppo 05/30 11.03.2018 Raatteen Sht helppo 03/30 11.03.2018 Hengenvaara helppo 05/38 08.03.2018 Hengenvaara helppo 03/38 08.03.2018 Raatteen Sht helppo 03/30 05.03.2018 Hengenvaara helppo 06/38 04.03.2018 Hengenvaara helppo 04/38 04.03.2018 Raatteen Sht helppo 05/30 03.03.2018 Raatteen Sht helppo 01/30 02.03.2018 Raatteen Sht helppo 02/30 01.03.2018 Raatteen Sht helppo 02/30 28.02.2018 Gealán helppo 04/49 29.05.2017 Ribcage's Wbs helppo 01/39 26.05.2017 Ribcage's Wbs helppo 02/39 19.05.2017 Brokeback helppo 02/30 18.05.2017 Järnby helppo 02/09 12.05.2017 Zemniak Stud helppo 07/49 07.05.2017 Hengenvaara helppo 06/40 30.04.2017 Wolf Sporthorses tuttari 02/30 23.04.2017 Hukkapuro tuttari 02/30 17.04.2017 Mörkövaara tuttari 03/27 13.04.2017 Mörkövaara tuttari 05/27 11.04.2017 Mörkövaara tuttari 02/27 07.04.2017 Mörkövaara tuttari 01/30 03.04.2017 Mörkövaara tuttari 02/30 26.03.2017 Stratocaster tuttari 01/6 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
16.10.2018 päiväkirjamerkintä 347s, kirjoitti Lissu T.
”Älä viitsi”, totesin irvistelevälle, päätään ylemmäs nostavalle Valmalle. Tamma ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen, ilmeisesti korvakarvojen siistiminen oli sellaista turhanpäiväistä turhamaisuutta, ettei Valma halunnut osaansa siitä. Minua ei kuitenkaan kiinnostanut; ruunikko näytti ihan metsittyneeltä peikolta rehottavine korva- ja vuohiskarvoineen, että tasan tarkkaan parturoisin tamman edustuskuntoon. Harja ja häntä sentään olivat siistit, niitä mori oli kaikesta päätellen parturoinut vähän innokkaammin.
Ottaessani kiinni Valman vasemmasta korvasta tamma irvisti taas, koetti luimia ja nosti päätänsä ylemmäs.
”Me molemmat tiedämme, että sinä annat minun leikata nämä haivenet, joten lopeta”, juttelin hevoselle, jonka ilme muuttui alati happamammaksi. Mutta aivan kuten olin todennut, Valma antoi minun kaunistaa itsensä; korvakarvojen leikkaus sujui lopulta ihan hyvässä hengessä, eikä tamma steppaillut tai tehnyt muutakaan siistiessäni vuohiskarvoja.
”Niin, olipa taas kamalaa.”
Parturoinnin päätyttyä hain suitset, satulan ja sen ällöttävimmän pastellisävyisen huovan ja varustin Valman. Tamma oli edelleen melko hapan, kaiketi neiti oli nyt verisesti loukattu, kun rakkaudella kasvatetut korvakarvat ja muut rehottavat, järkyttävän näköiset epäsiistit karvakeskittymät oli siistitty pois. Rapsuttelin ruunikkoa hetken korvan takaa (ilman mainittavaa vaikutusta) ennen kuin keräilin hanskani ja kypäräni ties mistä ja suuntasin Valman kanssa kentälle.
Onneksi ruunikon kiukut ja oikut tuntuvat aina jäävän talliin; kentällä Valman olemus piristyi heti. Heti alkuverryttelyistä asti kuuliainen, työteliäs tamma oli juuri niin mukava ratsu kuin muistinkin. Välillä sitä tulee pohtineeksi, miksi ihmeessä sitä myy tämmöiset ”ilo ratsastaa” -kasvatit pois.. No, onneksi mori antaa minun ratsastaa hevosilla. Joskus pakottaakin.
Verryttelin Valman ratsastaen ilman jalustimia. Ruunikon liikkeissä oli melko helppo istua, Valma kantoi itsensä hyvin ja toi takaosaansa mukavasti rungon alle. Asettelin ja taivuttelin, suoristin, tein paljon kaaria ja suoria linjoja, ratsastin pitkin poikin tyhjää kenttää ilman sen kummempia suunnitelmia käynnissä ja ravissa. Tein vähän pohkeenväistöjä, jokusen pysähdyksen, peruutuksia ja takaisin raviin. Valma toimi melko pienin, kevyin avuin, jahka sitä oli jonkin aikaa herkistellyt.
Jossain kohti laskin jalustimet, ratsastin koottuja ja lisättyjä askellajeja, vähän avoja ja sulkuja, vastalaukkoja. Valma oli perusvarma suorittaja, joka teki työtä käskettyä kiitettävällä reaktionopeudella. Kaikin puolin hyvä, miellyttävä hevonen.
Tallin puolella Valma pääsi (joutui) pesulle, ja taas neitiä kiukutti – vesi ei ollut tarpeeksi lämmintä! Vesi oli liian lämmintä! Et tasan koske sillä sienellä päähän!! Tammat..
04.10.2018 päiväkirjamerkintä 160s, kirjoitti omistaja
Heitin ohjat tamman pään yli ja lähdimme suunnistamaan kohti kenttää. Aurinko paistoi, lämmintä oli kymmenisen astetta ja ilma oli raikas viimeöisen vesisateen jäljiltä - täydellinen maastoilusää! Valma ei ollut syyssäästä aivan yhtä innoissaan, vaan raahusti perässäni humalaisen oloisesti puolelta toiselle mutkitellen koska hyi vesilammikoita. Nappasin jakkaran mukaani kentän laidalta, eilisen Lissurääkin jälkeen en tule pääsemään satulaan ilman sitä.
Kiemurtelimme pihan poikki ja suuntasimme metsäpoluille. Annoin Valman laahustaa pää alhaalla pitkin ohjin, ei meillä ollut kiire yhtään minnekään. Polun pohja oli ajoittain pehmeä ja löllöinen, mutta niin kauan kuin suurempia, koko polun levyisiä vesilammikoita ei ollut, matkamme sujui hyvin. Vähän hölkkäilyä, pari rentoa laukkapätkää ja takaisin kotiin.
Takaisin tallille päästyämme pesin Valman. En siksi, että tammalle olisi tullut jotenkin hirmuinen hiki tuollaisella humputtelureissulla, mutta koska mokoma kakkanaama mutajalka. En mielelläni pese hevosia talvisin ellei aivan pakko ole (koska pakkanen ja vesiputket jäässä jajaja), joten näin syksyllä pidämme yleensä kunnon hevostenpesutalkoot. Onpahan sitten hyvä klippailla puhdasta karvaa. Mutta seon ensi viikon homma se.
03.10.2018 kouluvalmennus 271s, kirjoitti Lissu T.
”Leuka ylös rinnasta, pyöräytä hartiat taakse. Tämän on ihan oikea kouluvalmennus, vaikka miten olenkin ystäväsi. Pohje pysyy hyvin paikoillaan, Valma kuuntelee hienosti. Voit alkaa pyytää tammalta vähän korrektimpaa muotoa, jatka vain ravitemponvaihteluita uralla.” Valma liikkui rytmikkäästi, hyvin morin apuihin vastaten. Verryttelyt ratsukko oli saanut tehdä melko vapaassa, pitkähkössä muodossa, jota mori alkoi hiljalleen työstämään asiallisemmaksi, kunnon työskentelyyn sopivaksi.
”Huomaat varmasti itsekin, miten istunta paranee, kun pyöräytit ne hartiat taakse? Ryhtisi oikeni, pystyt istumaan syvemmälle satulaan.”
Temponvaihteluista ratsukko siirtyi pohkeenväistöön (keskihalkaisijalta uralle). Valma ei ollut mikään liikeihme (omasta kasvatistaan kärsii sanoa näin), mutta se oli tavattoman kuuliainen ja täsmällinen saamiensa apujen suhteen. Pohkeenväistöt olivat kautta linjan hyvin valmistellut ja ratsastetut, eivät ehkä kovin näyttävät, mutta kuitenkin korrektit.
”Hyvä, se riittää. Harjoitusravissa lävistäjälle, lävistäjä lisättyä ravia, suunnanvaihto ja sama uudestaan. Muutama hyvä, kunnon lisäyslävistäjä molempiin kierroksiin.” Vaikkei Valma mikään liikeihme nyt ollutkaan, se kuitenkin esitti niin hyvää lisättyä ravia kuin liikkeillään kykeni. mori ratsasti todella siististi, teki huolelliset reitit ja valmistelut ja sai hevosestaan irti parasta, mihin ruunikon suomenhevosen kapasiteetilla ja liikkeillä sai aikaiseksi.
”Tunsit varmasti itsekin, miten Valma ihan oikeasti käytti selkäänsä ja vatsalihaksiaan? Etenkin oikea kierros meni teillä todella hyvin! Ota hetkeksi käyntiin, anna Valman kulkea taas pitkänä, nosta jalustimet kaulalle ja anna jalkojesi venyä, pyörittele hartioita.”
Pienen välijumpan jälkeen mori laski jalustimet takaisin, keräsi ohjat, lähti ratsastamaan Valmalle lyhyempää, korrektimpaa muotoa ja reippaampaa käyntiä. Käynnistä siirryttiin ensin raviin, sitten vastalaukkaan. Ratsukko sai laukata ensin pitkin uraa molempiin kierroksiin (ei mitään heikkoa vastalaukan kanssa) ennen muutamia pääty-ympyröitä edelleen vastalaukassa.
”Vaihda vain myötälaukalle, tee vähän temponvaihteluita. Teillä meni todella, todella hyvin, Valma tekee niin tunnollisesti kaiken mitä pyydät! Eikä sinullakaan huonosti mennyt.”
23.07.2018 päiväkirjamerkintä 311s, kirjotti Lissu T.
Valman mustat jalat etenivät reipasta tahtia metsätietä pitkin. Tamman korvat kääntyivät sojottamaan innokkaasti eteenpäin seuraavan esteen, 80cm korkuisen kapean risuesteen, lähestyessä. Yksi kaksi kolme hyppy ja matka jatkui. Tamman hyppy oli sulava ja kevyt, aivan kuin laukka-askelten välissä ei olisi mitään hyppyä ollutkaan. Vähän matkan päässä oli toinen samanlainen kapea risu, yksi kaksi kolme hyppy.. Tamma pärskähti jatkaessaan matkaa hypyn jälkeen.
Lähestyessämme seuraavia esteitä (pieni, noin 55-60cm tukki, siitä veteen ja jokunen askel veden jälkeen pöytä) huomasin kauempana seisovan mori-morin. Olinkin radan alussa pohtinut, minne ystäväni oikein asettuisi seuraamaan treenejämme. Annoin ajatuksen kuitenkin lipua nopeasti ohi; seuraava este lähestyi, nyt ei ollut aika ihmetellä maisemia tai onnettoman pientä yleisöä. Valman rytmikäs, hyvin etenevä laukka vei meidät nopeasti tukille, sviuuh vain! ; uusi, kevyt pyöreä hyppy esteen ylitse, reippaasti veteen (Valma RAKASTAA vesiesteitä!) ja hyvin ketterästi vedestä veks ja samalla hyvällä rytmillä ja onnistuneella hypyllä pöydän ylitse. Hymyilin korvasta korvaan, ja tiesin ratsunikin nauttivan menosta. Sen tunsi satulaan, ja ylipäätään, sen vain tiesi ja huomasi vähän kaikesta, miten paljon hevonen nauttikaan siitä, mitä teki.
Laukkasin harjoituslaukassa esteiden ohitse, aloin hiljalleen jäähdytellä Valmaa. Tamma oli tuntunut alkuverkasta asti älyttömän hyvälle, enkä oikeastaan olisi malttanut lopettaa. Käsitellessä jokseenkin oikukas suslapsonen oli hillittömän hyvä ratsu – ei mikään ihme, että mori oli todennut minun katuvan, jos en koskaan kokeilisi Valmaa!
Kaarsin takaisin kohti vesiestealuetta, pyysin ruunikon siirtymään raviin ja annoin vähän pidemmät ohjat. Valma venytti kaulaansa, laski päätänsä, ravasi rennoin, pitkin askelin eteenpäin.
”Tais olla kivaa?” morin kasvoilla oli virne; mokoma oli varmasti odottanut, että ilmestyn Valman kanssa taas näkyville. Tosin oikeassahan ystäväni oli; minulla oli kivaa! Todella kivaa.
”Miltäs näyttää?” Ravasin pöydän ohi takaisin veteen, annoin Valman haahuilla vesiesteessä, roiskia vettä jalallaan, vain nauttia. moria hymyilytti vähintään yhtä paljon kuin minua.
”Lähden jo tallille, et taita niskojas sillä aikaa, kuulitko?”
”En en”, vastasin kumartuessani Valman kaulalle taputellen sen ruskeaa karvapeitettä molemmin käsin, ”eiköhän me kuule pärjätä.”
”Älä viitsi”, totesin irvistelevälle, päätään ylemmäs nostavalle Valmalle. Tamma ei ollut lainkaan yhteistyöhaluinen, ilmeisesti korvakarvojen siistiminen oli sellaista turhanpäiväistä turhamaisuutta, ettei Valma halunnut osaansa siitä. Minua ei kuitenkaan kiinnostanut; ruunikko näytti ihan metsittyneeltä peikolta rehottavine korva- ja vuohiskarvoineen, että tasan tarkkaan parturoisin tamman edustuskuntoon. Harja ja häntä sentään olivat siistit, niitä mori oli kaikesta päätellen parturoinut vähän innokkaammin.
Ottaessani kiinni Valman vasemmasta korvasta tamma irvisti taas, koetti luimia ja nosti päätänsä ylemmäs.
”Me molemmat tiedämme, että sinä annat minun leikata nämä haivenet, joten lopeta”, juttelin hevoselle, jonka ilme muuttui alati happamammaksi. Mutta aivan kuten olin todennut, Valma antoi minun kaunistaa itsensä; korvakarvojen leikkaus sujui lopulta ihan hyvässä hengessä, eikä tamma steppaillut tai tehnyt muutakaan siistiessäni vuohiskarvoja.
”Niin, olipa taas kamalaa.”
Parturoinnin päätyttyä hain suitset, satulan ja sen ällöttävimmän pastellisävyisen huovan ja varustin Valman. Tamma oli edelleen melko hapan, kaiketi neiti oli nyt verisesti loukattu, kun rakkaudella kasvatetut korvakarvat ja muut rehottavat, järkyttävän näköiset epäsiistit karvakeskittymät oli siistitty pois. Rapsuttelin ruunikkoa hetken korvan takaa (ilman mainittavaa vaikutusta) ennen kuin keräilin hanskani ja kypäräni ties mistä ja suuntasin Valman kanssa kentälle.
Onneksi ruunikon kiukut ja oikut tuntuvat aina jäävän talliin; kentällä Valman olemus piristyi heti. Heti alkuverryttelyistä asti kuuliainen, työteliäs tamma oli juuri niin mukava ratsu kuin muistinkin. Välillä sitä tulee pohtineeksi, miksi ihmeessä sitä myy tämmöiset ”ilo ratsastaa” -kasvatit pois.. No, onneksi mori antaa minun ratsastaa hevosilla. Joskus pakottaakin.
Verryttelin Valman ratsastaen ilman jalustimia. Ruunikon liikkeissä oli melko helppo istua, Valma kantoi itsensä hyvin ja toi takaosaansa mukavasti rungon alle. Asettelin ja taivuttelin, suoristin, tein paljon kaaria ja suoria linjoja, ratsastin pitkin poikin tyhjää kenttää ilman sen kummempia suunnitelmia käynnissä ja ravissa. Tein vähän pohkeenväistöjä, jokusen pysähdyksen, peruutuksia ja takaisin raviin. Valma toimi melko pienin, kevyin avuin, jahka sitä oli jonkin aikaa herkistellyt.
Jossain kohti laskin jalustimet, ratsastin koottuja ja lisättyjä askellajeja, vähän avoja ja sulkuja, vastalaukkoja. Valma oli perusvarma suorittaja, joka teki työtä käskettyä kiitettävällä reaktionopeudella. Kaikin puolin hyvä, miellyttävä hevonen.
Tallin puolella Valma pääsi (joutui) pesulle, ja taas neitiä kiukutti – vesi ei ollut tarpeeksi lämmintä! Vesi oli liian lämmintä! Et tasan koske sillä sienellä päähän!! Tammat..
04.10.2018 päiväkirjamerkintä 160s, kirjoitti omistaja
Heitin ohjat tamman pään yli ja lähdimme suunnistamaan kohti kenttää. Aurinko paistoi, lämmintä oli kymmenisen astetta ja ilma oli raikas viimeöisen vesisateen jäljiltä - täydellinen maastoilusää! Valma ei ollut syyssäästä aivan yhtä innoissaan, vaan raahusti perässäni humalaisen oloisesti puolelta toiselle mutkitellen koska hyi vesilammikoita. Nappasin jakkaran mukaani kentän laidalta, eilisen Lissurääkin jälkeen en tule pääsemään satulaan ilman sitä.
Kiemurtelimme pihan poikki ja suuntasimme metsäpoluille. Annoin Valman laahustaa pää alhaalla pitkin ohjin, ei meillä ollut kiire yhtään minnekään. Polun pohja oli ajoittain pehmeä ja löllöinen, mutta niin kauan kuin suurempia, koko polun levyisiä vesilammikoita ei ollut, matkamme sujui hyvin. Vähän hölkkäilyä, pari rentoa laukkapätkää ja takaisin kotiin.
Takaisin tallille päästyämme pesin Valman. En siksi, että tammalle olisi tullut jotenkin hirmuinen hiki tuollaisella humputtelureissulla, mutta koska mokoma kakkanaama mutajalka. En mielelläni pese hevosia talvisin ellei aivan pakko ole (koska pakkanen ja vesiputket jäässä jajaja), joten näin syksyllä pidämme yleensä kunnon hevostenpesutalkoot. Onpahan sitten hyvä klippailla puhdasta karvaa. Mutta seon ensi viikon homma se.
03.10.2018 kouluvalmennus 271s, kirjoitti Lissu T.
”Leuka ylös rinnasta, pyöräytä hartiat taakse. Tämän on ihan oikea kouluvalmennus, vaikka miten olenkin ystäväsi. Pohje pysyy hyvin paikoillaan, Valma kuuntelee hienosti. Voit alkaa pyytää tammalta vähän korrektimpaa muotoa, jatka vain ravitemponvaihteluita uralla.” Valma liikkui rytmikkäästi, hyvin morin apuihin vastaten. Verryttelyt ratsukko oli saanut tehdä melko vapaassa, pitkähkössä muodossa, jota mori alkoi hiljalleen työstämään asiallisemmaksi, kunnon työskentelyyn sopivaksi.
”Huomaat varmasti itsekin, miten istunta paranee, kun pyöräytit ne hartiat taakse? Ryhtisi oikeni, pystyt istumaan syvemmälle satulaan.”
Temponvaihteluista ratsukko siirtyi pohkeenväistöön (keskihalkaisijalta uralle). Valma ei ollut mikään liikeihme (omasta kasvatistaan kärsii sanoa näin), mutta se oli tavattoman kuuliainen ja täsmällinen saamiensa apujen suhteen. Pohkeenväistöt olivat kautta linjan hyvin valmistellut ja ratsastetut, eivät ehkä kovin näyttävät, mutta kuitenkin korrektit.
”Hyvä, se riittää. Harjoitusravissa lävistäjälle, lävistäjä lisättyä ravia, suunnanvaihto ja sama uudestaan. Muutama hyvä, kunnon lisäyslävistäjä molempiin kierroksiin.” Vaikkei Valma mikään liikeihme nyt ollutkaan, se kuitenkin esitti niin hyvää lisättyä ravia kuin liikkeillään kykeni. mori ratsasti todella siististi, teki huolelliset reitit ja valmistelut ja sai hevosestaan irti parasta, mihin ruunikon suomenhevosen kapasiteetilla ja liikkeillä sai aikaiseksi.
”Tunsit varmasti itsekin, miten Valma ihan oikeasti käytti selkäänsä ja vatsalihaksiaan? Etenkin oikea kierros meni teillä todella hyvin! Ota hetkeksi käyntiin, anna Valman kulkea taas pitkänä, nosta jalustimet kaulalle ja anna jalkojesi venyä, pyörittele hartioita.”
Pienen välijumpan jälkeen mori laski jalustimet takaisin, keräsi ohjat, lähti ratsastamaan Valmalle lyhyempää, korrektimpaa muotoa ja reippaampaa käyntiä. Käynnistä siirryttiin ensin raviin, sitten vastalaukkaan. Ratsukko sai laukata ensin pitkin uraa molempiin kierroksiin (ei mitään heikkoa vastalaukan kanssa) ennen muutamia pääty-ympyröitä edelleen vastalaukassa.
”Vaihda vain myötälaukalle, tee vähän temponvaihteluita. Teillä meni todella, todella hyvin, Valma tekee niin tunnollisesti kaiken mitä pyydät! Eikä sinullakaan huonosti mennyt.”
23.07.2018 päiväkirjamerkintä 311s, kirjotti Lissu T.
Valman mustat jalat etenivät reipasta tahtia metsätietä pitkin. Tamman korvat kääntyivät sojottamaan innokkaasti eteenpäin seuraavan esteen, 80cm korkuisen kapean risuesteen, lähestyessä. Yksi kaksi kolme hyppy ja matka jatkui. Tamman hyppy oli sulava ja kevyt, aivan kuin laukka-askelten välissä ei olisi mitään hyppyä ollutkaan. Vähän matkan päässä oli toinen samanlainen kapea risu, yksi kaksi kolme hyppy.. Tamma pärskähti jatkaessaan matkaa hypyn jälkeen.
Lähestyessämme seuraavia esteitä (pieni, noin 55-60cm tukki, siitä veteen ja jokunen askel veden jälkeen pöytä) huomasin kauempana seisovan mori-morin. Olinkin radan alussa pohtinut, minne ystäväni oikein asettuisi seuraamaan treenejämme. Annoin ajatuksen kuitenkin lipua nopeasti ohi; seuraava este lähestyi, nyt ei ollut aika ihmetellä maisemia tai onnettoman pientä yleisöä. Valman rytmikäs, hyvin etenevä laukka vei meidät nopeasti tukille, sviuuh vain! ; uusi, kevyt pyöreä hyppy esteen ylitse, reippaasti veteen (Valma RAKASTAA vesiesteitä!) ja hyvin ketterästi vedestä veks ja samalla hyvällä rytmillä ja onnistuneella hypyllä pöydän ylitse. Hymyilin korvasta korvaan, ja tiesin ratsunikin nauttivan menosta. Sen tunsi satulaan, ja ylipäätään, sen vain tiesi ja huomasi vähän kaikesta, miten paljon hevonen nauttikaan siitä, mitä teki.
Laukkasin harjoituslaukassa esteiden ohitse, aloin hiljalleen jäähdytellä Valmaa. Tamma oli tuntunut alkuverkasta asti älyttömän hyvälle, enkä oikeastaan olisi malttanut lopettaa. Käsitellessä jokseenkin oikukas suslapsonen oli hillittömän hyvä ratsu – ei mikään ihme, että mori oli todennut minun katuvan, jos en koskaan kokeilisi Valmaa!
Kaarsin takaisin kohti vesiestealuetta, pyysin ruunikon siirtymään raviin ja annoin vähän pidemmät ohjat. Valma venytti kaulaansa, laski päätänsä, ravasi rennoin, pitkin askelin eteenpäin.
”Tais olla kivaa?” morin kasvoilla oli virne; mokoma oli varmasti odottanut, että ilmestyn Valman kanssa taas näkyville. Tosin oikeassahan ystäväni oli; minulla oli kivaa! Todella kivaa.
”Miltäs näyttää?” Ravasin pöydän ohi takaisin veteen, annoin Valman haahuilla vesiesteessä, roiskia vettä jalallaan, vain nauttia. moria hymyilytti vähintään yhtä paljon kuin minua.
”Lähden jo tallille, et taita niskojas sillä aikaa, kuulitko?”
”En en”, vastasin kumartuessani Valman kaulalle taputellen sen ruskeaa karvapeitettä molemmin käsin, ”eiköhän me kuule pärjätä.”
kuvien © handepieni.kuvat.fi, luonteen © Lissu T.
virtuaalihevonen, a sim game horse
virtuaalihevonen, a sim game horse
